torstai 14. syyskuuta 2017

Kiitosten aika


Minulle ruuanlaitto on sekä terapiaa, että myös tapa kiittää ja osoittaa läheisille, miten tärkeitä he minulle ovat. Nyt halusin tarkoin mietityn illallisen avulla kertoa sen neljälle henkilölle, kahdelle pariskunnalle, joiden puoleen olen tämän suuren remonttivuoden aikana joutunut kääntymään useammin kuin kerran tai kaksi. Oli kiitosten aika.


Sateisesta ja viileähköstä ilmasta johtuen mökkiviikonloppu vaihtui kotiin. Toisaalta näin tuli konkreettisestikin juhlistettua myös uutta keittiötä ja remontista uuteen kukoistukseen puhjennutta alakertaa. Taulut yhä puuttuvat seiniltä ja muutama huonekalu ajelehtii väärässä paikassa, mutta muuten on valmista. Kun katselen ympärilleni, tulee rauhallinen ja hyvä olo. Tosin yläkertaan noustessa fiilis hivenen muuttuu....... Ehkä sielläkin pääsen eteenpäin vielä tämän syksyn aikana.




Vieraiden saavuttua nautimme kotoisasti keittiön pöydän äärellä prosecco -lasillisten kanssa paahdettuja patonkiviipaleita kolmella eri päällyksellä.  1) fetavaahtoa ja ilmakuivattua kinkkua, 2) mozzarellaa, sitruunakuoriraastetta, basilikaa ja balsamicoa sekä 3) ankanmaksapateeta ja viipale tuoretta viikunaa. Patonkiviipaleet sivelin oliiviöljyllä ja pidin niitä hetken uunissa. Hyvin maistuivat! Mozzarellaleivät olisin voinut maustaa vähän reippaammin vaikka chilihiutaleilla ja mustapippurirouheella. Fetaleivät veivät makuraadin ykköspaikan!


Vaahdotettu feta
Glorian Ruoka&Viini 6/2017
4 annosta

200 g fetaa palana
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 tl oliiviöljyä
2 tl sitruunamehua


Murustele feta tehosekoittimeen ja jauha se pieniksi rakeiksi. Lisää huoneenlämpöinen tuorejuusto, öljy ja sitruunamehu. Jatka sekoittamista muutama minuutti, kunnes seos on muuttunut kermaisen kuohkeaksi vaahdoksi.


Alkukeiton myötä tein aikamatkan vuosikymmenten taa. Työhöni liittyen tuli aikoinaan hyvin tutuksi niin Bon Appétit -ruokaohjelma, kuin ohjelman myötä julkaistut ruokakirjatkin.


Ensimmäisestä kirjasta löytyy kesäkurpitsakeitto -ohje, jota niin minä, kuin muutkin perhepiiristä valmistivat ahkeraan. Itse tein sitä kyllästymiseen saakka, mutta tuskin 2000 -luvulla lainkaan (kirja on ilmestynyt 1992). Nyt keitto oli kuitenkin alkanut kummittelemaan (juu-u, kummitteleva soppa!) mielessäni ja kun Hyvinkään Farmarinmarkkinoilta olin ostanut Lehtokummun tilan kesäkurpitsoja kilon verran, niin nyt oli vaan se hetki.

Kesäkurpitsa-valkohomejuustokeitto
Bon Appétit -keittokirja

2 rkl voita freesaamiseen
400 g kesäkurpitsaa
200 g sipulia
valkosipulia
persiljaa
1 litra kasvislientä
(1½ rkl fondia = 1 liemikuutio per 5 dl nestettä)
100 g brie-juustoa
2 rkl sitruunamehua
valkopippuria myllystä
maustepippuria myllystä
suolaa


Tein annoksen tuplana ja käytin sipulina myös kotona jo olleita salottisipuleita. Ja kun sanotaan, että 400 g, niin sehän sitten on 400 g, eikä grammaakaan yli tai ali. Harvoin osuu näin hyvin kohdilleen!

Freesaa paloitellut kesäkurpitsat, sipuli ja valkosipuli. Lisää persilja ja kasvisliemi, anna kiehua noin 20 minuuttia. Ja kuten niin usein olen maininnut, ei kannata tässäkään laittaa kaikkea nestettä kerrallaan. Vaikka kuinka olin olevinani tarkkana, niin maizenalla tätäkin sakeuttelin.....Lisää vielä juusto ja soseuta keitto. Mausta ja kiehauta.



Tarjoiluvaiheessa lisäsin annosten pinnalle Goatshit -farmin (Hyvinkään Farmarinmarkkinoilta, mistäpä muualta) vuohenjuustomurua sekä leipäkrutonkeja.


Keiton kaverina etelä-afrikkalainen Sauvignon Blanc Waterford Pecan Stream 2016 (12,99 €). Tämä vivahteikas ja ryhdikäs juoma oli todella mieleeni, Sauvignon Blanc tuli esiin tyylikkään hillitysti, ilman mitään herukkaövereitä. Kuiva, hapokas, kypsän viherkarviaismainen, päärynäinen, mineraalinen, kevyen herukanlehtinen. Viini -lehti on antanut vuosikerralle 2015 kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).


Kuten paremmilla illallisilla on tapana, tarjosin alkuruuan ja pääruuan välissä suuta raikastavan sorbetin. Minut tuntevat eivät varmastikaan ylläty siitä, että se oli lonkerosorbetti. Vaikutti siltä, että tämänkertaiset vieraani pitivät siitä enemmän, mitä tyttäreni muutama vuosi sitten, kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä jouluaterialla (jouluruokakapinallisen kuuluukin tehdä out-of-the-box -temppuja). Ohjeen löydätkin joulujutusta, klik.


Pääruuaksi poroa. Tykkään laittaa ainekset kulhoihin valmiiksi, niin sitten kokkailukin sujuu sukkelampaan. Poron olen hankkinut Hyvinkään Farmarinmarkkinat /  REKOn erillisen Pororeko -tapahtuman kautta. Enkä voi kuin kiitellä lihan laatua, aivan huippua!

Poro-sieniruukku

300 g poronkäristystä
2 rkl voita
1 sipuli hienonnettuna
1½ dl esikäsiteltyjä sieniä
1 porkkana suikaleina
½ rkl mustapippuria rouhittuna
1 tl suolaa
2 dl kuohukermaa
1 l vettä

Kansi
valmiita voitaikinalevyjä
1 kananmuna
pellavansiemeniä

Minulla oli poroa puoli kiloa ja muut ainekset tuplasin. Riitti hyvin viiteen annokseen. Sieninä kantarelleja.

Hienonna liha hienommaksi veitsellä. Ruskista voissa, lisää sipuli ja hienonnetut sienet. Paista hetki. Lisää porkkana, mausteet ja kerma. Anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia.


Hassua, vasta tätä kirjoittaessani huomasin, että ainesosalistalla oli vettä. Mutta koska ohjeessa ei veden lisäämisestä mitään sanottu, niin se jäi minulta laittamatta. Enkä kyllä sitä varsinaisesti kaivannutkaan! Ehkä sitä vähän voisi kuitenkin laittaa, mutta ei missään nimessä tuollaista määrää! Voit  pikku hiljaa sitä lisäillä sen mukaan, millaisen rakenteen soosille haluat. Mutta siis ilmankin pärjättiin.


Ensimmäisen kerran sitten kiehuttelin uudella induktioliedelläni kastikkeet komeasti kasarin laitojen yli. Ja niin tämä oli minulle suuri ihme, että piti oikein kuva laittaa! Eli siis se oli ihme, että kermat ei palaneet liesitasoon kiinni, sen kuin vain rätillä pyyhkäisi. On tämä vaan hieno keksintö!


Kauli taikinalevyt pyöreiksi ja voit koristella ne haluamallasi tavalla. Minä painelin kuvioita haarukalla. Enkä seuraavalla kerralla taida käyttää valmistaikinaa, vaan teen sen itse. Kaada hautunut poro-sieniseos vuokiin. Tarjoiluehdotuksessa mainittiin perunamuusi, mutta koska en halunnut useita eri astioita pöytään, ratkaisin asian siskoni ehdotuksesta niin, että pilkoin jokaiseen ruukkuun yhden keitetyn puikulaperunan. Sitten taikinakansi kaiken päälle, voitele vielä munalla ja ripota päälle pellavansiemeniä. Kypsennä 175 asteisessa uunissa, kunnes kansi on saanut väriä. Ellet halua näpertää annosruukkuja, voit tehdä ruuan mainiosti myös yhteen isoon vuokaan. Ehkä silloin perunamuusinkin saat luontevammin vierelle mukaan.

Poron kanssa nautittu punaviini näkyykin ensimmäisessä kuvassa. Italialainen Ca'Marrone Appassimento Organic 2016 (13,98 €) oli kyllä sarvipäille suositeltu, mutta ehkä minun makuuni turhan hilloinen. Rypäleinä Negroamaro, Merlot ja Primitivo. Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, karhunvatukkahilloinen, mokkainen ja mausteinen.  Myös tälle Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Minä annan pisteet kauniista pullosta....


Ruukkujen kanssa tarjosin myös lähes täydellisesti onnistunutta pataleipää, jonka ohjeen löydät täältä, klik.


Pari vuotta sitten sain siskoltani joululahjaksi tämän upean, nyt 21-vuotiaan vintage portviinin. En ole sitä raaskinut avata, vaan olen odottanut sitä oikeaa hetkeä. Ja nimenomaan myös hetkeä, jolloin sisareni pääsee siitä myös itse nauttimaan.


Ja se hetki oli nyt! Ja korkista päätellen kyseessä oli todellakin viimeiset hetket, olisi kyllä itku tullut, jos viini olisi päässyt menemään yli. Nyt tuli vain onnenkyynel, kun maistoin viinin kelvollisuuden juhlaa edeltävänä iltana.

Tuorein Glorian Ruoka&Viini -lehti sitten sivuillaan tarjoili minulle juuri tälle herkkujuomalle täydellisesti sopivan jälkiruokaohjeen.......

Portviinimarjat ja italialainen marenki
Glorian Ruoka&Viini 6/2017
4-6 annosta

3 dl portviiniä
3 rkl fariinisokeria
1 tl sitruunamehua
400 g marjoja

Italialainen marenki
3 kananmunanvalkuaista
1 dl vettä
2½ dl sokeria

Yhdistä viini, sokeri ja sitruunamehu. Sekoita joukkoon marjat ja anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia. Siirrä seos ennen tarjoilua puoleksi tunniksi viileään.


Tee marenki. Vatkaa valkuaiset kovahkoksi vaahdoksi. Mittaa vesi kattilaan. lisää sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Kuumenna seos (tarvitset siis lämpömittarin!) 120 asteiseksi ja kaada kuuma sokeriliemi (tässä tarvitset myös mielellään apukädet!) ohuena, tasaisena nauhana valkuaisvaahtoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes seos on hyvin paksua, sitten pudota tehoja, mutta jatka vatkaamista, kunnes marenki on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi.



Jaa marjat annoskulhoihin, lusikoi tai pursota marenki päälle. Halutessasi voit kaasupolttimella vähän ruskistaa marenkia. Juomana lasilliset portviiniä. Oih, mikä herkku!

Portviinimarinointiin sopivat etenkin karhunvatukat, pensasmustikat ja vadelmat. Voit myös korvata osan marjoista kirsikoilla tai luumuviipaleilla. Italialaista marenkia valmistin ensimmäistä kertaa. Yllätys oli se, että marengin voi pakastaa ja se silti pysyy notkeana ja pursotuskuntoisena. Arvatkaapa vaan, että testattavahan se on. Loput siis pakkaseen ja tulosta voi ihmetellä sopivalla hetkellä, makeanhimon yllättäessä.

Se oli sitten siinä. Uuden keittiön ensimmäinen täysmittainen illallinen ja hyvin toimi. Siis keittiö ja ehkä myös minä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti