Kaupunkikuvaa väritti tapahtumia tulvillaan oleva Helsinki Pride -viikko. Jopa rautatieaseman tornissa liehui sateenkaarilippu, kaupungilla liikkui tavallista värikkäämpää väkeä, vai kuvittelinko vain? Tyttäreni oli jo muutamaan kertaan patistanut minua elokuviin ja nimenomaan elokuviin Finnkinon Maximiin, Kluuvikadulle. Siinäpä mukava iltaohjelma!
Maximilla on pitkä ja värikäs historia. Tämä Suomen vanhin elokuvateatteri avattiin vuonna 1909 Olympia -nimisenä, mutta vaihtoi nimensä myöhemmin Piccadillyksi. Maxim -nimellä teatteri on toiminut 1930 -luvulta lähtien. Teatteri on perustamisestaan lähtien sijainnut samassa osoitteessa Kluuvikadulla, mutta 1972 teatteri purettiin ja avattiin sitten uudelleen samassa paikassa, mutta uudessa rakennuksessa. Erityisesti art house -elokuvateatterina tunnettu Maxim uhattiin purkaa vuonna 2014, jolloin asiasta nousi valtava kohu. Lopulta ovet sulkeutuivatkin vuonna 2016, mutta ei purkua, vaan kaksi vuotta kestänyttä remonttia varten, jonka jälkeen Maxim avattiin täysin uudenlaisen konseptin teatterina alkuvuodesta 2018. Mitä se tarkoittaa, siitä lähdin ottamaan selvää.
Elokuvaksi valikoitui hyvin Helsinki Pride -teemaan sopiva, Naomi Aldermanin romaaniin perustuva Tottelemattomuus. Elokuvan on ohjannut Oscar -palkittu chileläinen Sebastián Lelio. Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että pidin tästä ajatuksia herättäneestä tummasävytteisestä elokuvasta, jossa itsensä hyväksymisen hintana on ollut tulla perheensä ja yhteisönsä hylkäämäksi.
Olin ostanut lipun ja tarjoilut jo etukäteen. Siis tänne voit ostaa joko ennakkoon tai paikanpäältä baarista, niin juomaa, kuin ruokaakin.
Olin tilannut tapaslautasen sekä KAKSI pulloa punaviiniä, á 0, 187 l eli yhteensä melkein 4 desiä vetäisin kahden tunnin aikana tätä varsin kelvollista chileläistä, keskitäyteläistä Merlot'a. Piccadilly Plate (10,90 €) sisälsi Ritari -kermajuustoa, manchego -juustoa, valkohomejuustoa, kirsikkahilloketta, paahdettua paprikaa, marinoituja oliiveja, Levain -leipää ja ruislastuja.
Elokuvateatterissa on kaksi salia ja molempien yhteydessä baarit, joista voit evääsi hankkia. Suosittelen kyllä etukäteistilausta, se nopeutti tiskillä asiointia ja sain kaiken tarjottimella mukaani.
Molemmissa saleissa on varta vasten teatteriin teetetyt aivan ihanat upottavat nojatuolit ja pienet pöydät tarjoiluja varten. Aivan luksusta! Elokuvateatteri on remontoitu täydellisesti vanhoja perinteitä ja arkkitehtuuria kunnioittaen. Maxim 2 -sali, jossa itse olin, on alkuperäisen elokuvasalin rekonstruktio kullattuine korkokuvineen ja kristallivalaisimineen.
Elokuvanautinto oli vertaansa vailla. Olin vielä valinnut paikan, jossa minun ei tarvinnut jakaa pöytää kenenkään kanssa. Tosin salissa oli vain kourallinen ihmisiä, mutta vaikka olisi ollut täydempääkin, niin syleilyynsä kietova nojatuoli piti yksityisyyden tunteesta huolen. Sitä jäin miettimään, että veikö ruoka vähän keskittymistä elokuvaan? Olisiko sittenkin pitänyt vain tyytyä siemailemaan punaviiniä, eikä metsästää haarukalla pimeässä oliiveja? Niin tai näin, tästä tuli kertaheitolla suosikkipaikkani.
Leffan jälkeen mietin, mitä tehdä. Varovasti kurkkasin jopa Mummotunnelina tunnetulle Rafaellon terassille, mutta ilta oli vielä niin varhainen, että tyhjäähän siellä oli. En ole paikassa vuosikausiin käynyt, mutta en jaksanut jäädä odottelemaan illan vilkastumista. Mitä sitten muuta voi tehdä? Voi syödä!
"Kotimatkan" varrella sijaitsee Top Chef Suomi -tv-ohjelman ensimmäisen tuotantokauden voittajan Aleksi Herlevin Naughty BRGR -ravintola. Päätin tutustua sen tarjontaan. En tiedä, mitä oikein olin kuvitellut, mutta en ollut kuitenkaan odottanut sellaista hälyä ja melskettä, mikä ravintolassa vallitsi. Tietysti hyvä, että asiakkaita on riittämiin, mutta itsellekin tuli sellainen hätäinen olo, että nyt äkkiä se burgeri tähän, niin voin hotkaista sen ja jatkaa matkaa. Tai ehkä ravintolaa ei olekaan tarkoitettu illanviettoon, vain pikaiseen piipahdukseen. Kenties näin onkin.
Tilaus hoidetaan ravintolaan tullessa, palvelu oli oikein ystävällistä ja sain mukaani hälyttimen, jonka hälyttäessä tiesin nousta ja kävellä hakemaan tilaamani ruuat. Ihan näppärää ja nopeaa toimintaa.
Tilasin ravintolan nimikkoburgerin, Naughty'n (10 €), jonka täytteenä on 100% kotimaisesta rotukarjan lihasta valmistettu pihvi, cheddarjuustoa, St Agur -sinihomejuustoa, pekonihilloa, rucolaa ja aiolia. Ahneuksissani otin vielä bataattiranskalaiset (4,20 €) ja aiolidipin (1,40 €).
Ja koska viinilista näytti kuvan mukaiselta, päädyin ainoaan oikeaan lonkeroon eli Hartwallin Original Gin Long Drinkiin.
Ja miltäkö maistui? Burgeri oli mehevä, pekonihillo taivaallista ja sinihomejuustoa rakastan, mutta joku wow jäi puuttumaan. Sanon edelleenkin, että Bites Vallila on kaikessa yksinkertaisuudessaan burgereiden ykkönen! Bataattiranskalaisia en jaksanut kaikkia syödä, leffanaposteluilla lienee ollut vaikutusta, sillä en vaan kyennyt.....
Onko sitten tarkoitettukin, että asiakas itse hoitaa burgerin maustamisen viimeisen silauksen? Sen verran laaja valikoima erilaista soosia oli tarjolla!
En todellakaan lähtenyt ravintolasta ulos nälkäisenä, mutta ehkä hivenen pettyneenä. Odotukset eivät vain täyttyneet, ehkä ravintola ei vaan ollut minulle tarkoitettu. Näin se on nähtävä.
Suuntasin kulkuni tyttären perheen kotiin ja ihailin kaunista kesäiltaa heidän parvekkeeltaan. Aurinko paistoi, mutta silti oli aika mennä nukkumaan. Tyytyväisenä illan kokonaisantiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti