Vallilaa olemme hiljalleen ottaneet haltuumme muutaman viime vuoden aikana, kun siskoni sinne muutti. Alue on mielenkiintoinen, paljon pieniä ravintoloita, viinibaareja, kirppiksistä ja houkuttelevista kivijalkapuodeista puhumattakaan. Seuraavaa retkeä jo suunnittelimme, mutta mennään nyt asia kerrallaan.
Perjantai-illalle oli varattu pöytä pienen pienestä, miellyttävästi sisustetusta espanjalais-filippiiniläisestä Platitosta. Varsinkin viikonloppuisin on syytä varata pöytä ennakkoon, sillä tästä 18-paikkaisesta bistrosta on hetkessä tullut äärimmäisen suosittu. Asia, mitä en lainkaan ihmettele!
Filippiiniläinen ruoka oli meille entuudestaan tuntematonta. Espanjalainen keittiö tapaksineen taas huomattavasti tutumpi. Sekoitimme sujuvasti näiden molempien keittiöiden antimet! Tilasimme annoksia pöytään maistelumeiningillä jaettavaksi. Ensimmäisellä kierroksella. Eli siis vedimme täällä kaksi kierrosta! Tai tavallaan kolme.......
Ensimmäisellä kierroksella valitsimme valikoiman espanjalaisia tapaksia sekä kaksi filippiiniläistä Kinilaw -annosta. Enempää ei pöytään olisi mahtunutkaan!
Tapaslajitelma (15 €) sisälsi serrano-kinkkua, hunajamelonia, grillattuja Padron-paprikoita, viinirypäleitä, oliiveja, Manchego-juustoa, tonnikalaleipää, valkosipulisia ravunpyrstöjä, chorizo-makkaraa sekä leipää, Jokaiselle meistä riitti tästä makupaloja.
Kinilaw't ovat filippiiniläisiä chevichéja. Ensimmäinen Camarones (8,90 €) sisältää katkarapuja ja toinen Pulpo (9,90 €) mustekalaa. Molemmat annokset olivat chevichémäisen raikkaita ja täynnä makuja. Ehkä aavistuksen verran liikaa tulisuutta minulle oli Camaronesissa. Mutta pitää siis muistaa tulisuutta/mausteisuutta arvioitaessa, että minulla se kynnys on melko matalalla. Näistä annoksista riitti hyvin maisteltavaa meille kolmelle.
Toiselle kierrokselle lähdettiin, kun hivenen jäi, ei nyt suoranainen nälkä, mutta sellainen olo, että vaan haluaa jatkaa. Osansa oli myös naapuripöytään kannetuilla herkullisen näköisillä pinchos -leivillä. Meille myös!
Omat valintani olivat Adobo Champiñones eli valkosipulisia herkkusieniä (3 €) ja Mozzarella, jossa siis mozzarella, tuoretta tomaattia ja basilikaa (3,50 €).
Ja tähän kuvaan olen saanut siskoltani vaihtarin eli puolikkaan Guakamolesta (3,50 €), josta löytyy talon guakamolen (kirjoitetaan näin baskin kielellä, tutumpi muoto on guacamole) lisäksi Padron -paprikaa ja korianteria. Miten olikaan hyvää! Mainitsemisen arvoinen on myös meistä yhden valitsema (ei kuvaa) Atún (3,50 €), jossa on tonnikalaa, Padron -paprikaa, valkosipulimajoneesia ja ne on koottu kotoisalle saaristolaisleivälle. Hieman meitä hymyilytti tuo saaristolaisleipä, että onko se peräisin Filippiineiltä vaiko Espanjasta, mutta yhtä kaikki, se oli herkullista.
Kolmas kierros oli makea kierros. Meistä kaksi kolmesta sortui siihen. Kolmas tyytyi viiniin. Ensimmäisenä on siskoni ottama kuva omasta annoksestaan. Leche flan, kermavanukas tai paahtovanukas (5 €), millä nimellä sitä nyt kutsutaankaan ja karamellikastiketta.
Minulla lähti sitten jälkkärivalinta ihan käsistä. Enemmän on vaan enemmän. Choko Pincho (4,50 €), alla nutella-pincho, päällä Rocky Road -jäätelöä ja kaiken huippuna pari Filipinos -keksiä. Makeaa, ah niin makeaa!
Lämpimästi suosittelen tätä ravintolaa. Kuten huomaat, hinnoittelu on varsin järkevällä tasolla, ruoka oli herkullista, täynnä makuja, esillepano viimeisteltyä. Ja mikä hurmaava henkilökunta!
Ilta oli vielä nuori, mutta me emme, joten ilta jatkui Vallilan tunnelmallisia katuja kävellen takaisin siskon luo.
Ja kuten tapoihin kuuluu, maailmaa parannettiin porukalla keittiön pöydän äärellä, kunnes uni kutsui. Ketä kutsui aikaisemmin, ketä myöhemmin. Pöydän äärellä nautimme sekä alkoholillista, että alkoholitonta viiniä. Seuraavaksi esittelyt niistä.
En ole mikään suuri italialaisten punaviinien ystävä, mutta niinpä vain käteeni tarttui Alkon hyllystä tämä yksilö. Fiero Becco 2010 (18,09 €) on luokiteltu vivahteikkaaksi ja kehittyneeksi. Täyteläinen, tanniininen, kypsän boysenmarjainen, hapankirsikkainen, viikunainen, tummasuklainen, tamminen, hennon havuinen. Periaatteessa ei mitään vikaa, mutta jatkossa tämä piemontelainen saa jäädä hyllyyn, vaikkakin Viini -lehti on antanut mairittelevat neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen).
Illan alkoholiton vaihtoehto oli saksalainen Leitz Eins-Zwei-Zero Riesling (9,98 €). Viherkeltainen, puolikuiva, sitruksinen, viheromenainen, kypsän kiivinen, yrttinen. Hyvin viilennettynä ihan kelpo vaihtoehto. Kaipaisin kyllä arvosteluja myös alkoholittomista viineistä, mutta niistä tiedonsaanti on varsin työlästä.
Aamu lähti loistavasti käyntiin kauniin aamiaispöydän äärellä. Mikä nautinto onkaan nauttia kiireetöntä aamiaista kaikilla aisteilla.
Toki oikeiden kuvakulmien löytäminen vaatii välillä vähän, jos nyt ei suorastaan akrobatiaa, niin ainakin kiipeilyä....
Pikkuinen sisko jätettiin sitten omiin puuhiinsa ja me kyläilijät lähdimme kiireettömän lauantain kunniaksi vielä kaupunkikierrokselle. Ja lounaalle, tottahan toki.
Kampin kauppakeskuksen viidennen kerroksen ravintolakorttelista löytyy syötävää varmastikin aivan ihan jokaiseen makuun, mutta me päädyimme Fisken på Disken -kalaravintolaan.
Pidin ravintolan selkeästä sisustuksesta, josta tässä vielä esimerkkinä pöytämme kattaus sekä tapa, jolla pöytäkohtaiset varaukset ovat näkyvillä. Mainio hyötykäyttö samppanjapullon korkeille, samaa ideaa voisi kotioloissa hyödyntää pöytäkorttien kanssa.
Viiniksi päädyimme molemmat valitsemaan rieslingiä. Siskon lasista löytyi X-Berg Riesling (ravintolassa 9,90 € per 12 cl ja Alkossa 15,88 € per pullo) Saksan Rheingausta. Kuiva, hapokas, sitruksinen, ananaksinen, omenainen, mineraalinen, kevyen yrttinen. Viini -lehti antaa juomalle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), kehuu luonteikkaaksi, mutta moittii samalla liian kalliiksi. Itse kallistuin tarjoilijamme suosituksen mukaisesti Most Wantend Rieslingin puoleen (ravintolassa 7,50 € per 12 cl ja Alkossa 12,95 € per pullo), joka niin ikään tulee Saksasta, mutta Pfalzin alueelta. Kuiva, erittäin hapokas, viheromenainen, limettinen, raparperinen, kevyen kukkainen, yrttinen. Olimme tyytyväisiä valintoihimme!
Ruuan suhteen meillä vallitsi liikuttava yksimielisyys ja niinpä nautimme ravintolan yhden suosituimmista annoksista, Turska Fish'n Chips (23 €), paneroitua turskaa, tartar-kastiketta ja maalaisranskalaisia. Annos oli maukas, mutta pidin sitä kyllä raaka-aineet huomioon ottaen melko hinnakkaana. Mutta välillä elämä on hinnakasta, varsinkin kiireettöminä vapaapäivinä! Lisää siskoiltoja!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti