Uuteen vuoteen

Tiedän, en ole yksin toiveeni kera. Vuosi 2021, ole meille hyvä. Ole minulle hyvä, ole läheisilleni hyvä, ole kaikille hyvä. Erakko-etäelämä riittäisi jo todellakin! Eniten kaipaan ihmisiä. Kaipaan perhettä, kaipaan ystäviä, kaipaan työkavereita. Okei joo, pienissä määrissä heitä kaikkia olenkin tavannut, mutta saisinpa pitää juhlat, kutsua talon täyteen iloisia ihmisiä! Niin täyteen, että ruokapöytä olisi täydessä mitassaan, lisätuoleja haettaisiin autotallin perukoilta, sohvapaikat täyttyisivät, talon täyttäisi iloinen puheensorina ja illan viimeisinä tunteina tanssittaisiin itsemme pyörryksiin 70-luvun discohittien tahtiin. Kuin joskus muinoin. Tuntuu kuin siitä ajasta olisi ikuisuus, eikä ole kuin vuosi. Huoh. Tässä kaipuussa tärkeältä tuntui se, että kutsuin uudenvuodenaattona pari ystävää syömään. Illan mittaan meitä oli lopulta koossa neljä! Hui, se tuntui jopa aavistuksen vaaralliselta, vaikka kuitenkin turvalliselta. Ilta teki meille kaikille erinomaisen hyvää.

Alkupaloiksi nautimme Carsinilta jouluksi tilaamiamme ankanmaksatuotteita samppanjan kera. Ah, miten herkullista kaikki olikaan.

Samppanjana pirteä ja hedelmäinen Le Bullet Champagne Brut (29,70 €). Erittäin kuiva, hapokas, keltaluumuinen, kevyen viheromenainen, kypsän sitruksinen, briossinen, hennon yrttinen. Rypäleinä klassiset samppanjarypäleet  Pinot Meunier, Pinot Noir ja Chardonnay. Viinilehden arvio tälle juomalle on neljä tähteä (harmoninen, laadultaan erinomainen). Juoma, josta yllättäin pidin, vaikka olin sen kesällä teilannut melko mitäänsanomattomana. Mieli muuttuu, viini kehittyy ja seurallakin on oma vaikutuksensa. Kenties. Niin tai näin, nyt oli hyvää!

Pienellä porukalla raclette on mainiota seurusteluruokaa. Pienellä porukalla jokainen yltää raclettegrillille omalta istumapaikaltaan. Ja jotenkin raclette tuntui juuri sopivalta rennolta ja herkulliselta ruualta uuteen vuoteen. Mikä mainiointa on se, että voit grillata oikeastaan ihan mitä tahansa kaapista löytyy ja peittää sen herkullisella juustolla. Sovimmekin, että kaupasta ostetaan mahdollisimman vähän ja jokainen kurkistaa ensin omiin keittiön kaappeihinsa ja tuo sieltä yhteiseen pöytään ihan mitä nyt vaan sattuu löytymään. Ja kyllähän se toimii, kun kaapeista löytyi sellaisiakin herkkuja kuin ankanmaksapateeta ja -moussea, peuran entrecotea ja tietenkin samppanjaa 😍 

Raclette on vielä siinäkin mielessä mukavaa tarjottavaa, että se ei vaadi mitään varsinaista kokkailua. Jotain pientä ja uutta kuitenkin halusin itse valmistaa. Päädyin hummukseen.

Linssi-porkkanahummus

Viinilehti 9/2020

1 prk (380/230 g) keitettyjä punaisia linssejä

1 porkkana

1 valkosipulinkynsi

2 rkl tahinia eli seesaminsiementahnaa

n. ½ dl ekstraneitsytoliiviöljyä

1 sitruuna (raastettu kuori ja puristettu mehu)

1 tl jeeraa eli juustokuminaa

½ tl korianterin siemeniä

1/4 tl mustapippuria

Lisäksi

fetajuustoa

lehtipersilaa

sumac-maustetta (=sumakki)

patonkipaloja

Huuhtele ja valuta linssit. Kuori ja pilko kasvikset. Pese sitruuna. Muistathan käyttää luomusitruunaa silloin, kun käytät myös kuoren. Pese silti huolellisesti.

Laita kaikki ainekset tehosekoittimen kulhoon. Jauha ainekset tasaiseksi tahnaksi. Jos hummus on kovin paksua, lisää tarvittaessa oliiviöljyä.

Laita hummus tarjoiluastiaan, ripottele päälle murustettua fetajuustoa, lehtipersiljasilppua (tätä minulla ei ollut) ja sumakkia. Tarjoile paahdetun tai tuoreen patongin kanssa. Tai suolakeksien. Tai ihan minkä vaan. Jos pidät sitruunasta, rakastat tätä!

Kuten näet, illallispöytä oli varsin runsas! Pöydän olin kattanut Arabian vanhoilla lautasilla sekä pöytähopeilla. Plus silitetyillä kangasserveteillä uushopeisissa renkaissa. Kangasservettejä käytän aina arjessakin, niin kotona kuin mökilläkin, mutta niitä harvemmin (en siis koskaan) silitän. Silittäminen tekee arjesta juhlan!

Raclette on kyllä juustonrakastajalle aivan täydellistä ruokaa! Ja miten leppoisasti ilta sujuikaan grillin äärellä herkutellen ja jutustellen. Ihan parasta!

Toinen illallisvieraistani oli ottanut huolehtiakseen jälkiruuasta ja toi yhteiseen pöytään keittiönsä kaapin kätköistä löytyneet crème brûléet.

Samainen ystävä ilahdutti meitä Portugalin matkalta tuomallaan jälkiruokaviinillä. Tätä erityisesti jälkiruuille ja sinihomejuustolle suositeltua viiniä et siis Alkon hyllyltä löydä. 

Myöhemmin illalla saimme maisteltavaksemme entuudestaan tuntemattoman samppanjan, kun vielä kolmaskin ystävä liittyi seuraamme. Vivahteikas ja ryhdikäs Forget-Chemin Special Club Champange Brut 2013 on saanut ansaitusti Viinilehdeltä neljä tähteä (harmoninen, laadultaan erinomainen). Alkon valikoimissa on tällä hetkellä tarjolla vuosikerta 2014. Erittäin kuiva, hapokas, viherpäärynäinen, limettinen, mineraalinen, kevyen paahteinen. Rypäleinä Pinot Meunier ja Chardonnay. 

Kiitos ystävät ihanasta illasta, kiitos kun olette olemassa. Tämä ilta loi uskoa jälleen tulevaan, kyllä se koronan pirulainen vielä nististetään ja saamme näitä iltoja yhä uusia ja uusia!

Rääppiäisraclette maistui vielä uudenvuodenpäivänäkin. Jämät uunivuokaan ja juustot päälle, helppo pyhälounas.

Vielä loppuun kuva ruokasalini ylpeydestä, belgialaisesta 1930 -luvun astiavitriinistä, jonka laseista iltapäivän sininen hetki niin kauniisti kuvastui. Vitriinin hankin Lahden Antiikkitukusta kolme vuotta sitten keväällä lahjaksi itselleni, kun kotini hiljalleen palautui vesivahinkoremontin jälkeen entiselleen. Tai ei entiselleen, vaan vielä paremmaksi!

Ja omenapuut, nuo pihani vitsaukset ja kaunistukset, saavat talveksi oksilleen joulupalloja. Hopeisia ja punaisia. Usein ne unohtuvat puihin pitkälle kevääseen!