Töölöilyä

Aina silloin tällöin tapahtuu niin, että tyttäreni lähtee reissuun poikaystävänsä kanssa ja luovuttaa kauniin töölöläiskotinsa avaimet minulle. Niin kävi myös nyt kuluneella viikolla.

Nuoret pakkasivat laukkunsa ja lähtivät viikoksi Tukholmaan, minä pakkasin myös ja otin suunnaksi Töölön. Tosin vain kolmeksi vuorokaudeksi.

Aika kului jälleen kerran kuin siivillä, enkä ehtinyt toteuttaa suunnitellusta ohjelmastani kuin murto-osan. En käynyt yhdessäkään näyttelyssä, ortodoksinen hautausmaa on edelleen tutkimatta jne. Järkevintä olisi ollut pitää yksi kokonainen lomapäivä, sillä töiden jälkeen aika vaan ei riitä.

Leffassa kävin parikin kertaa. Kyllä se vaan on ihan toista istahtaa Tennispalatsin upottavien penkkien syleilyyn, kuin näille kotikaupungin kinon jo parhaat päivänsä nähneille. On jalkatilaa ja on paikka juomapullolle. Mahtavaa! Sinänsä pieni asia, mutta.....

Ensimmäisenä kävin katsomassa ranskalaisen elokuvan Koskemattomat. Leffa perustui tositapahtumiin ja oli sinällään ihan hyvä, mutta minä nyt jäin kaipaamaan taas jotakin, jota en pysty erittelemään. Tosin tyttäreni sanoi, että ei ole olemassakaan elokuvaa, joka äidin mielestä olisi hyvä. Jäin oikein miettimään sitä kommenttia, enkä nyt millään keksi mitään elämää suurempaa elokuvakokemusta....... Ellei teini-iässä nähtyä Tappajahaita lasketa :)

Toinen leffakokemus oli sitten vieläkin todenmukaisempi, koska kyse oli musiikkidokumentista. Tyttäreni oli nähnyt Searching for Sugar Manin jo Rakkautta & Anarkiaa -filmifestareilla ja hankkinut levynkin, joten tämä uskomaton tarina oli minulle jo siinä mielessä tuttu. Elokuva kertoo  Detroitin Bob Dylanista, Sixto Rodriquesista, joka 70-luvulla levytti kaksi levyä ja katosi sen jälkeen. Levyt olivat arvostelumenestyksiä, mutta kukaan ei niitä ostanut. Tarinan mukaan levyt kulkeutuivat amerikkalaisen teinitytön matkassa Etelä-Afrikkaan ja saavuttivat siellä suunnattoman vuosikymmeniä kestäneen kulttimaineen. Eikä mystisesti kadonneesta lauluntekijästä kukaan tiennyt mitään, eikä hän tiennyt olevansa suosittu maapallon toisella puolella. Uskomattomien käänteiden jälkeen Rodriques lopulta 1998 matkusti Kapkaupunkiin ja esiintyi sillä reissulla kuuden loppuunmyydyn keikan verran. Ihan uskomaton stoori, katsokaa, jos vain on mahdollisuus! Niin ja tämähän on ruotsalaisen ohjaajan teos, joka on ehdolla dokumentti-sarjan Oscar-palkinnon saajaksi.

(Lisäkommentti päivää myöhemmin: Ja niinhän se pysti sieltä vaan tulla paukahti. Olin todella ajan hermolla :) Kerrankin!)

Kolme iltaa Töölössä, joten kyllähän minä kävin myös syömässä. Testiin valikoitui Töölöntorinkadulle hiljattain legendaarisen ravintola Motin paikalle avattu Trattoria Sogno, se rennompi italialainen, kuten nettisivuilla kerrotaan.

Seuralaisiksi sain talvilomaa viettävän tamperelaisserkkuni vaimonsa kanssa. He yöpyivät hotelli Tornissa, joten silloin mielestäni paras mahdollinen treffipaikka oli hotellin Ateljee Bar mahtavine näköaloineen. Ja mahtavine drinkkeineen.

Olo tuntui keväiseltä ja tilasinkin sitten yhden suosikkidrinkeistäni, Royal Urban Mojiton. Hinta oli hulppeat 13,90 €, joten yksi saikin sitten riittää...... Juoma rakennetaan pitkään lasiin, 4 cl giniä, limenlohkoja, minttua, 2 cl mangosiirappia, jäämurskaa ja lopuksi lasi täytetään kuohuviinillä. Ah, mikä juoma!

Juoma valmistuu yllättävän helposti myös kotioloissa, kuten vaikkapa mökillä. Viime juhannuksena tarjoilin tätä mökkiversiota vierailleni keski-ikäisten sinkkunaisten juhannusjuhlilla. Toimii!

Mökkiversio viime kesältä

Näitä kuvia katsellessa tulee janon lisäksi myös kesäikävä. Vielä muutama kuukausi, sitten lumet ovat poissa ja laajennan minttuviljelmääni, jota myös mojitopelloksi kutsutaan........ Sitten tätä herkkua tarjotaan kotiterassillakin. Tervetuloa!

Mutta sitten syömään. Italialaistunnelmiin, trattoria Sognoon. Alkuun otimme lasilliset La Jara -proseccoa (6,90 €), ruokalistaan tutustumista vauhdittamaan. Tarjolle tuotiin myös ihanan kuohkeaa, paikanpäällä leivottua focacciaa, jota sitten antaumuksella dippailimme oliiviöljy-balsamicoseokseen. Pyysimme leipää vielä toisenkin annoksen :)

Alkuun otin Sognon etanapannun (10 €), sillä vaikka jo olin etukäteen päättänyt kokeilla mustajuuri-tryffelikeittoa, niin enhän minä niiden etanoiden ohi kuitenkaan vaan päässyt..... Yksi porukastamme otti bufala mozzarella -salaatin (8 €) ja annos oli erittäin kaunis ja kuulemma myös herkullinen!

Tarjoilu oli vähän hämmentävä, kun etanat eivät olleetkaan kolopannussa ja muutenkin annos näytti vähän ankealta ja kuivalta. Maukasta tämä kuitenkin oli!

Pääruuan osalta olimme täydellisen yksimielisiä ja otimme kaikki karitsan paahtopaistia (16 €). Lisukkeet (á 4 €) valittiin erilliseltä listalta ja niitä suositeltiin otettavaksi annosta kohti kahta erilaista. Otimme yhteisesti jaettavaksi kantarellirisottoa, rapeita valkosipuliperunoita, paahdettuja juureksia ja rucola-parmesansalaattia. Omat suosikkini olivat näistä valkosipuliperunat ja salaatti. Paahtopaisti oli aivan täydellistä! Olimme kaikki siitä erittäin onnellisia :)

Viininä meillä oli läpi koko aterian chileläinen Casillero del Diablo Reserva Shiraz (37 € plo, Alkossa 9,99 €), joka ei siis ollut Italiaa nähnytkään. Tähän päädyttiin oikeastaan siksi, että järkevän hintaiset italialaisviinit ovat hivenen liian kevyitä ja tarjoilijan suosittelema Barolo Tortoniano ei sitten 67 euron hinnallaan ihan kolahtanut :) Chileläinen toimi karitsan kanssa erittäin hyvin, ei ollut mitään valittamista.

Oma vatsani oli kaiken tämän jälkeen niin täynnä, että jälkiruuan jätin väliin ja otin kupillisen Macchiato-kahvia (3 €) sekä aveciksi Amaretto di Saronnoa (5,50 €), mantelilikööriä. Seurueessa testattiin kyllä myös italialainen porkkanakakku (8 €), josta ei jäänyt jäljelle murun murua.

Ravintolan sisustus oli moderni, mutta samalla kuitenkin lämmin ja kotoisa. Palvelu oli aivan erinomaista. Loppulaskuni summa oli 67,50 euroa ja se sisälsi alkudrinkin, puoli pulloa viiniä, alku- ja pääruuan sekä kahvi avecin.

Naistenhuoneen sisustus oli hauska, siitä vielä pari kuvaa:

WC-koppien ovet