Vanhenin huipulla

Vietin eilen syntymäpäivää ja täytin piip -vuotta. Keskellä kiireistä työviikkoa ja edellisen päivän yhteysongelmiin turhautuneena tunsin itseni aamulla hyvin vanhaksi ja väsyneeksi. Loman tarpeessa olevaksi. Loman, joka koittaa nyt neljän työpäivän jälkeen! Kävi kuitenkin niin, että aivan kuin jokin maaginen voima olisi astunut toimistollemme, työ sujui kuin tanssi, excelit eivät kaatuilleet, eikä yhteydet katkeilleet. Ja kun työkavereiden kesken poksautimme päivän päätteeksi ja juhlan kunniaksi kuohuviinin, alkoi meikäläinenkin jo hymyilemään! Korkeasta iästä huolimatta. Tai juuri siitä johtuen.....

Iloisissa merkeissä jatkoin juhlintaa (hyvin maltillisesti) siskojen kanssa Clarion Hotel Helsingin 16. kerroksen näköalabaarissa.

Onnistuin saamaan hotellista omasta mielestäni varsin onnistuneet kuvat ilman mitään käsittelyjä. Sininen taivas heijastui upeasti hotellin seinän kautta mereen. Tosin sitä sinistä taivasta ei kuvassa näy, vaan se jää kuvan ulkopuolelle.

Mielestäni hotelli on melko huikea ja hieno maamerkki, mutta kyllähän tästäkin porua on kuulunut. Mistäpä ei. Hotellin yksi erikoisuus on uima-allas, joka pikkuisen pullahtaa seinästä ulos tyhjän päälle. Ylimmässä kuvassa se näkyy ylhäällä vasemmalla suorakaiteen muotoisena. Varmastikin huikea elämys uida korkealla, meren päällä. Itse en välttämättä halua sitä kokea, vaikka mitään korkeanpaikan kammoa ei olekaan.

Jotta voi mennä ylös, pitää ensin mennä alas. Ensimmäisen kuohuvan nautimme alakerran Living Room & Barissa. Ja sepä olikin omalla tavallaan lystikäs kokemus. Kysyimme tarjoilijalta, mitä kuohuvaa on myynnissä laseittain. Hän näytti meille cavapulloa, jossa oli ehkä vajaa kolmannes pullonpohjia jäljellä. Kysyimme, onko samppanjaa laseittain. Hän ei tiennyt, vaan lähti selvittämään asiaa. Ei ollut. Mutta cavan lisäksi löytyikin yllättäen ranskalaista kuohuviiniä. Sitten minä onneton menin kysymään, että onko se mahdollisesti cremantia. Tarjoilija ilmeisesti kuuli tämän ranskalaisen kuohuviinityypin ensimmäistä kertaa, koska hän vastasi, että ei ole, vaan tämä on brut. Siinä vaiheessa viimeistään tajusimme, että nyt ollaan viinitietämyksen kanssa tyystin pihalla! Kun sitkeästi jatkoimme kysyen, että millaista se on, niin hän kertoi, että halpaa :) Ei suoranainen myyntipuhe!

Lopulta hän maistatti meillä sekä cavan, että halvan ranskalaisen kuohuviinin. Päädyimme cavaan, kun hän lupasi avata uuden pullon. Jotta näin. Kilistämään pääsimme vihdoin ja viimein!

Ja sitten komean hissiaulan kautta yläilmoihin! Näin kesäaikaan näköalabaari aukeaa klo 17. Aukioloajat kannattaa kuitenkin etukäteen tarkistaa, sillä kuunneltuani helsinkiläisiä ystäviäni, ne tuntuvat  hivenen vaihtelevan. Tai ainakin niistä oli montaa eri käsitystä. Me emme olleet paikalla ihan viideltä, vaan ehkä puoli kuudelta. Se taas tarkoitti sitä, että vain yksi ikkunapöytä oli vapaana. Selkeästi ihmiset olivat tulleet sinne heti ovien auettua, nauttivat yhdet tai kahdet juomat ja jatkoivat matkaa. Puoli seitsemän aikaan oli jälleen monta pöytää vapaana.

Sky Roomin näköalat ovat kyllä henkeäsalpaavat! Kuinka hauskaa on katsella Helsinkiä tästä perspektiivistä, tunnistaa rakennuksia, ihmetellä välimatkoja.

Ja kun huipulla ollaan, nautitaan elämästä, iloitaan sisaruksista ja siemaillaan samppanjaa. Tietenkin!

Erilaisia hauskoja kuvakulmia olisi löytynyt enemmänkin kuvattavaksi. Tässä yksi. Kevyttä tirkistelyä hotellihuoneisiin.

Ja tässä lahja, jonka annoin itse itselleni. Olin aamulla bongannut tämän Shine On -liikkeen ikkunasta Fredrikinkadulla ja piipahdin ruokatauolla sijoittamassa 11 euroa itseeni! Kesäkassi. Peace!