Pruuvi: Kesäajan viinit

Etiketti-klubin pruuvitarjonnasta emme siskoni kanssa koskaan ohita Kesäajan viinejä. Sinne suuntasimme maistelemaan ja tämä onkin viimeinen kevätkauden pruuveista.

Pruuvi alkaa aina tervetulomaljalla, joka lähestulkoon aina on kuohuvaa, joskus jopa samppanjaa. Kuohuvaa se oli tälläkin kerralla, mutta hivenen hämmentyneinä skoolasimme alkoholittomalla suomalaisella Lehtikuohulla (13,43 €). Naureskelimmekin, että olemmeko nyt vahingossa ilmoittautuneet alkoholittomien juomien pruuviin....... Kullankeltainen, makea, keskihapokas, herukanlehtinen, sitruksinen, kevyen minttuinen juoma peittoaa perinteisesti alkoholittomana onnittelu-/tervetulomaljana tarjotun Pommacin ihan mennen tullen. Lehtikuohua suositeltiin myös picnickoriin hedelmäisten ja marjaisten salaattien kera. Juoman makeus sopii myös jopa tulisuutta ja mausteita sisältävien ruokien kanssa. Sateinen puutarha. Se tuli monelle mieleen herukkaisesta tuoksusta.

Ensimmäisessä pruuvissa maistoimme kaksi kuohuvaa, joista toinen oli samppanja. Aloitimme Uudesta Seelannista. Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc Brut (12,99 €) on erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, karviaismainen, herukanlehtinen, runsas ja raikas. Pullossa on käytetty uudenlaista muovisuljinta, minkä avaaminen näytti tuottavan myös kouluttajallemme vaikeuksia. Viini oli väriltään erittäin hailakka ja tuoksu aromikas. Kuorittua raparperia, märkää ruohoa, passionhedelmää. Viini on erittäin hapokas ja sopii raikkaana ja piristävänä hyvin alkumaljaksi. Ruokasuosituksena ruokaisat salaatit ja muistutus siitä, että vuohenjuusto on Sauvingon Blancin kanssa klassinen yhdistelmä. Itse en viinistä juurikaan innostunut, kauppaan jää. Mielikuvaan vaikutti varmasti myös se, että tässä on käytetty valmistusmenetelmää, jossa kuplat on saatu aikaiseksi pumppaamalla sekaan hiilihappoa, aivan kuten virvoitusjuomissa. Näin saadaan aikaan viini, joka kuohuu, mutta jonka kuplat häviävät nopeasti lasiin kaatamisen jälkeen. Kuulostaa niin kovin keinotekoiselta. Olkoonkin, että viinissä on hiven "suomalaisväriä", koska toinen tilan omistajista on suomalainen Satu Lappalainen. Lisää tilan historiasta voit lukea täältä, klik. Ja eihän suomalaisuus tähän suinkaan lopu, etiketin on suunnitellut taiteilija Sirpa Ala-Lääkkölä. Aika paljon tuli tarinaa viinistä, josta siis en edes pitänyt :) Viini -lehti piti kolmen tähden verran (=laadukas ja hyvin tehty, edullinen ostos).

Sitten samppanjan pariin. Duval-Leroy Fleur de Champagne Premier Cru Brut (59,90 € / 1,5 l) ei saanut sekään minua innostumaan. Chardonnay ja Pinot Noir eli tyypilliset samppanjarypäleet. Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen paahteinen, hennon mineraalinen, vivahteikas. Kermainen, täyteläinen, elegantti. Minulle jäi tästä mieleen lähinnä hiivamainen tuoksu. Se tietysti on yksi samppanjan perusaromeista, mutta nyt se ei miellyttänyt. Magnumpullossa tuoksu on vielä tavallista voimakkaampi, intensiivinen. Ruokasuosituksena äyriäiset, kampasimpukat, kaikenlaiset muutkin simpukat, grilllatut katkaravut, vaaleat lihat, fasaani, mansikat (ilman kermavaahtoa). Ja onhan tämä jättipullo myös näyttävä lahja ja hinnaltaan varsin kohtuullinen. Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen). Ihmettelen, miksi en pitänyt? Ehkä vaan ne kampasimpukat puuttuivat.......

Vinkkinä kannattaa pitää mielessä, että puolikuiva kuohuviini on turvallinen vaihtoehto silloin, kun et ole aivan varma lahjansaajan tai vieraittesi makumieltymyksistä!

Toisessa pruuvissa maistoimme neljä hyvin erilaista viiniä. Roseeta, valkoista, punaista, kuivaa, makeaa.

Château Barthès Rosé 2015 (18,99 €) tulee Ranskan Provencesta, joka on maailman kuuluisin rosealue. Rypäleinä Mourvedre, Grenache ja Cinsault, suurinpiirtein tasaosuuksin. Kuiva, hapokas, herukkainen, metsämarjainen, mineraalinen, mausteinen, vivahteikas. Väri erittäin hailakas, lohenpunainen. Tuoksu oli hyvä, vivahteikas ja marjaisa, vadelmainen. Viinistä löytyi punaviinimäisiä piirteitä ja se kestääkin vähän kypsytystä, vaikka onkin parhaimmillaan tuoreena. Kuten roseet yleensäkin. Viinitilalla on julkkisstatus, koska omistaja  Monique Barthès on kuulemma menneiden vuosikymmenten supermalli. Tärkeä tieto tämäkin! Viini on selkeä ruokaviini vaikkapa grillatulle tai savustetulle kalalle. Itse en pitänyt viinistä lainkaan, vaikka se lasissa hieman paranikin. En ostaisi, mielestäni aivan liian kallis. Viini -lehti ei myöskään innostunut, antoi kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus) ja moitti hinnaltaan ryöstöksi. Se siitä.

Seuraava viinimme saapui Saksasta, Moselista. Grans-Fassian Catherina Riesling 2014 (17,90 €) on puolikuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, viheromenainen, mausteinen, mineraalinen, vivahteikas. Lähes tuoksuton, kullankeltainen viini. Makeus tuntui, sokeria kuitenkin 15 grammaa litrassa. Vaikka makeutta oli näin ilman ruokaa vähän liikaakin, pidin viinistä siitä huolimatta. Viini tarvitseekin siis ruokaa ja tarjoilulämpötila pitäisi olla viileämpi, mitä meillä pruuvatessa oli. Ei siis mielestäni mikään seurusteluviini. Yllättäin suosituksena Munster-juusto, joka on lähestulkoon päässyt minulta unohtumaan! Lisäksi mainittiin vasikka, kookosriisi, hedelmäiset salaatit ja rasvaiset kalat. Grans-Fassianin tila on perustettu jo 1624 ja ohjaksissa on jo 12. sukupolvi. Viini -lehdeltä irtoaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) sekä suositus seurusteluviiniksi, mutta hyvin viilennettynä!

Setin kolmas viini oli hivenen yllättäen punainen. Domaine Bousquet Ameri Single Vineyard 2011 (29,90 €) Argentiinan Mendozasta, Tupungaton alueelta. Malbec, Cabernet Sauvingnon, Syrah ja Merlot rypäleinä, 16 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä. Erittäin täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, boysenmarjahilloinen, luumuinen, mausteinen, suklainen, tamminen, roteva luomuviini. Tiivis, intensiivinen väri. Mustapippurinen, rutkan täyteläinen, savuinen. Maku on tasapainoinen ja pitkä, mutta viini varmasti hyötyisi parin vuoden kellaroinnista. Grillatulle, mediumkypsennetylle lihalle. Mausteiselle lampaalle. Savuisuus ei haittaa. Viiniä oli dekantoitu 6 tuntia. Pidin juomasta erittäin paljon, mutta olisinko valmis maksamaan siitä kolmekymppiä? Viini -lehti täräyttää täydet viisi tähteä (=tyylikäs ja luonteikas huippuviini) ja suosittelee sitä avotulella valmistetuille tummille liharuuille.

Seuraavaksi sitten makeaa. Nivole Moscato d'Asti 2015 (10,98 €) Italian Piemontesta löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Makea, erittäin hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, aromikas. Vähän pirskahteleva, raikas. Aprikoosi, kukkakimppu. Hyvän mielen jälkiruokaviini. Hapokkuus taittaa makeutta, joten ei ihan makeimmille jälkiruuille. Juustokakkuviini. Rakastan jälkiruokaviinejä, joten sanomattakin selvää, että tässä kohdin piirrettiin muistiinpanoihin leveästi hymyilevää hymynaamaan. Tämä viini meni ostoslistalle niin että paukahti. Tai siis tilauslistalle. Viini -lehti antaa arvostelunsa vain Alkon normaalivalikoimasta löytyvistä viineistä eli tästä ei löydy.

Sitten loppuun vielä pari valkoista. Espanjalainen Terras Gauda O Rosal 2015 (18,74 €) on kuiva, hapokas, limettinen, viheromenainen, kevyen aprikoosinen, mineraalinen, ryhdikäs. Rypäleinä Albariño (70%), Loureiro ja Caiño Bianco, joka on lähes yksinomaan O Rosalin alueella viljeltävä, erittäin harvinainen vaalea lajike.Tämän viinin kohdalla käytiin periaatteellista keskustelua siitä, onko mineraalisuus petrolisuutta vaiko petrolisuus mineraalisuutta? Suurten kysymysten äärellä siis! Viini oli omintakeinen, mieleen tuli raa'at kivelliset hedelmät. Olin kirjoittanut, että ihan hyvänmakuinen, mutta että en pidä. Hmmm. Ruokaviini tämäkin, ruokaisat salaatiti, äyriäiset, paistetut ahvenet, savustetut katkaravut, tapakset. Rapupöytäviini. Viini -lehti on antanut tälle tuotteelle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty),  mutta moittii kalliiksi.

Viimeinen viinimme oli taattua saksalaista laatua. Schloss Schöneborn Hattenheim Riesling Alte Reben 2012 (44,90 € / 1,5 l) rajoitetun saatavuuden tuote Rheingaun alueelta, joka on yksi maailman tunnetuimpia viinialueita. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen aprikoosinen, hennon petrolinen, mineraalinen, yrttinen, rodukas. Intensiivisen hedelmäinen, hunajainen viini, joka ikääntyy tyylikkäästi vielä 3-4 vuotta. Intensiivisyys korostuu tässä oikeastaan kahdesta eri syystä. Ensinnäkin rypäleet on poimittu vähintään 30 vuotta vanhoista köynnöksistä (=alte reben) ja toisekseen magnumpullo tuo myös valkoviinin aromit paremmin esille. Tämä viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta myös aivan normikokoisena (26,90 €). Normaalikokoinen pullo on luokiteltu pirteäksi ja hedelmäiseksi, kun taas magnumpullo löytyy katergoriasta vivahteikas ja ryhdikäs. Jo tämä kertoo olennaisen eron pullokoon vaikutuksesta.  Ruokasuosituksena ehdottomasti parsa ja myös loistava rapupöytäviini, joka kestää tillin aromit. Pidin erittäin paljon. Olin pitänyt tästä viinistä jo Saksan helmet -pruuvissa, josta voit lukea täältä, klik. Ja mikäli mietit näyttävää lahjaa tai juomapöydän katseenvangitsijaa, muista tämä 1,5 litran kaunokainen!

Siinä ne olivat, tämän kauden yhdeksän suositusta kesän nautiskeluhetkiin. Mielestäni tällä kerralla maisteltiin melko hinnakkaita viinejä, mikä on tietysti siinä mielessä kiva, että näitä ei välttämättä tulisi itse ostaneeksi. Varmuudella omalle hankintalistalle päätyi piemontelainen makea herkku. Ja ehkä myös ainokainen punaviini. Ehkä.

Kevään pruuvit olivat tässä. Alkusyksyyn on jo varattu kolmeen iltaan paikat, joten sitten taas jatketaan.

Taidetta Alkon pääkonttorilta, koulutustilan aulasta.