Viimein koitti kauan ja hartaudella odotettu laskiaislauantai. Gourmetlaskiaiseksi nimetty. Olimme siis ystäväni kanssa päättäneet toistaa konseptin, jossa vaivoja säästelemättä rakennetaan herkullinen menu ja kutsutaan pöytään ystäviä, joiden tiedämme arvostavan niin hyvää ruokaa kuin samppanjaakin. "Pääsyvaatimuksena" vieraille oli pukeutua nätisti ja tuoda mukanaan valmiiksi jäähdytetty samppanjapullo. Läpi koko aterian kun nautittaisiin tätä jumalten juomaa. Aaaah!!!
Koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin tarkat suunnitelmat ja listat niin ruokatarvikkeista kuin kattauksestakin tehtiin jo kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Aivan kaikkea ei aina kotikaupunkimme ruokakaupoista onnistu löytämään, joten erikseen oli Stockmann-ostoslista. Siinä ei kylläkään montaa tuotetta ollut, mutta arvelin, että vaikkapa viiriäisen munia ei paikallisesta Prismasta löydy :) Lisäksi siinä oli Åbyn näkkäriä, tuoreita viikunoita ja heräteostoksena mukaan tarttui 3 vuotta kypsytetty vintage gouda. Herkkujen herkku.
Ostokset siis tehtiin jo torstaina, perjantai-illan käytin flunssan torjumiseen. Buranaa, munkkitippoja, Finrexiniä, kuumaa rommia. Kaikki keinot oli otettava käyttöön, sillä en todellakaan aikonut antaa jonkun typerän kuumeen pilata iltaamme. Voitin taistelun!
Lauantai-aamu käynnistyi blinitaikinan teolla ja pöydän kattamisella.Sisäinen hamsterini kerää vanhoja astioita. Vanhaa Arabiaa, hopeaa, uushopeaa, laseja, tekstiilejä...... Siispä kattamisen ongelma ei ole siinä, että onko astioita, vaan enemmänkin siinä, että mitä valitsen.
Ensimmäisenä kuitenkin siis blinitaikina, jonka piti saada tekeytyä huoneen lämmössä kuutisen tuntia. Koska ruokailijoita olisi lopulta kuusi, tein kuitenkin varmuuden vuoksi 8 hengen annoksen puolitoistakertaisena. Blinejä olisi riittänyt myös naapurustolle. Ohjeen olen vuosia sitten saanut työkaveriltani, jonka reseptiarkistot olivat aikoinaan ehtymättömät.
Tässä ohje taikinaan, josta paistelet parit blinit kahdeksalle hengelle.
20 g hiivaa
4 dl maitoa
2,5 dl tattarijauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
6 keltuaista
4 valkuaista
4 dl kuohukermaa
1/4 dl kirkasta viinaa
Sekoita hiiva, maito, jauhot ja suola taikinapohjaksi. Peitä kelmulla tai liinalla ja anna nousta huoneenlämmössä kuutisen tuntia (vähintään 4 tuntia). Jos et paista blinejä heti, laita taikina jääkaappiin, jotta käyminen pysähtyy. Vähän ennen paistamista lisää taikinaan keltuaiset. Vaahdota valkuaiset, lisää taikinaan. Sama juttu kerman kanssa, vaahdoksi ja taikinaan. Lopuksi lisää viina. Anna taikinan seistä hetki ja ryhdy paistamaan. Käytä kirkastettua voita. Ja runsaasti! Blinin paistuessa valuttele voita kauhalla vielä reunoille. Näin tulee rapsakat reunat! Toista vielä, kun käännät blinin. Voita menee ihan törkeän paljon, mutta toisaalta, ei näitä herkkuja syödä kuin kerran kaksi vuodessa :)
Pöydän kattaminen lähti liikkeelle upeista kangaslautasliinoista, jotka olin juuri päättyneellä viikolla saanut kummitätini perintönä. Puoli tusinaa tätini monogrammilla kirjailtuja liinoja. Servettirenkaat taasen ovat yksi keräilykohteeni. Uushopeisia tai hopeisia. Olen löytänyt niitä kirpputoreilta, antiikkimarkkinoilta, vanhojen tavaroiden liikkeistä. Ne ovat vaan niin ihania.
Kirpputorilta, tarkemmin sanottuna Kaivarin Kanuunasta löysin joskus vuosia sitten Katajanokan Kasinon menu-kansion. Samaan settiin on myös viinilistan kannet, mutta niille ei nyt ollut käyttöä. Kansion tekee hauskaksi se, että siellä on sisällä myös Kasinon oma menu, en vaan osaa sanoa, että miltä vuodelta. Markka-ajalta kuitenkin. Etusivulle värkättiin nyt illan menu niin vieraille ihmeteltäväksi, kuin itsellekin muistin virkistykseksi.
 |
| Töistä lainatut Neljän Tähden Illallisen pistenopat kattausta täydentämässä. |
Kokkailuhan ei kuitenkaan kunnolla käynnisty ilman kokkailujuomaa, joka tietenkin tulevan illan teemaa noudatellen oli samppanjaa.
Vieraat oli tarkoitus ottaa vastaan ulkona, pihatulien loimussa. Tarjolla olisi Vino Caldo -juoman lisäksi vuohenjuusto-viikunalehikäisiä, joiden ohjeen bongasin Sitruunaruoho-blogista. Mainio blogi kaikenkaikkiaa, suosittelen! Vino Caldo tehdään ohjeen mukaan punaviiniin, mutta me teimme sen valkoviiniin ja hyvin toimii. Tosin ohjetta ei niiltä osin kannata noudattaa, että lempiviiniä siihen on turha tuhlata, käy ihan mikä vaan 7-8 euron panostus!
Tästä ei kyllä pienen suolapalan resepti helpommaksi muutu. Lasilla valmiista voitaikinalevyistä pyörylöitä, voidellaan kananmunalla, päälle vuohenjuustopötköstä siivu ja tuoreesta viikunasta lohko. Sitten uuniin 225 asteeseen, kunnes taikina on saanut herkullisen värin. Päälle voi vielä lorauttaa vähän hunajaa. Mainioita syötäväksi sellaisenaan tai sitten salaattipedillä alkuruokana.
Piha siis myös puettiin juhla-asuun. Luntahan oli satanut jälleen ihan kiitettävästi, joten kolalle oli käyttöä päivän mittaan pariinkin otteeseen. Ystäväni veljen avustuksella olimme hankkineet pihalle pari jätkänkynttilää iltaa valaisemaan ja tunnelmaa luomaan. Nooh, totesimme sitten, että eihän meillä jätkien suhteen ole ennenkään oikein tuuri käynyt, joten nyt jo ennen kuin vieraat saapuivat, oli toinen jätkä sammunut ja kaatunut hankeen :) Että silleen.
Sen verran toinen jätkistä kuitenkin vieraiden tullessa loimusi, että pääsimme siinä lämmittämään vaahtokarkkeja tikkujen nokassa . Ensimmäistä kertaa tätä kokeilin ja olipa makoisaa !
Sen verran näyttävää tämä livenä oli, että muutama koirankusettaja ei meinannut päästä töllistelyltään ohi kulkemaan :)
Sisälle siirryttyämme, mutta ennen illallaispöytään istahtamista oli ensimmäisen alkupalan aika. Olin jo aikaisemmin saanut lahjaksi purkillisen Hauhalan hanhifarmin hanhenmaksapasteijaa ja pullollisen Château Carsinin Cadillac jälkkäriviiniä vuodelta 2007, joten nyt oli oiva hetki laittaa ne tarjolle Åbyn unikkonäkkärin kera.
Illallispöydässä ensimmäinen ruokalajimme oli samppanjahernekeitto Crème Ninon. Helppo ja herkullinen keitto, jonka haasteellisin osuus oli kuitenkin viiriäisen uppomunien keittäminen. Viiriäisen munaa ei saa rikottua normaalilla tavalla napauttamalla vaikkapa lasin reunaa vasten, sillä kuoren alla oleva kalvo on niin sitkeä, että se ei rikkoudu kuoren mukana. Siispä ensin muna leikattiin halki terävällä pienellä veitsellä, sisältö valutettiin pieneen lasiin ja sitten kumautettiin kiehumaan.
Crème Ninon
neljälle hengelle
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
½ l kanalientä
400 g pakasteherneitä
suolaa, valkopippuria, cayennepippuria
2 dl kuohukermaa
2 dl samppanjaa
Hienonna sipulit, kuuullota öljyssä, lisää kanaliemi. Lisää herneet, kiehauta. Soseuta ja mausta. Tähän asti voit tehdä keiton valmiiksi jo hyvissä ajoin. Ennen tarjoilua viimeistele keitto vaahdotetulla kermalla ja samppanjalla (tai kuohuviinillä).
Ensimmäinen kokeilu ei pysynyt koossa lainkaan, mutta maistui taivaalliselle. Tohkeissamme emme sitten ottaneetkaan kuvia niistä onnistuneista yksilöistä....... Mutta kannattaa siis kokeilla. Ehdottomasti. Kuten kannattaa kokeilla kiireettömällä sunnuntai-aamiaisella perinteisiä Benedictin munia hollandaise-kastikkeella. Aaaaah, joskus vielä teen oman postauksen niistä :)
Astiavalinta oli tässäkin tärkeää. Vuosia haaveilin kauniista keittokulhoista, enkä niitä löytänyt. Ja sitten kun niitä viimein alkoi löytymään, niin nyt niitä on peräti kolmea erilaista mallia, mutta kaikki sopivat kauniisti yhteen. Nuo neljä samanlaista ovat Arabiaa ja ehkä myös myös nuo kaksi täysin valkoista, niissä vaan ei ole leimoja, mutta muotokieli hyvin samanlainen. Ja kirpputoreilta tietenkin!
Tarjolle laitettaessa keitto viimeisteltiin uppomunalla, joka hävisi välittömästi uppeluksiin sekä nokareella siianmätiä ja herneenverso-oksalla. Lisänä oli myös juustoinen leipätikku Stockan herkun valikoimista.
Pääruokana meillä oli blinejä. Paistelin niitä valurautaisilla blinipannuilla liukuhihnameiningillä voita säästelemättä ja käry oli melkoinen! Tuntui, että keittiö oli ihan harmaana kärystä, vaikka vanha liesituuletin parka teki parhaansa. Ensimmäisten blinien jälkeen tuli ohikiitävä epätoivon hetki, koska oli sitten kyse ohukaisista tai blineistä, niin ensimmäiset menee pieleen ja päätyy roskiin. Pitää myös muistaa, että valurauta kuumenee erittäin kuumaksi ja paistamisen aikana on lämpötilaa jatkuvasti hilattava alemmaksi, koska kärtsähtämisen vaara on muuten lähellä. Mutta hyvää tuli! Valmiit blinit odottelivat uunissa foliolla peitettyinä, kunnes paistourakka oli ohi.
Tuli siis niin hyvää, että kuvaaminen lähestulkoon unohtui! Lisukkeina meillä oli sekä siian- että muikunmätiä, normaalit sipulit, tillit, smetanat, suolakurkut, hunajat sekä poropiparjuuritahnaa. Halusin kokeilla myös jotain uutta, ei niin perinteistä lisuketta ja päädyin näin tekemään wasabi-avokado-katkarapulisuketta. Tosin katkaravut vaihdon jokiravunpyrstöihin, jotka mielestäni ovat katkarapuja maukkaampia. Tässä ohje:
Wasabi-avokado-rapulisuke
200 g jokiravun pyrstöjä (tai jättikatkaravunpyrstöjä tai isoja katkarapuja)
1 avokado
2 dl paksua, maustamatonta jogurttia (turkkilaista tai kreikkalaista)
3 rkl smetanaa tai kevytmajoneesia (laskiaisen kunniaksi tietenkin smetanaa!)
1-2 tl wasabitahnaa
1-2 rkl limemehua
Valuta ravut, kuutioi avokado. Sekoita kaikki ainekset ja anna makua tasaantua vähintään puoli tuntia. Tahnasta tuli sen verran löysää, että suosittelen myös jogurtin valuttamista.
Jälkiruuaksi sulatimme Fazerin tummaa suklaata, johon dippailimme vaahtokarkkien lisäksi tuoretta ananasta ja mansikoita. Tämäkin oli tosi maukasta ja nyt melkein harmittaa, että olen oman suklaafondyeastiani myynyt kirpputorilla tarpeettomana. Onneksi kaverilta löytyi!
Illallisen jälkeen vielä palanpainikkeeksi kirjaston puolella kahvit ja kahvipavuilla maustetut liekitetyt Sambucat. Liekitettyyn Sambucaan tutustuin 90-luvun alussa ollessani kaverini seurana tenniskisamatkalla Saksassa.
Lienee jo sanomattakin selvää, että vanhoja Arabian kahvikuppeja on hartaudella kerätty parin vuosikymmenen ajan. Niitä löytyy tällä hetkellä noin 80 erilaista, mikä on oikeastaan todella vähän, sillä näitä kuulemma on olemassa 13.000 eri kuvio- ja värivaihtoehtoa :) En aio kerätä niitä kaikkia!!!!
Ja koska kyseessä oli samppanjailta, niin vielä lopuksi tämmöisiä dagen efter -kuvia nauttimistamme herkuista!
Mutta kaikista herkuista ja juomista riippumatta tärkeintä kuitenkin on se, kenen seurassa illan viettää. Moni ihmettelee, miten työn ja kaiken lisäksi jaksan järjestää näitä iltoja, mutta kun näistä sitä vasta voimaa saakin! Voimaa ystävistä ja yhdessäolosta, ei sen ole väliä, että onko silloin ruokana pastaa vai hummeria. Mutta ruokaa pitää olla. Piste.
Tässä vielä listaus illan juomista:
Moet & Chandon Impérial
Pol Roger Reserve
Bollinger Special Cuvée
Tsarine Cuvée Premium
J.J. Richard & Fils
Jacquart
Lanson Black Label
ja kokkailun siivittäjänä oli Saint-Maurice
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti