Hädintuskin olin toennut kotioloissa järjestetystä harvinaislaatuisesta vertikaalitastingistä, kun oli jo aika osallistua Alkon Etikettiklubin Uuden-Seelannin viinit -pruuviin. On tämä elämä rankkaa!
Uuden-Seelannin historia viinimaana on sangen lyhyt, sillä maine laadukkaana viinimaana alkoi muodostua vasta 1980-luvulla. Ensimmäisenä esille nousivat Marlborough'n alueen Sauvignon Blancit ja alueen tarhat oli istutettu vasta 1970-luvulla!
Uuden-Seelannin viinit tunnetaan puhdaspiirteisinä, raikkaina, hedelmäisinä ja hapokkaina. Erityisesti tämä piirre on tunnistettavissa Sauvignon Blanceissa, mutta myös punaviineistä löytyy intensiivistä hedelmäisyyttä. Eteläisen saaren Marlborough on tunnetuin alue ja Sauvignon Blanc sen tärkein rypäle.
Maan tuotannosta peräti 72% on Sauvignon Blancia, valkoisista seuraava on Chardonnay 7%:n osuudella. Uuden maailman klassikko punaviinien puolelta, Pinot Noir, yltää 9%:iin. Tuotannosta peräti 85% menee vientiin, erityisesti Australiaan ja Iso-Britanniaan. Pyrkimys laatuviinien tuottamiseen on nostanut viinien keskihinnan globaaleilla markkinoilla maailman korkeimmaksi, joten eipä ihme, että maa ei mahdu Alkon kymmenen suosituimman viinimaan joukkoon. Paitsi kuohuviinien osalta, jossa Uusi-Seelanti on Alkon tilastoissa yhdeksäs.
Uuden-Seelannin viinilaki on salliva. Tai oikeastaan sitä ei ole. Mitä vaan voi valmistaa, mutta pullosta pitää löytyä 85% sitä, mitä etiketissä sanotaan. Salliva viinilaki mahdollistaa myös sen, että rohkeita, jopa villejä ideoita ollaan valmiita kokeilemaan ja vanhoja tapoja rikotaan mieluusti.
Yhdeksän viiniä ohjelmassa ja kuplilla aloitettiin. Lindauer Cuvée Brut (12,79 €) on erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon karviaismainen, mineraalinen ja kevyen paahteinen. Ei hullumpi lainkaan! Valmistuksessa on käytetty perinteisiä samppanjarypäleitä (Chardonnay ja Pinot Noir). Kyseessä on maan suosituin kuohuviini, jota myydään myös Suomessa hyvin. Viini on voittanut parina vuotena Vuoden Viinit -kuohuviinikategorian, mikä on varmastikin siivittänyt myös myyntiä. Viini -lehti suosittaa tätä kolmen tähden laadukasta, hyvin tehtyä ja edullista viiniä monikäyttöiseksi kala- ja äyriäisviiniksi.
VALKOVIINIT
Seuraavana neljä valkoviiniä, jotka maistettiin puolisokkona. Se tarkoittaa sitä, että meillä oli käytössämme tuotekuvaukset, mutta ei viinien järjestystä. Joukosta piti löytää ensin Chardonnay, sitten eurooppalainen Sauvignon Blanc ja lopuksi erottaa toisistaan kaksi uusiseelantilaista Sauvignon Blancia, joiden hintaero oli huomattava.
Old Coach Road Unoaked Chardonnay 2014 (11,99 €) oli helppo rasti. Vaikka viini oli raikas ja hedelmäinen, siitä kuitenkin puuttui Sauvignon Blancille tyypillinen herukkaisuus, joten se oli helppo erottaa joukosta. Kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruunainen, limettinen, keltaluumuinen, kevyen yrttinen ja mineraalinen viini Nelsonin alueelta. Edustaa hyvin Uuden-Seelannin puhtaan raikasta tyyliä ja putoaa varmaan niillekin, jotka muutoin karsastavat Chardonnayn aromeita. Hyvä yleisviini, joka sopii moneen makuun ja monen erilaisen ruuan kanssa. Viini -lehti antaa tälle peräti neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen, edullinen ostos) ja suosittaa nauttimaan erityisesti kala- ja äyriäisruokien kanssa.
Seuraavaksi piti löytää kolmen Sauvignon Blancin joukosta se ainut eurooppalainen. Tämäkin oli helppo, kun hetken malttoi keskittyä. Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Traventin 2013 (19,98 €) on kuiva, hapokas, sitruksinen, hennon tomaatinlehtinen, kevyen yrttinen ja mineraalinen. Tämä ranskalainen tuottaja muuten valmistaa viiniä myös Uudessa-Seelannissa Ranskan lisäksi. Sauvignon Blancin klassinen ruokakumppani on vuohenjuusto, mutta sitä suositellaan myös parsalle ja ravuille. Tämän hillityn hienostuneen viinin pidän kyllä mielessä seuraavia rapukekkereitä suunnitellessa! Viini -lehti löytää edellä mainittujen elementtien lisäksi vielä raparperia ja karviaista. Ja antaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).
Sauvignon Blanc on kotoisin nimenomaan Ranskasta ja siellä siitä tuotetaan hienostuneen mineraalisia ja yrttisiä viinejä. Tunnetuimmat niistä tulevat Loiren laakson Sancerren ja edellä mainitun Pouilly-Fumén alueen tarhoilta.
Sitten varsinaisten herukkapommien pariin. Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc 2014 (11,99 €) on kuiva, hapokas, limettinen, kypsän herukkainen, tomaatinlehtinen, kevyen mineraalinen ja pitkä. Viini pursuaa vihreitä elementtejä ja sitä suositeltiin vaikkapa pestopastan kera nautittavaksi. Mielestäni hivenen yllättäen Viini -lehti antaa myös tälle neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen). Minun mielestäni siitä on harmonia kaukana, jos fiilis on kuin olisi kaatunut herukkapensaaseen....... Ruokasuosituksena Viini -lehti mainitsee aromaattiset, savustetut kalaruuat sekä itämaiset, voimakkaastikin maustetut. Eli rapuja ei mainittu, enkä minäkään mitään niin herkän makuista jyräisi tällä viinillä.
Viimeisenä lähes kolme kertaa edellistä hinnakkaampi Cloudy Bay Sauvignon Blanc 2014 (29,20 €). Kuiva, erittäin hapokas, limettinen, viherherukkainen, yrttinen, nokkosinen, mineraalinen, rodukas ja pitkä. Kyseessä on Uuden-Seelannin ensimmäinen todella tunnettu viini. Suorastaan ikoninen, eikä meikäläinen erottanut sitä edellisestä......Tyylikäs huippuviini, sanoo Viini -lehti vuosikerrasta 2013 ja antaa peräti viisi tähteä. Maku on runsas, leveä, pitkä. Ruokakumppania tarvitaan ja parhaiten se sopiikin grillatulle ruualle, savukalalle, vuohenjuustolle.
PUNAVIINIT
Jos nyt en Sauvignon Blancista sen suuremmin innostunut, niin kaikki minut tuntevat tietävät, ettei Pinot Noirkaan mitään riemuhuutoja kirvoita.....Ehkä varovaista, puolittaista hyväksyntää. Ehkä. Kaikki punaiset viilennettiin jääkaapissa noin puolen tunnin ajan, erityisesti Pinot Noir (kuulemma) hyötyy tästä.
Pinot Noir -kolmikon edullisin ja kevein oli Matua Marlborough Pinot Noir 2013 (13,98 €). Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän punaherukkainen, kirsikkainen, hennon tamminen. Hämmentävää oli, kun punaviiniä luonnehdettiin raikkaaksi ja freesiksi. Siis punaviiniä! Ruuaksi suositeltiin pizzaa, yrttistä sienipastaa tai grillattua lohta. Eikä äänestyksessä kukaan ryhmäläisemme pitänyt tästä...... Mutta Viini -lehtipä on pitänyt! Neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja sorsaa pöytään. Että näin.
Lake Hayes Pinot Noir 2012 (26,60 €) maistettiin seuraavaksi. Keskitäyteläinen, keskitanniinen, kirsikkainen, karpaloinen, hennon toffeinen, kevyen pippurinen ja tyylikäs viini sai jopa minulta hyväksyvää nyökyttelyä. Viinissä oli pieni makea vivahdus ja niinpä visioimme seuraksi lammasruuan punajuurilisukkeella, jossa on lisänä kenties vähän sinihome- tai vuohenjuustoa. Viini -lehti piti tästä luonteikkaaksi luonnehtimastaan viinistä neljän tähden verran (=harmoninen, laadultaan erinomainen), mutta moitti liian kalliiksi.
Ja tiesitkö, että Uudessa-Seelannissa on 40 miljoonaa lammasta? Joten aivan varmasti näitä viinejä nautitaan lammasruokien kyytipoikana!
Illan yhdeksännen viinin takana on suomalainen viinintekijä Outi Jakovirta. Julicher Pinot Noir 2011 (33,20 €) löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen, tamminen ja pitkä. Näistä kaikista kolmesta Pinot Noirista tämä oli tammiaromisin ja mausteisin. Viini on valittu myös Uuden-Seelannin parhaaksi viiniksi ja lisätietoa siitä löydät maahantuojan sivuilta, klik. Tämänkin kohdalle olin piirtänyt hymynaaman vienolla hymyllä, mutta kyllä tuo yli kolmenkympin hinta silti rajoittaa riemua....
Yhteenvetona sanoisin, että Sauvingon Blancin haluan nauttia eurooppalaisena ja Pinot Noirin uusiseelantilaisena, mutta siihen minulle ei ole varaa. Ainakaan usein.... Tasting oli mielenkiintoinen ja sokkomaistaminen toi tilanteeseen aivan omat haasteensa ja ulottuvuutensa.
Valkoviineistä maistoin kaksi oikein ja punaviineistä kaikki. Harjoitus tekee mestarin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti