Taste of Helsinki 2018

Varmastikin kymmenet ruokabloggaajat ovat kirjoittaneet oman versionsa, omat arvostelunsa viime viikon ja viikonlopun Taste of Helsinki -tapahtumasta. Tässä tulee minun raporttini!

Taste of Helsinki järjestettiin nyt seitsemättä kertaa ja minä olin mukana kuudetta kertaa. Viidestä niistä olen kirjoittanut blogijutun ja löydät ne blogini Ravintolat -välilehdeltä, kohdasta Helsinki. Viimeisin, vuodelta 2016, löytyy täältä, klik.

Näihin tapahtumiin yritän yleensä valmistautua huolella, tutkia, mitä ravintoloita on mukana ja millaiset menut heillä on tarjolla. Muutamat bloggarit pääsevät jo etukäteen maistelemaan osaa annoksista ja niinpä printtasin "työpapereikseni" Beach House Kitchenin Taste of Helsinki 2018 ABC:n. Sitä hartaudella tutkin ja lisäilin sekä sosiaalisen median vinkkejä, että kuulopuheita ja rakentelin jo etukäteen oman 2+2+2 -menun (2 alkuruokaa, 2 pääruokaa, 2 jälkiruokaa). Enkä tietenkään noudattanut sitä!

Gourmetsiskoystävän kanssa lähdimme nauttimaan ensimmäisen tapahtumaillan illalliskattauksesta. Osa jutun annoksista on minun, osa ystäväni valintoja.

Tapahtumassa oli luovuttu sinänsä hauskoista, mutta kuitenkin ihan turhista muovimarkoista ja tilalle oli tullut oma Taste -payment card. Olimme jo etukäteen hankkineet 42,50 euron lippupaketin, joka sisälsi pääsymaksun ja lasipantin lisäksi 25 euron edestä maistelurahaa. No, eipä se juuri alkua pidemmälle riittänyt, mutta lisärahan lataaminen oli alueella näppärää. Ehkä vähän liiankin näppärää.....

Ensimmäiseksi astelimme Laurent-Perrierin pisteelle, sillä etukäteisvalmisteluista riippumatta, tuumaussamppanja on aina tarpeen! Laurent-Perrier La Cuvée Champagne Brut (48,98 €) on erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, aprikoosinen, mineraalinen, kermainen, hennon paahteinen, ryhdikäs. Rypäleinä Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier. Oikein oivallinen aloitus makumatkalle! Viini -lehti antaa kylläkin kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii kalliiksi.

Mukana yhdeksän huippuravintolaa ja tarjolla 36 erilaista ruoka-annosta. Aivan jokaisesta ravintolasta emme herkkuja hakeneet, mutta mennään ravintola kerrallaan sen mukaan, mistä on kuvamateriaalia.

Fabrikin Italialainen tryffelillä maustettu risottopallo (5 €) oli etukäteen rengastettu meidän molempien maistelulistalle. Tämä oli liikuttavan yksimielisesti ensimmäinen annoksemme! Risottopallo, arancini, nousikin yleisön suosikiksi ja siten koko tapahtuman eniten myydyksi annokseksi. Pallero oli erittäin juustoinen, siis erittäin, että oliko jo jopa liikaa? Se oli hyvää, mutta missä oli tryffeli? Tuntui, että juusto peitti kaiken muun maun alleen. Mutta kyllähän juustonrakastaja tämän söi ja vieläpä hyvällä ruokahalulla!

Tuumailusamppanjamme riitti myös ensimmäiselle ruoka-annokselle, mutta toiselle hain täsmäviinin. Domdechant Werner Hochheim Riesling Classic 2015 (Alkon tilausvalikoima 17,39 €) Saksan Rheingaun alueelta. Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, kukkainen, aromikas.

Rieslingille ruuaksi Nollan rapea sienivohveli Mouhijärven tryffelijuustolla ja sipulirelissillä (6 €). Mikä pettymys! Ja olin juuri tästä nimenomaisesta annoksesta lukenut kehuja. Siis jo etukäteen. Pohja eli vohveli oli aivan liian kova, eikä tryffeli maistunut tässäkään. Annoksessa parasta oli viini. Jotta näin. Aina ei voi voittaa, mutta edelleen olen ihmeissäni, kun olen lukenut muiden bloggaajien ylitsevuotavia kehuja. Sattuiko minulle vaan huono annos? Enkö tajua mitään ruuasta? Eivätkö muut tajua? Hämmentävää.

Nollan toimintaidea kyllä kuitenkin kiinnostaa. Heillä on tavoitteena olla Suomen ensimmäinen todellinen hävikkivapaa ravintola, joka keskittyy parhaaseen paikalliseen luomutuotantoon. Ehkä annan kovan vohvelin anteeksi ja jossain vaiheessa käyn testaamassa heillä kolmen ruokalajin illallisen (45 €). Huomion arvoista on myös se, että viinipaketin vaihtoehtona ei ole vesi, kuplilla tai ilman, vaan todella mietitty alkoholiton juomapaketti, joka sisältää valikoiman tuorepuristettuja mehuja, haudukkeita ja hiilihapollisia juomia. Hyvä!

Pettymykseni kruunasi valtava annoskateus, kun ystäväni pisteli menemään Ragun maa-artisokka-annosta. Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä ja hapanjuurivohveli (6 €). Maistui kuulemma juuri niin hyvältä, miltä näyttikin. Höh.

Oli aika siirtyä punaviiniin. Hewitson Le Secateur 2017, mehevä ja hilloinen Shiraz Etelä-Australian Barossa Valley'n alueelta (17,98 €). Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, mustikkainen, vadelmainen, hennon vaniljainen. Työkaverinikin on tätä minulle muutamaan otteeseen suositellut, niin oli mukavaa päästä maistamaan. Viini -lehti antaa juomalle neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen, luonteikas viini). Tätä pitänee kotiinkin hankkia!

Punaviiniilasilliseni kanssa suuntasin kohti Sky Ounasvaaraa, jonka koko menu vaikutti varsin mielenkiintoiselta. Tilasin ravintolan nimikkoannoksen Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä (8 €). Annos oli taivaallinen! Ja aivan liian pieni! Olisin voinut syödä tätä todella enemmänkin. Paljon enemmän.

Jälkiruoka samalta tiskiltä. Suklaata, herkkutatti-kinuskia ja puolukkaa Napapiiriltä (5 €). Herkkutatti sumensi ajatukseni niin, että en edes noteerannut inhoamaani puolukkaa! Annos oli kaunis, enkä pysty sanoin kuvaamaan kinuskia, joka oikeasti maistui herkkutatilta. Ja oli oikeasti hyvää!

Ystäväni nautti saman ravintolan annoksista poron lisäksi myös miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua (6 €). Kuvaa en ehtinyt ottamaan, mutta arvostelu oli hurmioitunut "mä kuolen". Meillä jäi vain yksi Sky'n annos kokematta. Pitääkö lähteä Rovaniemelle? Ehkä ei kuitenkaan, sillä sisareni on jo muutamaan kertaan hehkuttanut samaan hotelliketjuun kuuluvan Lapland Hotels Tampereen Kitchen&Bar Dabbalia. Ehkä sinne? Tai sitten syyskuussa 2018 Helsinkiin avautuvaan Lapland Hotels Bulevardiin, jonka yhteyteen tuleva ravintola  Kitchen&Bar Kultá alkoi nyt kovasti kiinnostelemaan.

Seuraavaksi lasistani löytyi Pfaff Pinot Gris 2016 (14,98 €) Ranskan Alsacesta. Puolikuiva, hapokas, makean sitruksinen, päärynäinen, keltaluumuinen, kevyen yrttinen. Viini -lehti antaa tälle hienosti neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuupa vielä edulliseksi ostokseksikin. Ehkä mietit, miten päädyin aina tiettyyn viiniin. Se oli helppoa, päätin ensin, minkä ruoka-annoksen haen seuraavaksi ja sen jälkeen suuntasin Viinipaviljonkiin kysymään joltakulta neljästä maahantuojalta, mitä he suosittelisivat. Menin täysin näiden saamieni suositusten mukaan, enkä pettynyt kertaakaan. Ammattilaisiin on hyvä luottaa!

Tapahtuman ainoa ulkomaalaisravintola oli White Guide Nordic -oppaan vuonna 2017 Pohjoismaiden parhaaksi ravintolaksi rankkaama tukholmalainen Esperanto. Ravintola on tehnyt yhteistyötä turkulaisen Smörin kanssa, mutta nyt oli Helsingissäkin mahdollisuus päästä testailemaan näitä skandinaavisia ja japanilaisia vaikutteita omaavia annoksia. Ensimmäiseksi valitsin ravintolan nimikkoannoksen.  Kananpojan muna, hiillostettu hollandaise, tattari, bbq lehdet (11 €).  Kaunis, herkullinen ja erikoinen annos vei kieleni. Nam.

Nappasin Esperantolta myös toisen annoksen. Sinisimpukka, musta valkosipuli, peruna (6 €). Ilmeisesti nokkosta ja perunaa sisältänyt tortilla oli tarkoitus kietaista simpukkavartaan ympärille, mutta mielestäni tortilla oli kuivakka ja mauton. Simpukat kyllä hyviä. Sitten myöhemmin luinkin jostain, että ensimmäisenä päivänä tortillataikinan rakenne oli mennyt metsään ja sitä paranneltiin. Höh, ei Pohjoismaiden parhaalle saa käydä tuollaista taikinamokaa.

Tässä välissä ystäväni piipahti Garden by Olon tiskillä hakemassa pari annosta. Härkätataki seesamilla ja savustetulla majoneesilla (6€) miellytti häntä kovin.

Ja toisena ehkä kaunein jälkiruoka-annos ikinä! Ryppylimettiä ja kuusta (5 €). Olin parisen viikkoa sitten Garden by Olossa illallisella ja voitkin siitä lukea jutun täältä, klik.

En tiedä, mikä meitä tai meidän makunystyröitämme riivasi, mutta tämä ammattilaisten parhaaksi nimikkoannokseksi valitsema sekä niin ikään sosiaalisessa mediassa etukäteen hehkutettu Chapterin Turskaa & Vihreitä (10 €) ei juurikaan hetkauttanut ystävääni. Itsekin maistoin ihan pienen makupalan, mutta samaa mieltä olin. Makuasioita!

Illan makeaksi viiniksi valikoitui Monte Del Frá Monastero Passito Bianco 2014 (Alkon tilausvalikoimassa 22,26 € 0,375 l) Italian Venetosta. Rypäleinä Garganega, Sauvignon, Chardonnay. Makea, keskihapokas, hedelmäinen, hunajainen, vaniljainen. Siitä, että sopiko tämä nyt juuri jäätelölle, en ole aivan varma. Viini sattui vaan olemaan Tampereen Viinitukun pisteen ainoa jälkiruokaviini. Hyvin viilennettynä jo jälkiruoka ihan itsessään.

Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan pisteelle oli ajoittain melkoinen jono, mutta kaverini oli puhunut ruskistetulla voilla maustetusta jäätelöstä niin ylitsevuotavasti, että pakkohan sitä oli saada. Toisena makuna kestosuosikkini pistaasi. Näihin jäätelöpyöriin voit törmätä Porvoon lisäksi myös Helsingin Esplanadin puistossa. Suosittelen maistamaan! Vanhan Porvoon Jäätelötehdas on Porvoossakin uusi tulokas, vasta  toukokuusssa 2017 katukuvaan kioskina ilmaantunut. Taustalta löytyy jäätelömestari ja Michelin-tähdellä (Postres) palkittu Samuli Wirgentius, joka syksyllä 2017 avasi Vanhan Porvoon Glassikon. FB-sivuilla paikka luokitellaan kahvilaksi, mutta siellä on tarjolla kahvilakulttuurin klassikoiden ja jäätelön lisäksi myös mm. pizzoja ja brunssia. Pitänee käydä itse ottamassa selville, mitä kaikkea löytyykään!

Kierros päätettiin sinne, mistä aloitettiinkin. Laurent-Perrier Cuvée Rosé Champagne Brut (Alkon tilausvalikoimassa 78,98 €) ei ikävä kyllä ollut oikein meidän kummankaan makuun, vaikka ajatuksena oli illan huipennus. Erittäin kuiva, hapokas, ryhdikäs, elegantti, vivahteikas. Näin kertoo Alkon tuoteseloste.

Ensimmäisen päivän aurinkoinen illalliskattaus täyttyi nopeasti ja suosituimpien ravintoloiden, kuten Ragu ja Latva, edessä oli pitkät jonot. Olimme itse paikalla heti, kun portit avautuivat, joten alkuun pääsimme etenemään melko väljissä tunnelmissa. Itseltäni jäi ehkä jonojen vuoksi pari annosta vähän kaivelemaan..... Esimerkiksi Ragun paahdettu viiriäisenkoipi oli listallani ja Latvan jälkiruoka, hiillostettu tuohi-kerma-parfait, kiinnosteli kovasti myös. Mutta toisaalta olin jo saanut upotettua maisteluihin euroja ihan riittämiin.....

Loistotapahtuma jälleen kerran ja suosittelen tätä lämpimästi kaikille ruuasta ja/tai viineistä kiinnostuneille ystävilleni. Joukolla vaan mukaan vuoden kuluttua. Minä ainakin olen paikalla!

Jälkipuheet: Pitihän se sitten käydä Bulevardilla toteamassa, että Lapland Hotels on oikeasti aivan Helsingin ytimeen avaamassa. Monet kerrat olen tätä poro-aiheista seinäkettä katsellut, ymmärtämättä...... Sinne sitten tutustumaan syksyn tullen.

EDIT 10.9.2018

Tänään luin ikävän uutisen, Taste Of Helsingin 7-vuotinen taru on lopussa, eikä tapahtumaa enää ensi vuonna järjestetä. Uutisen asiaan liittyen voit lukea täältä, klik. Nyyh!