Ostereita ja samppanjaa

Sisareni ei varmaan edes oikein ymmärtänyt, mitä tapahtui, kun hän huomasi suostuneensa ehdotukseeni osteri&samppanjakoulusta. Ehkä syynä oli se, että jos vain mainitaan samppanja, hän on yleensä valmis lähtemään mukaan..... Vaikkapa sitten todellakin maistamaan ensimmäistä kertaa elämässään ostereita :)

Kyseinen tapahtuma osui silmiini aivan sattumalta Merimakasiinin sivuilta, kun eräänä päivänä etsiskelin lounaspaikkaa. Paikan sijainti Hietalahdenrannassa on merellinen ja listoilta löytyy niin saaristolaispöytää kuin äyriäisiäkin. Aikaisemmasta vierailustani voit lukea täältä, klik. Sisarelleni tämä käynti oli ensimmäinen ja vähän jännitinkin, että mitä hän pitää paikan menneille vuosikymmenille jysähtäneestä sisustuksesta ja fiiliksestä.

Osterit ja samppanja ovat klassikkoyhdistelmä ja molemmat kulinaristisesti arvostettuja. Jos ei sisareni ollut osteria milloinkaan suuhunsa laittanut, niin en minäkään nyt mikään erityisen kokenut tällä saralla ole ollut. Reilu vuosikymmen sitten olin työkaverini kanssa käynyt illassa, jossa ostereita syötiin niin raakoina kuin kypsennettyinäkin, mutta mitään hurahdusta en sen myötä kokenut. Se muutos elämässäni kylläkin tapahtui, että en sen jälkeen Silja Linen Happylobster -ravintolassa enää vaihdattanut äyriäisvadilta osteria pois. Onhan sekin tietysti jonkinmoinen edistysaskel......

Illan vetivät kalatukku E. Erikssonin edustaja sekä Castelnau -samppanjan maahantuoja. Champagne Castelnau on perustettu 1916, talo toimi itsenäisenä perheviinitalona vuodesta 1925 aina vuoteen 2003 saakka, jolloin 12 viljelijän osuuskunta C.R.V.C. hankki sen omistukseensa. Castelnaun samppanjat ovat Suomessa vain ravintolamyynnissä. Noin vuosi sitten Alko hankki 1344 pullon erän 2002 vuoden vuosikertasamppanjaa, mutta näkyy olevan myyty loppuun, kun ei Alkon listoilta enää löydy.

Ja ensimmäisenä laseihimme kaadettiin juurikin tätä vuoden 2002 huipputuotetta.  Blanc de Blancs eli 100% Chardonnay, osuuskunnan lippulaivatuote. Viini on ollut peräti 10 vuotta hiivasakan päällä kellarissa, siitä on peräisin paahteiset ja voimaiset aromit. Aromit, jotka yhdessä viinin raikkauden ja hapokkuuden kanssa loistavasti tukivat ostereiden merellistä makumaailmaa.

Mutta ensimmäisenä saimme maisteltavaksemme kuningasrapu skagen toasteja sekä savulohiterriinileipäsiä. Jälkimmäiset oli koristeltu kotimaisen Carelian Caviarin kaviaarilla. Sitten osterien pariin.....

Lautaseltamme löytyi kolme erilaista osteria, jotka tarjottiin sitruunan, tomaattimajoneesin ja punasipulivinaigretten kera. Saimme myös halutessamme kokeilla ohjatusti osterin avaamista ja minä halusin! Yllätyin, että ei se ollutkaan vaikeaa, pitää vaan tietää, minne veitsen tyrkkää ja varoa, että ei riko käsiään kuoren teräviin reunoihin.

Edestäpäin jos aloitetaan, niin ensimmäinen on Fines Bretagne nimeltään. Toinen eli keskimmäinen on puolestaan Tsarskaya. Tsaarien helmi, jota kasvatetaan Cancale´ssa Ranskassa. Tarinan mukaan jo yli sata vuotta sitten osterit toimitettiin Pietariin Tsaarin pöytään, jossa ne nautittiin kaviaarin tai vodkan kera. Tsarskaya on ensipuraisultaan kiinteä ja lihaisa, maku on manteilin makea ja lopussa kevyesti hapokas. No, totuuden nimissä on sanottava, että näin tarkkaan analyysiin en itse kyennyt, mutta sen kuitenkin pystyn sanomaan, että tämä oli ensimmäistä maukkaampi.

Viljeltyjä ostereita kasvatetaan kolmisen vuotta, kun villiosterit tarvitsevat kasvuunsa seitsemän vuotta. Osteri voi elää hyvinkin 15 vuotta! Osteri on erittäin terveellistä ja proteiinipitoista ravintoa.

Viimeisenä nautimme pyöreän Belon -osterin. Belon on aito eurooppalainen villiosteri, jotka kerätään Bretagnen eteläpuolelta Quiberon -lahdelta. Belon-osterit ovat lihaisan kiinteitä ja tarjoavat selvän puruvastuksen. Tämä villiversio kehoitettiin kulauttamaan ihan sinällään, ilman mitään mausteita. Ja tokihan teimme työtä käskettynä. Villiosterin läpi kulkee 300 litraa merivettä vuorokaudessa, joten eipä ole ihmekään, että myös maku vaihtelee meren ja sen suolapitoisuuksien mukaan. Miettikää, 300 litraa! Ihan käsittämätöntä.

Pyöreä on Belon ja tummakuorinen Tsarskaya

Oi olisittepa nähneet sisareni ilmeen, kun hän keräsi rohkeutta ensimmäisen osterin kohdalla! Tarjoilijakin sanoi, että nyt pitäisi ottaa valokuva tilanteesta :) Mutta reippaasti hän hoiteli kaikki kolme osteriaan ja kehui jopa yllättyneensä, että kokemus ei ollut niin kauhistuttava, mitä oli pelännyt. Ja onhan se niin, että jos syöt muutenkin etanoita tai simpukoita, niin ei osteri sen kummallisempi ole. Meille kerrottiin myös sokkotastingistä, jossa osteri helposti sekoitetaan graaviin kalaan. Se ehkä kertoo enemmän siitä suutuntumasta. Ulkonäkö on tietenkin eri juttu. Eihän se mikään kaunis otus ole......

Ja mikäli raaka osteri vaikuttaa ensi kokemuksena todellakin aivan liian raa'alta, niin gratinointi miedolla juustolla tai valmistaminen keitoksi saattaa madaltaa ennakkoluuloisen kynnystä. Osterin ystävät -sivustolta löytyy kokeiltavaksi herkullisia reseptejä.

Illan toinen samppanja oli Castelnau Reserve Brut, josta löytyy kaikki perinteiset samppanjarypäleet eli Pinot Noir, Pinot Meunier ja Chardonnay. Viini hyvä hedelmäisyys sopi erinomaisesti pääruuallemme.

Paahdettua kuhaa, herneveloute, käristettyä parsaa, uunikuivattua tomaattia, savustettu osteri ja purjo confit. Kelpo annos, jossa savuinen osteri oli todellinen napakymppi!

Kolmas eli viimeinen samppanja oli Castelnau Rosé. 100% Pinot Noir, josta 10% on valmistettu punaviiniksi ja 90% valkoviiniksi. Ja sitten sekoitettu. Kuulostaapa yksinkertaiselta! Metsämarjaa, ahomansikkaa aromeissa.

Jälkiruokana kuusenkerkällä maustettua katajanmarjavanukasta, pinjansiemenpraliini ja suklaakakku, jonka päällä creme fraiche-kermaseos ja pallo tyrni-ananassorbettia.

Ilta oli erittäin onnistunut, maukas ja informatiivinen. Myös illan hinta-laatusuhde oli oivallinen, sillä koko setti ruokineen ja juomineen maksoi 59 euroa. Laskeskelimme varovasti, että nautimme 5-6 lasillista samppanjaa illan aikana, sillä kaadoissa ei todellakaan kitsasteltu!

Aiomme jatkossakin seurata Merimakasiinin sivuja, sillä siellä on aina silloin tällöin erityisiä äyriäisiltoja tai teemaviikkoja. Soisin herkuttelijoiden ne löytävän, sillä tässä meidän illassa osallistujia oli vain kahdeksan! Se oli mielestäni hämmentävän vähän.

Merellinen meininki (ja kuplajuomat) kiinnostavat kyllä sen verran, että testauslistallani on myös Finland Caviar Shop & Restaurant Etelärannassa (Helsinki). Siellä voit nauttia sekä ostereita, että kaviaaria ja myös kotimaisten kalojen mätejä. Esim. kotimaisten mätien maistelumenu kera kuohuvan maksaa 20 €. Sinne siis!

Ja pakkohan se on vielä tänne lisätä, että näin 60-luvun lapselle tulee ostereista ensimmäisenä mieleen Pidättekö ostereista -jännityssarja televisiosta, jossa Ossi Ahlapuro löytyi jäätyneenä pakastimesta. Miten ihmeessä olen edes saanut katsoa sitä vuonna 1969? Ilmeisesti salaa...... Jokatapauksessa kohtauksesta on jäänyt lievä kammo ARKKUpakastimia kohtaan :) Ostereita en siitä kylläkään muista.......