Turku - osa I: Ruokapäivä

Nyt kun kesälomat on vietetty ja asetuttu taas aloilleen, on aika raportoida kesäreissuja. Loman alkaessa päätin, että teen jokaisena lomapäivänä jotakin itselle merkityksellistä. Aika usein oli kyseessä päivän reissu jonnekin lähiseudulle ja luonnollisestikin sitten pidempiä pysähdyksiä Turussa.  Turkuun vetää tyttären perhe ja erityisesti toukuhas pikkumies (1v 8 kk), jonka energia on loppumaton! Lomani ensimmäisellä Turun reissulla vietin pari päivää ja nautimme niin hyvästä ruuasta, kuin retkeilystäkin. Jaan kokemukset kahteen juttuun, tässä keskitytään ensimmäiseen päivään ja kuinka ollakaan, se oli hyvin ruokapainotteinen. Onneksi tyttäreni jakaa kanssani tämän intohimon kulinaristisiin nautintoihin.

Taapero rattaisiin ja sitten kaupungille lounaalle. Panini kuuluu osana VoiVeljet -ravintoloihin ja sanoisin, että jo se tieto on laadun tae. Muita ryhmittymän ravintoloita ovat esim. Smör, E.Ekblom, Göran ja Tiirikkala. Näistä ihan jokaikistä voin lämpimästi suositella, sillä kaikissa olen myös vieraillut ja lähes jokaisesta löytyy blogistani juttu. Kurkkaa blogin Ravintolat -välilehdelle, niin sieltä löydät ravintolajuttuja kaupungeittain ryhmiteltyinä. 

Ravintolan sisätilat näyttivät silmiini viihtyisiltä, mutta auringon meitä helliessä, päädyimme terassille.

Sitten ruokaan. Paninin lounaalla löytyy kolmen vaihtoehdon (pasta, salaatti, lämmin ruoka) lisäksi myös viikon palapizzat, joita voit valita 2 tai 3 kappaletta annokseesi. 

Mieleni teki savukirjolohipastaa, mutta tyttäreni sai puhuttua järkeä, että koska olimme menossa vielä illalliselle, niin olisi järkevämpää syödä kevyemmin. Viisaita sanoja, joten päädyin salaattiin. Fetasalaattiin. 

Vaan mitä teki tyttäreni???? Lähti tilaamaan itselleen halloumijuustoannosta ja palasi pizzapalojen kanssa. KOLMEN. Jep, jep, se siitä keveydestä!

Koronakesä (ei hitto, mikä termi!) on rajoituksineen suosinut terasseja. Helsingissä Senaatintori sai omansa, eikä Turku ole jäänyt sen suhteen huonommaksi. Tuomiokirkon terassi on herättänyt sosiaalisessa mediassa melkoista polemiikkia tyyliin, miten kehdataan avata juottola pyhälle maalle, mutta sanoisin, että tämä terassi on juottolasta hyvinkin kaukana. 

Vinho kutsuvasti kehotti lasilliselle ja kuulimme kutsun. Siihen vierailu sitten jäikin, koska taaperoikäinen herraseuramme ei ymmärtänyt kiireettömän puistohengailun päälle. Ehkä sitten toisen kerran......

Tyttäreni kanssa mietimme aina huolella illalliskohteemme. Pyrimme löytämään uusia, ennenkokemattomia ravintoloita. Tosin nyt olemme todenneet, että jokunen loistava paikka ansaitsisi toisenkin visiitin, mutta ehkä vasta seuraavalla reissulla. Minä olen aikaisemminkin ollut E. Ekblomilla, mutta tyttäreni ei. Minun vierailustani viisi vuotta sitten Food&Fun -tapahtuman yhteydessä voit lukea täältä, klik. Ja kuten jo alussa tuli mainittua, E. Ekblom kuuluu laadukkaiden ravintoloiden Voi Veljet -perheeseen.

Helteisestä ilmasta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi, halusimme sisätiloihin. Katutason sijaan valitsimme ihastuttavan holvikaarisen alakerran kuvitellen sen olevan viileä. No eipä ollut! Mutta oli muuten varsin viihtyisä.

Tarjolla on á la carte -listan lisäksi aina viikottain vaihtuva kolmen ruokalajin menu 39 eurolla. Ja siihen viinipaketti kolmella kympillä. Siihen päädyimme.

Äiti-tytär -ilta aloitettiin kuohuvalla, tottahan toki. Äidlle samppanjaa ja tyttärelle proseccoa. Champagne Castelnau Brut perinteisistä samppanjarypäleistä: Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier. No, tämä oli samppanja, josta en nyt liiemmin innostunut. Ajoi asiansa kilistelyyn tyttären kanssa, se oli tärkeintä! Zonin Prosecco Cuvée 1821 Brut löytyy myös Alkosta ainakin piccolopulloina. Erittäin kuiva, hapokas, päärynäinen, sitruksinen, kevyen mineraalinen, yrttinen. 

Tyttäreni on varsin mieltynyt tartariin ja niinpä alkuruokavalinta oli varsin selvä. Seesamimaustettua härkätartaria ja wasabimajoneesia. Aivan ihanalta näyttävä annos!

Oma valintani oli burrata-juusto marinoitujen tomaattien kera. Annokset maistuivat hyvin meille molemmille, vaikka myönnettävä on, että hivenen kadehdin tyttären tartaria.... 

Ja tässä alkuruokien viinit. Tyttären punaviiniallergian vuoksi hänelle myös valkoista tartarin kanssa. Itse asiassa samaa valkoista, mitä minä sain pääruuan kaveriksi, valkoviiniä tummista rypäleistä eli tässä tapauksessa Spätburgunderista, joka myös Pinot Noir -rypäleenä tunnetaan. Weingut Weegmüller Blanc de Noirs Trocken Saksasta Pfalzin alueelta. Weegmüllerin tilasta voit lukea lisää täältä, klik. Viinin valmistuksesta vastaava Stephanie Weegmüller on Saksan ensimmäisiä naispuolisia viinintekijöitä. Minun lasiini puolestaan kaadettiin itävaltalainen Pfaffl Muskateller Sand. Aromikas, kevyt, raikas, mausteinen ja kypsän hedelmäinen valkoviini Muscat -rypäleestä.

Tyttäreni jatkoi lihalinjalla ja niinpä myös pääruokalautaselta löytyi lihaisa annos. Grillattua possun plumaa ja paahdettua varhaiskaalia. Ja mitäkö on pluma? Se on porsaan etuselästä leikattu ohut pala, "sulka", joka sopii erityisen hyvin grillattavaksi. Aina oppii jotain uutta!

Minä päädyin kalaan. Päivän kala, kesäperunaa ja sitruunavoikastiketta. Sopivan kevyt ja kesäinen annos helteiseen iltaan.

Tyttären pääruualle viininä Ranskan Alsacesta Willm Cuvée Meli-Melo, rypäleinä Riesling ja Pinot Gris. Hauska ja mieleen jäävä nimi, Meli-Melo tarkoittaa sekoitusta, sillä Alsacessa ei etikettiin saa merkitä kahta rypälelajiketta. Mukava nippelitieto tämäkin! Ja kalalleni jo alkuruokien yhteydessä esitelty Weingut Weegmüller Blanc de Noirs Trocken. 

Pienen sekaannuksen vuoksi pöytäämme tuotiin myös välijuusto. Se oli kannaltamme varsin maukas sekaannus.

Eikä juusto suinkaan ilman viiniä tullut. Ei todellakaan. Tyttärelle edelleen valkoista, Weingut Toni Jost Bachracher Hahn Riesling Auslese Saksan Rheinhessenistä. Tämä makea ihanuus löytyy myös Alkosta (33,99 € 0,5 l). Makea, erittäin hapokas, sitrusmarmeladinen, aprikoosinen, kevyen hunajainen, mineraalinen, hennon yrttinen, rodukas. Ja minulle punaista, Banyuls Cornet Rimage Ranskasta, Lanquedoc-Roussilonin alueelta. Grenache Noir -rypäleestä. Makea, pehmeä, hivenen lakritsainen maku. Tuoksussa punaista hedelmää, viikunaa, vaniljaa. Olimme niin onnellisia, sillä molemmat pidämme rakastamme jälkiruokaviinejä!

Illallinen huipentui jälkiruokaan, joka olikin meillä molemmilla sama. Raparperimoussea, sitruuna-mantelikakkua, jogurttijäätelöä. 

Ja vielä viimeisenä makeana jälkiruuan kylkeen vanha tuttu, hyväksi todettu Ceretto Moscato d'Asti Italian Piemontesta. Tämä makea ja kuohuva jälkiruokaviini nautitaan Italiassa usein laakeista laseista mansikoiden kera. Ajatus sopii mainiosti kyllä myös kotoisan kesäiseen Suomeenkin! 

Loppuun vielä pari kuvaa ravintolan sisätiloista. Rennosta holvikaariloungesta, jossa olisi hauskaa viettää iltaa ystävien kanssa. 

Ja vielä kuva naistenhuoneen ovesta. Miksikö? Ihan vaan tuon herkullisen punaisen oven vuoksi!

Täydellisen päivän täydellinen ilta oli tässä. Seuraavana päivänä sitten naperon kanssa retkelle. Siitä seuraavassa jutussa!