Vietin tässä upealla näköalalla varustetussa kauniissa kaupunkikodissa viime viikolla kaksi iltaa ja kaksi yötä. Mitäkö tein? En oikeastaan mitään kovin erityistä, koska työnteko rajoitti riemuani. Kvartaaliraportointi. Jeee! Ainoa asia, jonka olin päättänyt, oli käydä leffassa.
Ensimmäisenä iltana päätös jäi yritykseksi, koska jumituin pikkusiskoni kanssa lasilliselle. Tai kahdelle. Päätimme siis käydä tulevan syntymäpäiväni kunniaksi lasillisella ennen leffaa. Nooooh, niin oli mukavaa, että totesin leffan pyörivän seuraavanakin iltana. Olen sillä tavoin joustava ihminen.
Vähän päämäärättömästi kävelimme Punavuoresta Kamppiin ja olimme jo ohittamassa ravintola Ilveksen, koska se näytti siltä, että ei olisi auki. Sisäänkäyntikin oli perin huomaamaton, mutta päätimme kuitenkin mennä sisään ja olimme välittömästi tyystin myytyjä!
Olen ollut autuaan tietämätön tästä jo vuonna 1932 avatusta ravintolahelmestä. Miten se edes voi olla mahdollista?
Mikä sisustus! Mikä palvelu! Tästä tuli kertaheitolla suosikkibaarini. Kaltaisemme vanhoja huonekaluja omassakin sisustuksessa suosivat siskokset olivat lähes mykisityneitä. Siis lähes.
Baaritiskin takaseinälle kootut kylpyhuoneen peilihyllyt näyttivät kerrassaan mainioilta. Mietimme jo, miten tämä toimisi kotioloissa. Ehkä kuitenkin olisi vähän haasteellista, kun tässähän ideana on se, että hyllyjä on monta. Eikä kotona ole näin kattavaa alkoholitarjontaakaan...... Ehkä käymme vain täällä peilejä ihastelemassa.
Wc-käytävältäkin löytyi viehättävä istuinryhmä ja pakkohan naistenhuoneestakin oli kuva napata, ihan vaan siksi, että Birger Kaipiaisen Kiurujen yö -tapetti on vaan niin mahtavan hieno. Myös näin yllättävässäkin paikassa!
Lasissa argentiinalainen Árido Malbec (7,50 € 12 cl), Mendozan pohjoisosista. Täyteläinen, tummaa marjaa, lakritsia, pyöreät tanniinit.
Ilveksen á la carte -lista näytti herkulliselta, mutta me päädyimme maistamaan talon ipaksia eli tapastyyppisiä pikkuannoksia. Parmesanperunat (5€) ja juustoa&appelsiinihilloa (5€) olivat juuri sopivan kokoisia taittamaan pienen nälän. Tänne voisi hyvin tulla myös ihan syömään!
Seuraava päivä oli sitten syntymäpäiväni ja vaikka oikeasti yritin ohittaa asian toimistolla matalalla profiililla, niin asiat vähän riistäytyivät käsistä...... Työhuonettani kaunisti työkaverini tuomat jasmiininoksat.
Ja sitten iltapäivällä kohoteltiin kuohujuomamaljoja. Aiheita löytyi riittämiin, juhlistettiin myös monen työkaverin loman alkamista tässä samalla.
Ja nyt pääsin sinne elokuviinkin! Rocketman on Elton Johnin elämästä kertova draama- ja musikaalielokuva. Pääosaesittäjä Taron Egerton oli roolissaan aivan huikea! Näyttelijä myös lauloi itse kaikki kappaleet ja on sanottava, että kun Crocodile Rock tärähti vauhtiin, niin kylmät väreet menivät pitkin selkää. Aivan superhieno! Elokuvan trailerin voit katsoa täältä, klik ja täältä puolestaan löytyy Ylen juttu aiheesta, klik.
Juhlistin syntymäpäivää vielä viinilasillisella, mikä on mahdollista Tennispalatsin K18-saleissa. Tosin on sanottava, että Maximissa nautinto on täydellistä, sillä siellä on ihanan upottavat nojatuolit ja oma pieni pöytä juomille ja syömisille. Ehkä menen sinne ensi viikolla!
"Kotimatkalla" pitkin Bulevardia poikkesin vielä Lapland Hotelsin Kultá Barissa iltakahvilla. Vähän omituinen lasiratkaisu tuntui niin kevyen muoviselta, että lopulta jouduin kysymään asiasta. Noh, lasia se oli, mutta tarjoilija itsekin myönsi sitä ihmetelleensä.
Lapland Hotelsin sisustuksesta henkii Lappi, mutta onneksi sopivasti, eikä esillä ole mitään krääsää, vaan kaikki on todella tyylikästä. Tai onko tämä ovella tervehtivä puuporo? En ole ihan varma.....
Sellaiset päivät siis helsinkiläisenä. Seuraavalla viikolla uudet kujeet ja ohjelmat, niistä voit lukea täältä, klik ja täältä, klik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti