torstai 18. heinäkuuta 2019

Hetket helsinkiläisenä, osa II

Tyttären perheen toisen lomaviikon käynnistyessä käynnistyi myös minun toinen viikkoni feikkihesalaisena. Ensimmäisestä osiosta voit lukea täältä, klik. Nyt majailin heillä peräti kolmen yön verran. Ja koska tulosraportointi saatiin maaliin heti viikon alkajaisiksi ja kyseessä oli viimeinen työviikko ennen lomaa, niin saatoin ottaa hivenen rennommin ja järjestinkin itselleni melkoisesti erilaista tekemistä.

Kämppä tyhjänä! Bileet! No ei sentään, kun on kuitenkin mumuihmisestä kyse, mutta olin kuitenkin ihan luvan kanssa saanut kutsua ystäväni yökylään. City-iltaa viettämään, mikäpä sen parempaa. Alunperin olimme suunnitelleet iltamme meriteemalla, mutta poikkeuksellisen viileä heinäkuun alku muutti suunnitelmamme. Jäivät sitten seuraavaan kertaa Löyly, Mattolaituri ja mitä niitä onkaan.


Pieni kierros oli kuitenkin luvassa, ilman sen erityisempää teemaa. St George hotellin Wintergardenissa olin käynyt jo kerran aikaisemmin, mutta kyllä siellä kelpaa toisenkin kerran pyörähtää. Juttua ensimmäisestä käynnistäni voit lukea täältä, klik. Jos taide ja design viehättävät, niin tämä on ehdottomasti paikka, jossa kannattaa käydä.


Asia, joka minua tässä hotellissa vähän häiritsee, on tämä melko kliininen ja kylmähkö sisääntulo. Varsinkin kun viereistä ovea käyttäen pääsisi upeaan vanhaan marmoriportaikkoon. Miksi ihmeessä hotelliin ei saavuta sitä kautta?


Seuraava kohteemme oli klassikko eli hotelli Tornin Ateljee Bar. Oli Aperol -aika (13 €). Ja huikeat näkymät ovat huikeat aina uudelleen ja uudelleen. Hivenen hämmentyneenä kuljin läpi katutason American Barin. Vielä joitakin vuosia sitten (no okei, saattaa olla vuosikymmen) tämä baari oli kuuluisa huipputason baarimestareistaan. Nyt baari oli sekä suljettu, että myös erittäin nukkavieru ja mitä ihmettä, täynnä lasten leluja! Onko baari muutettu leikkipaikaksi? Vaikutti omituiselta.....


Ennen illallista piipahdimme alkupaloilla Tapas Barcelonassa, joka olikin minulle aivan uusi tuttavuus. Ravintola sijaitsee Wanhalla kauppakujalla, joka tunnetaan lähinnä siellä toimivasta Mummutunneliksi kutsutusta kesäbileravintolasta. Sinne EMME olleet menossa, emmekä menneet! Mutta syömässä olimme Mummiksen illan bändin sound checkin aikaan ja on sanottava, että meteli oli melkoinen. Eli tänne ei kannata mennä bileaikaan romanttisille, eikä muillekaan treffeille, missä haluaisi jutella.



Paikan sisustus oli todella kiva! Ihmettelinkin, miten tämä pieni ravintola on jäänyt minulta täysin pimentoon.


Omat tapasvalintani olivat manchego-maissikroketti marinoiduilla herkkusienillä ja romesco-kastikkeella (6,50 €) ja friteerattu avokaco aiolilla (6,50 €).


Välilasku Barcelonassa ja kohti varsinaista kohdetta! Hivenen ehkä liian myöhäistä illallista.....




Tosiaan olimme pallotelleet montaakin ehdotusta illallispaikan suhteen, mutta sitten Bassi veti pisimmän korren. A) tyttäreni ja äitini olivat kehuneet Turun Bassia ja B) täällä oli tarjolla kesämenutarjous, kolme ruokalajia ja lasi kuohuvaa kahdelle hintaan 70 € eli 35 € per pää. Tarjoushaukat olivat valintansa tehneet, siispä sinne!


Ja ah, mikä palvelu! Menimme paikalle ehkä noin kymmenisen minuuttia ennen varaustamme, eikä pöytä ollut valmiina, niin talo tarjosi meille lasilliset oikein mainiota kuohuvaa. Espanjalainen Robert de Nola Rosé Cava Brut (ravintolassa 12 cl 8,50 € ja pullo 53 €, pullohinta Alkossa13,50 €) on erittäin kuiva, hapokas, punaherukkainen, vivahteikas, marjainen. 100% Pinot Noir. Vaikka et erityisemmin pitäisikään roséesta (kuten minä) tai Pinot Noir -rypäleestä (kuten minä), kannattaa tämä kuohuva kuitenkin kaikesta huolimatta testata.



Pidin kovasti ravintolan yläkerran sisustuksesta. Ei alakerran bistrokaan hassumpi ollut, mutta kesämenu tarjottiin yläkerran fun dining -osastolla.



Kattaus on kohdillaan ja ruokahalua heräteltiin oikein mainiolla näkkärillä. Toisaalta nälkä oli jo sillä tasolla, että herättely oli tarpeetonta.


Menun hintaan kuuluva kuohuva oli Villa Sandi Il Fresco Prosecco DOC Brut Italian Venetosta. Glera -rypäleestä. Villa Sandin viinitalo on perustettu 1975 ja sen tuotteet ovat kuuluisia laadustaan. Tätä tuotetta ei ole saatavilla Alkosta, mutta sieltä löytyy saman tuottajan Extra Dry Prosecco (15,79 €), joka ruutikuivuudestaan huolimatta luokitellaan pehmeäksi ja kepeäksi.


Alkuruokana Bassin toast skagen, paahdetulla briossilla käsinkuorittuja katkarapuja, siianmätiä, pikkelöityä kurkkua, tilliä ja sitruunaa. Annos oli käsittämättömän herkullinen! Briossin paahteisuus oli enemmän kuin kohdillaan. Alkuruuan juomana nautiskelimme yhä prosecco-lasillisiamme.


Pääruokana oli paistettua siikaa, tomaattia, kevätsipulia, piparjuurivaahtoa ja tillivoissa pyöräytettyjä uusia perunoita.


Rakastan piparjuurta, mutta se toi omalta osaltaan haastetta viinivalintaan. Heittäydyimme täysin osaavan henkilökunnan huomaan ja niinpä laseistamme löytyi The Dot Austrian Apple Grüner Veltliner Itävallasta. Omenaa, pippuria, yrttisyyttä, joka pärjäsi piparjuuren kanssa vallan mainiosti. Suomesta tätä viiniä ei löydy, mutta Tallinnasta kyllä. SuperAlko myy tätä hintaan 8,69 €, mikä hivenen kirveltää, kun ravintolassa pullo maksoi 55 €. Tai olisi maksanut, mutta me otimme lasilliset 11,70 eurolla.


Jälkiruokavaiheessa olimme A) täpösen täynnä ja B) umpiväsyneitä, mutta niinpä vaan karviaisposset, karviaismarjahillokkeella ja paahdetulla valkosuklaalla viimeisteli illallisemme. On sanottava, että olimme enemmän kuin tyytyväisiä!


Yömyssyt vielä Erottajalla hämyisässä Liberty or Death cocktailbaarissa ja olimme valmiit unten maille.



Ja pitkin kesäisen myöhäisillan hiljaisia katuja kohti "varakotia". Täydellinen ilta ystävän kanssa. Piste.


Toisen täydellisen illan vietin pikkuisen siskoni kanssa. Ilta aloitettiin Maxim -elokuvateatterissa, jossa on tähän astisen elämäni kokemuksella parhaat, ei penkit, vaan nojatuolit ikinä! Vähän viiniä ja poppareita vielä viimeistelemään elokuvanautintoa. Claire Darlingin viimeiset hullutukset oli sopivalla tavalla outo/oudohko elokuva naisesta, joka kesän ensimmäisenä hellepäivänä päättää hankkiutua eroon koko omaisuudestaan ja järjestää puutarhassaan jättimäisen kirppiksen. Elokuvan trailerin voit vilkaista täältä, klik. Mielenkiintoisen lisän elokuva saa siitä, että elokuvataivaan elävä legenda, Catherine Deneuve näyttelee ensimmäistä kertaa valkokankaalla yhdessä tyttärensä Chiara Mastroiannin kanssa. Elokuvan äiti ja tytär ovat siis myös tosielämän äiti ja tytär.


Ja koska kesken syksyltä tuntuneen heinäkuun alun olikin yhtäkkiä kesäisen lämmin ilta, päätimme suunnata hetkeksi Allas Sea Poolille.




Näihin huikean kauniisiin Kauppatorin rannan maisemiin oli mukava päättää mukava ilta. Auringosta nauttien.

Feikkihesalaisuusviikkoni läheni loppuaan ja päätänkin kertomukseni siitä osaan III, jonka löydät täältä, klik.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti