Pitkin kevättä yritimme siskoni kanssa lähteä hotelliviikonlopun viettoon Turkuun. Ensimmäisellä kerralla satutin polveni, enkä pystynyt kunnolla kävelemään, toisella kerralla korona sulki ravintolat (ja hotellin aamiaistarjoilut), mutta kolmannella kerralla onnistuimme! Hyvää kannattaa odottaa. Tosin olihan tässä viimeiselläkin kerralla se pieni jännitysmomentti, että laukut pakattuina ja auto tankattuna odotimme lähtökuopissa sisareni koronatestitulosta. Huh, onneksi se oli negatiivinen!
Kasvihuoneilmiö
Suunnitelmissa oli ollut lähteä varhain aamusta ja poiketa pitkin matkaa fiiliksen mukaan mielenkiintoisissa paikoissa, mutta testituloksen viivästyttäessä starttia, poikkesimme ainoastaan legendaarisessa Kasvihuoneilmiössä. Mikäli et siellä ole koskaan käynyt, niin suosittelen. Se on niin kummallinen paikka, että sanat eivät oikein riitä kuvailemaan.
Ja niinhän siinä jälleen kerran kävi, että kiertelimme leuat lattiassa ihmetellen tavarapaljoutta, emmekä pystyneet ostamaan yhtään mitään. Napoleon ois tietty ollut kiva...... Ajan siellä saa kyllä hyvin kulumaan ja siitä tulikin mieleen käynti parinkymmenen vuoden takaa, kun entinen miesystäväni kysyi parkkipaikalla, jäädessään itse autoon istumaan, että riittääkö vartti? No ei riittänyt vartti, eikä jatkunut suhde, tosin ei se ihan sentään siihen parkkipaikalle päättynyt 😉Ihan.
Original Sokos Hotel Kupittaa
Majoituimme Kupittaan Sokos hotellissa. Valitsimme sen nettikuvien ja kattobaarin perusteella. Ihan pätevät perusteet! Tuo alimmaisen kuvan venttiili (niitä oli seinällä useita) oli ihan kai vaan koriste, mutta mepä keksimme sille ajankohtaisen hyötykäytön!
Hotellin ravintolatilojen sisustus oli kyllä herkullista! Virkistävän värikästä ja runsasta, mutta silti tyylikästä.
Koska koronarajoitukset vielä tuolloin säätelivät ravintoloiden aukioloa, niin päädyimme illalliseksi tilaamaan huonepalvelusta pizzat. Enpä edes muista, milloin moista olisi tapahtunut edellisen kerran, josko edes milloinkaan.
Aamiainen oli hyvä, perus. Vävyni aina kysyy, että oliko pannukakkuja, mutta ei ollut. Eikä ollut tilauksesta tehtäviä omelettejakaan (olemmeko kenties tottuneet vähän liian hyvään?). Erityismaininta siitä, että korona ja hygienia oli huomioitu erittäin hyvin. Käsidesejä oli saatavilla runsaasti ja aivan erityisesti ilahduin siitä, että oli mahdollista haarukan ja veitsen lisäksi myös omiin pihteihin. Nämä saisivat jäädä pandemian jälkeiseenkin käyttöön!
Yleisesti ottaen pidimme hotellista. Sijainti on kuitenkin tavallaan vähän syrjässä eli siitä ei niin vaan piipahdeta vaikkapa ostoksilla, koska Kupittaalla ei ole K-Supermarketia ihmeellisempiä kauppoja. Hauskaa oli se, että kun paljon liikuimme kävelen (auto pysyi tiiviisti parkkihallissa), niin tutustuimme kaupunkiin aivan eri kantilta. Uudet kulmat tulivat tutuiksi, kun yleensä hotelli tulee valittua aivan keskustasta.
Eatery & Bar Gunnar
Myös hotellia on kehuttu kauniiksi ja ylelliseksi. Mutta eikös näytä vähän siltä, että S-ryhmä on käyttänyt näissä molemmissa Turun uusissa hotelleissa samaa sisustussuunnittelijaa? Tyyli ja värimaailma oli hyvin samanlaista, mitä Kupittaalla.
Ruokailun alkuun luonnollisestikin samppanjaa. Samppanjaa, joka yllättäen tarjottiin laakeasta lasista amerikkalaiseen tyyliin. Ottamatta nyt kantaa siihen, onko lasi todellakin Ranskan kuningatar Marie Antoinetten vasemman rinnan muotoinen, kuten väitetään, niin onhan tämä sinänsä näyttävä lasi todella viheliäinen samppanjan aromeille ja varsinkin kuplille. Hyvästit sai heittää molemmille heti kättelyssä. Olemme siskoni kanssa
hivenen erittäin tarkkoja lasien kanssa. Ei käy laakea, mutta ei käy myöskään tutumpi kapea huilumainen lasi. Olemme Riedel -naisia ja jos ei ole Riedeliä saatavilla (myös Lehmann Glass hyväksytään!), niin valkoviinilasikin on noita ääripäitä edustavia laseja parempi vaihtoehto. Riedelin laseissa on tavanomaiseen huilumaiseen lasiin verrattuna suurempi maljaosa, joten samppanjan aromit pääsevät siinä erityisen hyvin oikeuksiinsa. Mutta jos kiskotaan ihan perusskumppaa, niin ihan sama, tämä on tätä meidän hifistelyä erityisissä hetkissä 🍾😉 Asiakasomistajasamppanjan nauttiminen ei ihan ollut sellainen.......
Ruoka oli meille ohuenlainen pettymys. Alkuun (tunnin odottelun jälkeen) parsaa, siianmätiä, suolaheinähollandaise ja juhlacheddarin murua päällä. Mutta valitettavasti hollandaise oli aavistuksen leikannut, näkee kuvasta, kun tarkkaan katsoo. Eihän se makuun vaikuttanut, mutta mutta kun se nautinto ei ole pelkkää makua, vaan myös ulkonäköä. Murusteltu cheddar oli kyllä maukas lisä!
Melko hinnakkaan häränfileeannoksen paras osuus oli peruna. En muista annoksesta mitään muuta kuin sen.
Jälkiruokana suklaaganache. No, se oli suklaata ja suklaahan on aina hyvää ja annos oli myös kivannäköinen ja -kokoinen.
Eli kokonaisuudesta jäi vähän pettynyt olo. Laatuun nähden ruoka oli aivan liian kallista ja hotellin taso huomioiden ei ruoka, eikä palvelukaan samaa tasoa saavuttanut. Tosin hotellipuolen pääsemme varsinaisesti testaamaan vasta loppuvuodesta ja odotan kyllä vierailua, koska niitä kehuja on sadellut. Mutta Gunnarissa emme enää syö, koska Turku on täynnä toinen toistaan laadukkaampia ravintoloita. Valinnanvaraa siis riittää.
The Tasting Room
Turussa on muutamia erinomaisia viinibaareja, joista
Viinille -ravintola on ehkä legendaarisin ja ollut vuosien ajan vakiovierailukohteemme. Uusia tulokkaita ovat sitten uusi suosikkini
The Tasting Room sekä
Vinho, joka mukavasti sijaitsee aivan tyttäreni naapurustossa. Illallisen jälkeen siskon kanssa suunnaksi TTR. Kaikissa näissä Turun viinibaareissa on asiantunteva ja hyvä palvelu, enkä osaa eritellä, miksi TTR on nyt mielestäni ykkönen. Loistavien viinien lisäksi tarjolla on herkulliset juusto- tai lihalankut (kts. kuva linkin takaa), joiden sisältö mätsätään lempiviineihisi. Tai toisinpäin. Näitä emme vielä ole päässeet maistelemaan, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Nyt keskityimme pariin tuhdimman puoleiseen punaviiniin.
Kirkkopuiston Terassi
Koronakesien ilmiö, jonka toivoisin jatkuvan pandemian jälkeenkin, on jo monesta kaupungista tuttu terassikeskittymä. Näin Turussakin, jo toista kertaa, Tuomiokirkon edustalle rakennettu
Kirkkopuiston Terassi. Terassin tekee erityisen viihtyisäksi se, että alue levittäytyy myös puiston puolelle.
Sunnuntailounaaksi valikoitui avotulella valmistettua meksikolaista katuruokaa touko-kesäkuun ajan tarjoilleen Voi Veljien Pop-up -ravintola Taco Pico de Gallon kanatacot. Siis niin hyvää! Mitkä maut! Maut, jotka nokittivat edellisen illan ruokailun ihan kuusnolla. Olin niin onnellinen, että kävin vielä erikseen kojulla kehumassa ja kiittämässä annoksesta.
Sibelius -museo
Ennakkosuunnitelmista poiketen, tämä oli ainoa museo, johon ehdimme. Nimensä mukaisesti Suomen vanhimmassa musiikkimuseossa,
Sibeliusmuseossa, on esillä laaja kokoelma tähän kautta aikojen tunnetuimpaan suomalaiseen säveltäjään liittyvää esineistöä.
Sibeliuksen lisäksi löytyi myös
Ruisrockin tunnelmia. Näyttely kertoo kuvin aivan siitä ensimmäisestä Turku International Pop&Rock Festivalin tunnelmista vuodelta 1970.
Museon takapihalta löytyi kiva puutarha. Jotenkin yllättävää, eikä meille oikein selvinnyt puutarhan yhteys museoon.
Pakolliset kuviot
Kuvaan Turussa aina uudelleen ja uudelleen samoja paikkoja. Ihme ja kumma, yhtään varsinaista jokinäkymää ei näy tällä kertaa. Seuraavalla kerralla sitten. Seuraava kerta tuleekin jo parin viikon kuluttua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti