Lounaalla Etelä-Helsingissä: Casserole

Erittäin, erittäin harvoin käyn työpäivän aikana oikein ravintolassa lounaalla. Enkä ikinä tee sitä töiden vuoksi kuunvaihteen tienoilla, enkä varsinkaan kvartaalikatkossa. Paitsi nyt! Eikä riittänyt se, että olisin piipahtanut pikaisesti vain lähimmässä kuppilassa, vaan oikein lähdin hömpöttämään pidemmälle, piipahdin Fredan putiikeissa ja päädyin Iso-Roballe syömään. Jo on aikoihin eletty!

Jäin seisomaan Casserolen eteen ja lukemaan oveen kiinnitettyä menua. En ollut huomannut ravintolaa aikaisemmin. Ystävällinen henkilökuntaan kuulunut nainen tuli juttelemaan ja kertoi, miten juuri tänään on mahdollista maistaa heidän lounastaan puoleen hintaan. Tartuin tarjoukseen, enkä toden totta katunut.

Marokkolainen Casserole tarjoaa pitkään kypsytettyjä, maukkaita ruokia kasviksista, kalasta, kanasta, lihasta. Ruokalajit ovat kauniisti esillä kupariastioissa ja pääset kurkistamaan niitä, sekä pökertymään huumaavista tuoksuista valintaa tehdessäsi.

Erityismaininta on annettava ravintolan salaattipöydälle. Mitä makuja! Erityisesti nuo kastikkeet ja punajuuret, aivan loistavaa ja näistä erikseen vielä lähtiessäni kiitinkin.

Listalta valitsin viinimarinoitua paahtopaistia ja lisukkeeksi mejadran eli mausteista riisiä linssien kera. Liha oli aivan täydellistä, suorastaan suli suuhun ja maut mahtavia. Ruoka oli mausteista, mutta ei suinkaan tulista. Ja tämä kaikki tällä kerralla tarjoushintaan 6,25 €. Ja vaikka ei olisi tarjoustakaan tarjolla, niin suosittelen kokeilemaan.

Vanhenin huipulla

Vietin eilen syntymäpäivää ja täytin piip -vuotta. Keskellä kiireistä työviikkoa ja edellisen päivän yhteysongelmiin turhautuneena tunsin itseni aamulla hyvin vanhaksi ja väsyneeksi. Loman tarpeessa olevaksi. Loman, joka koittaa nyt neljän työpäivän jälkeen! Kävi kuitenkin niin, että aivan kuin jokin maaginen voima olisi astunut toimistollemme, työ sujui kuin tanssi, excelit eivät kaatuilleet, eikä yhteydet katkeilleet. Ja kun työkavereiden kesken poksautimme päivän päätteeksi ja juhlan kunniaksi kuohuviinin, alkoi meikäläinenkin jo hymyilemään! Korkeasta iästä huolimatta. Tai juuri siitä johtuen.....

Iloisissa merkeissä jatkoin juhlintaa (hyvin maltillisesti) siskojen kanssa Clarion Hotel Helsingin 16. kerroksen näköalabaarissa.

Onnistuin saamaan hotellista omasta mielestäni varsin onnistuneet kuvat ilman mitään käsittelyjä. Sininen taivas heijastui upeasti hotellin seinän kautta mereen. Tosin sitä sinistä taivasta ei kuvassa näy, vaan se jää kuvan ulkopuolelle.

Mielestäni hotelli on melko huikea ja hieno maamerkki, mutta kyllähän tästäkin porua on kuulunut. Mistäpä ei. Hotellin yksi erikoisuus on uima-allas, joka pikkuisen pullahtaa seinästä ulos tyhjän päälle. Ylimmässä kuvassa se näkyy ylhäällä vasemmalla suorakaiteen muotoisena. Varmastikin huikea elämys uida korkealla, meren päällä. Itse en välttämättä halua sitä kokea, vaikka mitään korkeanpaikan kammoa ei olekaan.

Jotta voi mennä ylös, pitää ensin mennä alas. Ensimmäisen kuohuvan nautimme alakerran Living Room & Barissa. Ja sepä olikin omalla tavallaan lystikäs kokemus. Kysyimme tarjoilijalta, mitä kuohuvaa on myynnissä laseittain. Hän näytti meille cavapulloa, jossa oli ehkä vajaa kolmannes pullonpohjia jäljellä. Kysyimme, onko samppanjaa laseittain. Hän ei tiennyt, vaan lähti selvittämään asiaa. Ei ollut. Mutta cavan lisäksi löytyikin yllättäen ranskalaista kuohuviiniä. Sitten minä onneton menin kysymään, että onko se mahdollisesti cremantia. Tarjoilija ilmeisesti kuuli tämän ranskalaisen kuohuviinityypin ensimmäistä kertaa, koska hän vastasi, että ei ole, vaan tämä on brut. Siinä vaiheessa viimeistään tajusimme, että nyt ollaan viinitietämyksen kanssa tyystin pihalla! Kun sitkeästi jatkoimme kysyen, että millaista se on, niin hän kertoi, että halpaa :) Ei suoranainen myyntipuhe!

Lopulta hän maistatti meillä sekä cavan, että halvan ranskalaisen kuohuviinin. Päädyimme cavaan, kun hän lupasi avata uuden pullon. Jotta näin. Kilistämään pääsimme vihdoin ja viimein!

Ja sitten komean hissiaulan kautta yläilmoihin! Näin kesäaikaan näköalabaari aukeaa klo 17. Aukioloajat kannattaa kuitenkin etukäteen tarkistaa, sillä kuunneltuani helsinkiläisiä ystäviäni, ne tuntuvat  hivenen vaihtelevan. Tai ainakin niistä oli montaa eri käsitystä. Me emme olleet paikalla ihan viideltä, vaan ehkä puoli kuudelta. Se taas tarkoitti sitä, että vain yksi ikkunapöytä oli vapaana. Selkeästi ihmiset olivat tulleet sinne heti ovien auettua, nauttivat yhdet tai kahdet juomat ja jatkoivat matkaa. Puoli seitsemän aikaan oli jälleen monta pöytää vapaana.

Sky Roomin näköalat ovat kyllä henkeäsalpaavat! Kuinka hauskaa on katsella Helsinkiä tästä perspektiivistä, tunnistaa rakennuksia, ihmetellä välimatkoja.

Ja kun huipulla ollaan, nautitaan elämästä, iloitaan sisaruksista ja siemaillaan samppanjaa. Tietenkin!

Erilaisia hauskoja kuvakulmia olisi löytynyt enemmänkin kuvattavaksi. Tässä yksi. Kevyttä tirkistelyä hotellihuoneisiin.

Ja tässä lahja, jonka annoin itse itselleni. Olin aamulla bongannut tämän Shine On -liikkeen ikkunasta Fredrikinkadulla ja piipahdin ruokatauolla sijoittamassa 11 euroa itseeni! Kesäkassi. Peace!

Nautinnollista elokuvailtaa

Vietin vuorokauden helsinkiläisenä. Tyttären perhe on matkoilla ja minulla avaimet heidän asuntoonsa. Mikäs siinä on leikkiessä helsinkiläistä. Edes päivän verran.

Kaupunkikuvaa väritti tapahtumia tulvillaan oleva Helsinki Pride -viikko. Jopa rautatieaseman tornissa liehui sateenkaarilippu, kaupungilla liikkui tavallista värikkäämpää väkeä, vai kuvittelinko vain? Tyttäreni oli jo muutamaan kertaan patistanut minua elokuviin ja nimenomaan elokuviin Finnkinon Maximiin, Kluuvikadulle. Siinäpä mukava iltaohjelma!

Maximilla on pitkä ja värikäs historia. Tämä Suomen vanhin elokuvateatteri avattiin vuonna 1909 Olympia -nimisenä, mutta vaihtoi nimensä myöhemmin Piccadillyksi. Maxim -nimellä teatteri on toiminut 1930 -luvulta lähtien. Teatteri on perustamisestaan lähtien sijainnut samassa osoitteessa Kluuvikadulla, mutta 1972 teatteri purettiin ja avattiin sitten uudelleen samassa paikassa, mutta uudessa rakennuksessa.  Erityisesti art house -elokuvateatterina tunnettu Maxim uhattiin purkaa vuonna 2014, jolloin asiasta nousi valtava kohu. Lopulta ovet sulkeutuivatkin vuonna 2016, mutta ei purkua, vaan kaksi vuotta kestänyttä remonttia varten, jonka jälkeen Maxim avattiin täysin uudenlaisen konseptin teatterina alkuvuodesta 2018.  Mitä se tarkoittaa, siitä lähdin ottamaan selvää.

Elokuvaksi valikoitui hyvin Helsinki Pride -teemaan sopiva, Naomi Aldermanin romaaniin perustuva Tottelemattomuus. Elokuvan on ohjannut Oscar -palkittu chileläinen Sebastián Lelio. Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että pidin tästä ajatuksia herättäneestä tummasävytteisestä elokuvasta, jossa itsensä hyväksymisen hintana on ollut tulla perheensä ja yhteisönsä hylkäämäksi.

Olin ostanut lipun ja tarjoilut jo etukäteen. Siis tänne voit ostaa joko ennakkoon tai paikanpäältä baarista, niin juomaa, kuin ruokaakin.

Olin tilannut tapaslautasen sekä KAKSI pulloa punaviiniä, á 0, 187 l eli yhteensä melkein 4 desiä vetäisin kahden tunnin aikana tätä varsin kelvollista chileläistä, keskitäyteläistä Merlot'a. Piccadilly Plate (10,90 €) sisälsi Ritari -kermajuustoa, manchego -juustoa, valkohomejuustoa, kirsikkahilloketta, paahdettua paprikaa, marinoituja oliiveja, Levain -leipää ja ruislastuja.

Elokuvateatterissa on kaksi salia ja molempien yhteydessä baarit, joista voit evääsi hankkia. Suosittelen kyllä etukäteistilausta, se nopeutti tiskillä asiointia ja sain kaiken tarjottimella mukaani.

Molemmissa saleissa on varta vasten teatteriin teetetyt aivan ihanat upottavat nojatuolit ja pienet pöydät tarjoiluja varten. Aivan luksusta! Elokuvateatteri on remontoitu täydellisesti vanhoja perinteitä ja arkkitehtuuria kunnioittaen. Maxim 2 -sali, jossa itse olin, on alkuperäisen elokuvasalin rekonstruktio kullattuine korkokuvineen ja kristallivalaisimineen.

Elokuvanautinto oli vertaansa vailla. Olin vielä valinnut paikan, jossa minun ei tarvinnut jakaa pöytää kenenkään kanssa. Tosin salissa oli vain kourallinen ihmisiä, mutta vaikka olisi ollut täydempääkin, niin syleilyynsä kietova nojatuoli piti yksityisyyden tunteesta huolen. Sitä jäin miettimään, että veikö ruoka vähän keskittymistä elokuvaan? Olisiko sittenkin pitänyt vain tyytyä siemailemaan punaviiniä, eikä metsästää haarukalla pimeässä oliiveja? Niin tai näin, tästä tuli kertaheitolla suosikkipaikkani.

Leffan jälkeen mietin, mitä tehdä. Varovasti kurkkasin jopa Mummotunnelina tunnetulle Rafaellon terassille, mutta ilta oli vielä niin varhainen, että tyhjäähän siellä oli. En ole paikassa vuosikausiin käynyt, mutta en jaksanut jäädä odottelemaan illan vilkastumista. Mitä sitten muuta voi tehdä? Voi syödä!

"Kotimatkan" varrella sijaitsee Top Chef Suomi -tv-ohjelman ensimmäisen tuotantokauden voittajan Aleksi Herlevin Naughty BRGR -ravintola. Päätin tutustua sen tarjontaan. En tiedä, mitä oikein olin kuvitellut, mutta en ollut kuitenkaan odottanut sellaista hälyä ja melskettä, mikä ravintolassa vallitsi. Tietysti hyvä, että asiakkaita on riittämiin, mutta itsellekin tuli sellainen hätäinen olo, että nyt äkkiä se burgeri tähän, niin voin hotkaista sen ja jatkaa matkaa. Tai ehkä ravintolaa ei olekaan tarkoitettu illanviettoon, vain pikaiseen piipahdukseen. Kenties näin onkin.

Tilaus hoidetaan ravintolaan tullessa, palvelu oli oikein ystävällistä ja sain mukaani hälyttimen, jonka hälyttäessä tiesin nousta ja kävellä hakemaan tilaamani ruuat. Ihan näppärää ja nopeaa toimintaa.

Tilasin ravintolan nimikkoburgerin, Naughty'n (10 €), jonka täytteenä on 100% kotimaisesta rotukarjan lihasta valmistettu pihvi, cheddarjuustoa, St Agur -sinihomejuustoa, pekonihilloa, rucolaa ja aiolia. Ahneuksissani otin vielä bataattiranskalaiset (4,20 €) ja aiolidipin (1,40 €).

Ja koska viinilista näytti kuvan mukaiselta, päädyin ainoaan oikeaan lonkeroon eli Hartwallin Original Gin Long Drinkiin.

Ja miltäkö maistui? Burgeri oli mehevä, pekonihillo taivaallista ja sinihomejuustoa rakastan, mutta joku wow jäi puuttumaan. Sanon edelleenkin, että Bites Vallila on kaikessa yksinkertaisuudessaan burgereiden ykkönen! Bataattiranskalaisia en jaksanut kaikkia syödä, leffanaposteluilla lienee ollut vaikutusta, sillä en vaan kyennyt.....

Onko sitten tarkoitettukin, että asiakas itse hoitaa burgerin maustamisen viimeisen silauksen? Sen verran laaja valikoima erilaista soosia oli tarjolla!

En todellakaan lähtenyt ravintolasta ulos nälkäisenä, mutta ehkä hivenen pettyneenä. Odotukset eivät vain täyttyneet, ehkä ravintola ei vaan ollut minulle tarkoitettu. Näin se on nähtävä.

Suuntasin kulkuni tyttären perheen kotiin ja ihailin kaunista kesäiltaa heidän parvekkeeltaan. Aurinko paistoi, mutta silti oli aika mennä nukkumaan. Tyytyväisenä illan kokonaisantiin!

Sen päiväsen vilakka juhannus!

Juhannus alkoi erikoisissa tunnelmissa. Takana oli jo toukokuun alussa alkanut kuuden viikon hellejakso, joka on ajanut koko maan kuivuuden vuoksi kriisitilaan. Viljapeltojen sadosta on merkittävä osa menetetty, kevään sienisato korva- ja huhtasienineen kuivui kokoon ja kukaan ei tiedä, miten myöhäisempien lajikkeiden rihmastot ovat kärsineet. Maastopaloja on syttynyt mitättömältäkin tuntuvasta kipinästä, jopa mökkirantaani vastapäätä sijaitsevassa saaressakin syttyi uhkaava maastopalo varhaisena sunnuntaiaamuna. Sattuman kaupalla siitä selvittiin vähäisin vahingoin. Eli näin poikkeuksellisen helteinen ja kuiva kevät takana, niin mitä tapahtuu juhannuksena? SATAA! Tietenkin, sillä suomalaiseen juhannukseen kuuluu kylmyys ja sade, mitä sitä perinteitä rikkomaan! Tosin lämpötila oli noin tuplaten enemmän, mitä vuosi sitten, mutta silti......

Vietin juhannusta itsekseni, sekä kotona, että mökillä. Onneksi mökkimatkani on vain parikymmentä kilometriä! Ja vaikka olin yksin, ruokaa on kuitenkin tehtävä ja tulin siihen tulokseen, että juhannusruokieni pääainekset (lähinnä karitsa) löytyvät kyllä melko täysinäisestä pakastimestani. Näinhän se  periaatteessa olikin.......

Lähdin kauppaan 8 tuotetta sisältäneen kauppalapun kanssa ja näin kävi! Varmuuden vuoksi sitä sun tätä. Jos vaikka joku tulee käymään..... Ja kyllähän päiväykset riittävät vielä seuraavaankin viikonloppuun...... Voi näitä selityksiä! Kahdeksan tuotetta listalla ja lähes 200 euroa meni. Ruokahan saattaa yhtäkkiä loppua. Ja varsinkin viini...... Olen ns. toivoton tapaus!

Pääruoka-aineena siis karitsa. PAKASTIMESTA. Herrankunnan lammastilan karitsakuutioita, joille tein karitsan kareelle alunperin ohjeistetun marinadin ja lisukkeet.

Karitsankare ja sitruunabataatit

Anna-lehti 20.6.2018

4 annosta

2-3 valkosipulinkynttä

1 rkl silputtua timjamia

1 rkl silputtua rosmariinia

½ tl savupaprikaa

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

3 rkl öljyä

800 g karitsan kyljysriviä

Bataatit

2 pientä bataattia

1 rkl sitruunarypsiöljyä

1 sitruunan raastettu kuori

½ tl sormisuolaa

50 g pistaasipähkinöitä rouhittuna

Karitsaa oli noin 500 g kuutioina. Marinadia tein kuitenkin täyden annoksen, enkä juurikaan piittaa tuollaisista mitoista, että tuoreita yrttejä 1 rkl. Mikä se sellainen mitta on? Tuoreita yrttejä pitää laittaa runsaasti. Samoin valkosipulia.....

Lihat sitten muhimaan muovipussiin marinadin kanssa ja odottelemaan seuraavan päivän mökille siirtymistä. Lopulta liha odotteli marinadissa juhannuspäivään saakka, sillä ilmasto-olosuhteista johtuen grillaaminen oli unohdettava aattoillalta.

Vesisade ja suoranainen myrsky riepottelivat oikein kunnolla. Mökkitonttini sitkeät männyt onneksi pitivät pintansa, mutta lähiseuduilla ja lähes näköetäisyydelläkin puita kaatui. Juhannusaatosta viitisen tuntia vietin mökkiä siivoten. Remontin vuoksi kun vasta nyt pääsen toden teolla käynnistämään mökkikautta.

Pinnassa on uusi maali ja terassin laajennus rakentuu hyvää vauhtia. Terassilta puuttuu portaiden (nyt tilapäisviritelmä) ja kaiteiden lisäksi myös valokate, joten siinä suurin syy grillaamattomuuteen ja siihen, miksi vedin aaton karkkien ja karjalanpiirakoiden voimalla. Myrskytuuli paiskoi vettä vaakasuoraan, joten  karitsa sai muhia marinadissaan. Kelissä oli muuten kyllä se hyvä puoli, että hyttysistä ei ollut tietoakaan......

Juhannuspäivä valkeni sateettomana, mutta kuitenkin napakan tuulisena. Päätin, että kerään kamat ja siirryn kotiin. Jo riitti kärvistely! Minähän olen kauniin kelin mökkeilijä, voin mainiosti siirtyä kodin lämpöön, kun siltä tuntuu.

Mutta koska olen nainen, voin muuttaa mieltäni ihan niin usein kuin huvittaa ja niinpä jäinkin :) Grilli kuumaksi ja kokkaamaan! Aurinkokin pilkahti esiin. Hetkeksi.

Karitsan kuutiot siis olivat jo toista, vaiko jo peräti kolmatta päivää marinadissa, joten seuraavaksi työstämään lisukkeita.

Bataatit pestään juuresharjalla ja leikataan lohkoiksi. Lohkot laitetaan kulhoon ja joukkoon lisätään öljy, kuoriraaste ja sormisuola. Sekoitetaan.

Ohjeen mukaan mennään näin: Kuumenna grilli 250 asteiseksi ja grillaa kyljysrivit kauniin ruskeiksi molemmin puolin. Vähennä lämpöä vähän ja nosta liha ritilän päälle epäsuoraan lämpöön jälkikypsymään 15-20 minuutiksi. Kääri kare folioon ja anna tasaantua 10 minuuttia ennen viipalointia. Lihan tekeytyessä grillaa bataatit, nosta tarjolle ja ripottele pinnalle pistaasirouhe.

Minä siis heitin kaikki muurikalle. Ihan valtavan innoissani en ollut näistä varraskuutioista, ne olivat hivenen "klönttimäisiä", mutta nyt ne on hoidettu pois pakastimesta ja syöty. Marinadi oli hyvä ja pääsee jatkoon, ehkä seuraavalla kerralla kaivankin karitsankareen pakastimesta. Kaikkeahan  siellä näkyy olevan! Kiitos REKO-lähiruokatoiminnan.

Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että bataatin lisäksi lautaselta löytyy muutakin oranssista. Lisukkeen ohje alla.

Persikkainen caprese

Alkon reseptisivut

8 persikkaa

250 g bufalamozzarellaa

2 rkl oliiviöljyä

1 tl (samppanja)viinietikkaa

1 tl sormisuolaa

mustapippuria

basilikanlehtiä

Perusohjeesta riittää kyllä monelle (4-6), sillä itse käytin vain yhden persikan sekä puolikkaan mozzarellapallukan ja se oli yhdelle ihmiselle sopivasti. Leikkaa persikat lohkoiksi tai puolikkaiksi, sipaise vähän öljyä (unohdin) ja paista raidat grillissä. Nostele lautaselle juuston päälle grillatut persikat, ripottele suola, pirskota viinietikka ja öljy päälle. Viimeistele basilikalla. Unohdin senkin.

Näin on tämäkin juhannus paketissa. Nyt, sunnuntaina, ei tuule, eikä sada, on kylmä, eikä auringosta ole tietoakaan! Järvi on tyven, linnut laulavat. Kohta on aikata pakata kimpsut ja kampsut autoon, hurauttaa kotiin ja valmistautua työviikkoon. Viikolle luvataankin aurinkoa ja yli 20 asteen lämpötiloja. Niinpä tietenkin :) Perjantaina suuntaan näihin maisemiin takaisin, silloin on jo terassi rakentunut asteen pidemmälle. On ehkä kaiteet ja väliaikaiset portaat hahmottuneet lopullisiksi. Vielä siirrän lyhdyt sivuun rakennusmiesten tieltä.....