Tyttäreni perheen kanssa aloitimme uuden joululounasperinteen vuosi sitten, kun neiti Naperokin on siinä iässä, että osaa arvostaa niin hyvää ruokaa (varsinkin siianmätiä), kuin kaunista interiööriäkin. Vuosi sitten olimme Katajanokan Kasinolla, siitä voit lukea täältä, klik. Mutta nyt siis Lehtovaarassa.
Ravintola Lehtovaara on yksi Helsingin klassikkoravintoloista. Vaikka niin mielelläni käyn tutustumassa uusiin ravintoloihin ja uusi makumaailmoihin, niin rakastan näitä klassikoita, jotka ovat ja pysyvät. Kondiittori Emil Lehtovaara perusti ravintolan jo vuonna 1916, tosin silloin Viipuriin. Omistajavaihdoksesta huolimatta nimi pysyi ja Lehtovaara muutti vuonna 1940 nykyiselle paikalleen Taka-Töölöön, Helsinkiin.
Olen itse käynyt ravintolassa ensimmäisen kerran 1980-luvulla, jolloin silloinen pomoni vei minut ja kaksi työkaveriani sinne illalliselle. Hänellä on muutoinkin ollut suuri vaikutus moneen asiaan, jotka tänä päivänäkin ovat minulle tärkeitä. Ruoka, viini, taide. Opin häneltä paljon ja olen siitä iloinen! Muistan vieläkin, mitä silloin söin. Cœur de filet Provençalen valkosipuliperunoilla. Se löytyy listalta edelleenkin. Tietenkin, koska klassikkoravintola.
Mutta nyt joululounaalle. Katsokaa, miten ihastuttava oli pöytämme! Kauniit kattaukset, kaiken kaikkiaan miellyttävä tunnelma ja maukkaat ruuat. Palmun alla oli hyvä olla.
Yksi tärkeimmistä kriteereistä tämän vuoden ravintolavalinnan suhteen oli se, että halusimme pöytään tarjoillun pääruoka-annoksen. Täällä se onnistui. Neiti Napero valitsi tattikeiton, vanhempansa lohta ja selleriä, minä lohta. Kaikki olimme tyytyväisiä annoksiimme, vaikka neiti Napero ensin vähän protestoikin keiton lastenannoskokoa. Keittoa oli hänelle kuitenkin varsin riittävästi, koska alle oli vetäisty melkoinen satsi mätiä ja lohta asiaankuuluvine lisukkeineen.
Lohen kanssa tarjottu rapukastike oli taivaasta! Siis niin hyvää, että en keksi mitään moitteen sanaa, kaikki oli vaan niin maukasta. Ruokajuomana lasillinen rieslingiä. Alkuun otimme samppanjaa ja se toimikin hyvin alkuruokien kanssa. Tai siis samppanjahan toimii aina ja kaiken kanssa. Amen.
Ja aina on tilaa jälkiruualle. Oli sitten kyse lapsista tai aikuisista. Parin tunnin ruokailu oli hyvä päättää suklaalla ja marmeladeilla. Ja juustoilla. Ja pipareilla. Ja santsikierroksella.
Tämä oli hyvä! Saattaa olla, että tulemme tänne seuraavallekin joululounaalle. Ehkä tästä tulee meidän perinne silläkin tavoin, että tulemme tänne aina. Ehkä. Edellytykset sille kyllä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti