Lomalaisen Helsinki -päivä

Kun Helsingissä käy päivittäin töissä, niin ei se tarkoita, että siellä sen suuremmin tulisi hengailtua. Useimmiten sitä vaan pyyhältää suoraan toimistolta junalle, välillä Stockmannin läpi "oikaisten". Olinkin päättänyt, että kesälomalla pidän yhden erityisen Helsinki-päivän. Noh, se jäikin sitten viimeiselle eli neljännelle lomaviikolle. Parempi myöhään......

Päivä oli säänsä puolesta täydellinen, aurinko paistoi, ei juurikaan tuullut ja oli sopivan lämmin. Täydellinen turistipäivä, joka suorastaan vaati kiireetöntä etenemistä paikasta toiseen, ilman mitään ennakkosuunnitelmaa.

Lounaalla kävin Sofiankadun Nuevossa, joka määrittelee itsensä moderniksi espanjalaiseksi ravintolaksi. (EDIT: Nuevo on lopettanut toimintansa 12/2015.)

Sofiankatu on jo sinällään nähtävyys ja sen kyllä huomasi, kun istuin terassipöydässä katse kohti Tuomiokirkkoa. Turistiryhmiä valui jatkuvana virtana Senaatintorilta Kauppatorille ja kamerat surrasivat.

Terassilla söin grillatun yrttisen kanavartaan vihersalaatin ja aiolin kera (18,50 €) sekä nautiskelin lasillisen Baskimaalta kotoisin ollutta valkoviiniä, joka nimeä Hiruzta Txakoli tuskin osaan lausua. Mutta viinin osasin kyllä niellä! Päärynää, greippiä, trooppisia hedelmiä ja appelsiininkukkaa. Tasapainoinen ja raikas viini. Rypäleet tyystin vieraita. Hodarrabi Zuri 93% ja Gros Manseng 7%. Ruoka-annoksesta en saanut kunnollista kuvaa, koska aurinko paistoi niin kirkkaasti! Hah, eipä sitä "murhetta" liiemmin ole tänä kesänä ollutkaan.

Täydellisen fiiliksen ja ruokahetken kruunasi ihana musiikki, joka vienosti kuului kadulla. En tiennyt mistä se tuli, mutta musiikki aivan kuin kietoutui ympärilleni ja kuvittelin olevani pariisilaisessa katukahvilassa, jossa en kuitenkaan ole koskaan ollut. Tunnelma oli epätodellinen. Epätodellinen ilme oli myös tarjoilijalla, kun kiittelin onnellisena ruuasta ja viinistä sekä mainitsin vielä musiikinkin. Hän ei sanonut siitä mitään.

Kun lähdin pois, näin, mistä musiikki tuli. Ensimmäisen kerran elämässäni annoin rahaa romanikerjäläiselle. Haitarin soitosta.

Koska olin turisti, suuntasin kulkuni Kauppatorille. Milloin edes olen käynyt siellä viimeksi?

Ja Kauppatorilla keksin, että menenkin Katajanokan maailmanpyörään, viralliselta nimeltään Finnair SkyWheel. Ihan huippukokemus! Tai tuntui, että tänä kyseisenä päivänä kaikki mitä tapahtui tai mitä kohtasin, oli vaan supersiistiä. (Voiko 5kymppinen käyttää sanaa supersiisti? Kyllä voi.)

12 eurolla saamani kierrokset olivat enemmän mitä osasin odottaa. Ihmisiä oli vähän, joten sain oman vaunun. Mikäs siellä oli nostaessa jalat penkille ja nauttia huikeista näkymistä. Tosin omituisen sinisen lasin läpi.

Maailmanpyörästä on mahdollista varata myös musta erikoisvaunu, jossa max neljä henkeä (tai voi mennä vaikka yksinkin!) siemailee samppanjaa extrakierroksien ajan. Lystin hinta on 195 euroa ja olenkin miettinyt, että siinäpä olisi oiva lahja ihmiselle/pariskunnalle, jolla on jo kaikkea.

Eli ellei se ole jo tullut selväksi, niin olin tästä kokemuksesta vallan tohkeissani :)

Lopuksi vielä tallustelua ja fiiliksiä sekä Kauppatorin laitamilta että Espan puistosta. Kuvien kera.

Onnistuneita päiviä kannattaa juhlistaa kuplivalla lasillisella. Niin nytkin. Assalla.