Sue Ellenin viemänä

Me 80-luvulla saippuasarjoihin koukuttuneet muistamme hyvin surumielisen ja kupittelevan Sue Ellenin hahmon Dallas -sarjan juonittelevassa Ewingin perheessä.  Sarjaa näytettiin Yhdysvalloissa vuosina 1978-1991 ja Suomessakin kymmenen vuoden ajan 1981-1991. Aivan muina pameloina, nämä muistikuvat mielessämme, päätimme ystäväni kanssa suunnata Helsingin Etelärantaan, Sue Ellenin nimeä kantavaan ravintolaan illalliselle. Ravintolan nettisivujen mukaan tarjolla olisi autenttisia etelävaltioiden herkkuja.  Niitä sitten maistelemaan!

Ovi kutsuvasti auki, joten eikun vaan sisälle!

Ravintolan sisustus oli niin kaunista. Merkittävin ero paikalla aikaisemmin sijainneeseen Sundmans Krogiin nähden oli se, että nyt keittiö oli tuotu osaksi ravintolasalia. Kannattaa myös kiinnittää huomiota upeisiin kattomaalauksiin.

Ensivisiitillä halusin saada kaiken irti, joten päädyin neljän ruokalajin menuun (55 €) ja sille suunniteltuun viinipakettiin (42 €).

CAROLINA CRABCAKE & OKRA SALAD
With romesco paste and lemon curd

SPICY MANGO
Baby gem, fried shallot and pimento

SLIGHTLY SMOKED BRISKET
Brisket ” Au jus”, roasted cauliflower purée and broccoli

SWEET OF THE DAY

Alkuun kuitenkin lasilliset samppanjaa. TIETENKIN!  Vuoden 2018 samppanjaksi valittu Charles Heidsieck Réserve Champagne Brut (53,90 € Alkon vakiovalikoimassa ja ravintolassa 89 € pullo tai 14,80 € lasillinen). Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon viheromenainen, mineraalinen, briossinen, tasapainoinen, runsas. Ja toki Viini -lehti antaa valitsemalleen voittajalle täydet viisi tähteä (=tyylikäs ja luonteikas huippuviini) ja kehuu edulliseksi ostokseksi laatuunsa nähden.

Sitten menun pariin ja ensimmäiseen viiniin. Pinot Noir piinaa minua ja ehkä kohta oikeasti alan siitä pitämään, koska en näemmä pysty välttelemäänkään. Kaliforniasta tuli tämä Robert Mondavi Private Selection Pinot Noir 2015 (Alkon tilausvalikoimassa 17,98 €). Keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen. Jos punaviini luokitellaan marjaisaksi ja raikkaaksi, kuten tämä, en edes pysähdy, vaan kävelen ohi. Nyt ruuan kanssa nämä elementit olivat perusteltuja. Ja ehkä, siis huom. EHKä, voisin antaa tälle viinille mahdollisuuden ja hankkia sen myös kotiin maisteltavaksi. Ehkä.

Ensimmäinen alkuruoka-annos oli ravintolan suosituin annos. Emmekä lainkaan ihmettele, että miksi. Rapukakku oli jotain niin hyvää! Ystäväni sanoi, että paras hänen koskaan maistamansa, enkä väittänyt vastaan, vaikka tämä taisi olla ensimmäiseni. Ehdottomasti haluan kokeilla rapukakun valmistamista myös itse ja olenkin jo vähän googlaillut reseptejä! Tarvitsen vain lumirapuja ja käsinkuorittuja jäämeren katkarapuja. Emme kumpikaan olleet kuulleet aikaisemmin lumiravuista, mutta nyt nekin tulivat tutuiksi. Täydellinen herkkuannos! Ja kauniskin vielä.

Salaatille kaadettiin viini, jonka etiketti taatusti jää mieleen. Most Wanted Riesling 2017 Saksasta, Pfalzin alueelta (Alkon tilausvalikoimassa 12,90 €). Puolikuiva, erittäin hapokas, viheromenainen, limettinen, hedelmäinen. Sokeria 12 g litrassa.

Viinin pieni makeus olikin tarpeen hivenen tulisen mangosalaatin parina. En ole erityisesti tulisten ruokien ystävä ja ehdin jo vähän huolestua, miten salaatin kanssa käy, mutta suoriuduin siitä mainiosti. Joko vain olin reipas tai sitten viinin makeus todellakin taittoi ruuan tulisuuden suuhuni sopivaksi. Salaatti oli tyylikkäästi aseteltu lautasen toisen laidalle. Näytti oikein hyvältä.

Charles Smith Boom Boom Syrah ei valitettavasti löydy Alkon hyllystä, mutta nimi ja etiketti jäävät kyllä mieleen ja tilaisuuden tullen suosittelen maistamaan/ostamaan. Charles Smithin Alkon valikoimissa olevat tuotteet on helppo tunnistaa samanhenkisistä etiketeistä.

Pääruokana liha, joka nosti kyyneleet silmiini. Aikaisemminkin on tullut todetuksi, että suhtaudun melko tunteenomaisesti ruokaan. Ja varsinkin huolella valmistettuun sellaiseen. Kun eteeni tuotiin annos kevyesti savustettua naudanrintaa (brisket), jonka valmistamiseen oli käytetty kaiken kaikkiaan aikaa 48 tuntia kaikkine keittämisineen ja savustamisineen, niin mitä muuta voi kuin liikuttua? Kukkakaalipyrettä, broccolinia, rapeaa lehtikaalta. Liha oli täydellistä, niin mureaa, että vaikka tällä mummulla ei olisi enää ollut hampaita, millä pureskella, niin eipä olisi haitannut. Onneksi nyt kuitenkin vielä on ne hampaat tallessa.....

Jälkiruokaviini oli kerrassaan mainio. Bigarò Elio Perrone tulee Italian Piemontesta ja on ainoa laatuaan, jossa on käytetty sekä Moscatoa, että Brachettoa. Aromikas, makea, marjaisa, kuohuva. Kauniin punainen. Jäännössokeria 125 g litrassa. Jälkiruoka ihan jo itsessään. Alkosta ei löydy, mutta Bottlescoutsin verkkokaupasta kohtuulliseen 17,90 €:n hintaan. Bottlescoutsista voin antaa henkilökohtaisen suosituksen, olen pari kertaa tilannut sieltä viinejä. Hyvin toimii ja vikkelään.

Päivän jälkiruokana oli kolmen suklaan kakku. Ja vaahtokarkkeja. Nam. En löydä moitteen sanaa nauttimastani kokonaisuudesta. En myöskään löydä moitteen sanaa ravintolasta ja palvelusta ylipäätänsäkään.

Ja kun laskukin vielä tuotiin näin kivassa peltirasiassa (ravintola Pastiksesta kierrätettyjä kaviaaripurkkeja muuten), niin 111, 80 euron maksaminenkin tuntui juuri oikealta. Ilta oli jokaisen lantin arvoinen. Vähintäänkin.