Kun ensimmäisen kerran kuulin sushiburritosta, ajattelin, että niin oudolta/tyhmältä/ihan-miltä-vaan-ei-houkuttelevalta se kuulosti, että en varmaan koskaan sitä maistaisi. Meksikolaisen burriton ja japanilaisen sushin fuusio. Oikeasti? Eipä kannata kuitenkaan koskaan sanoa ei, sillä sitten myöhemmin kuulin niin positiivisia kommentteja Fredalla sijaitsevasta pikkuruisesta Soma-ravintolasta, että olihan sitä sitten lopulta kokeiltava.
Soma on todellakin niin pieni, että sieltä ennemminkin haetaan ruoka mukaan, kuin syödään paikanpäällä. Ikkunan edessä on muutama paikka, mutta koska olimme tyttäreni kanssa liikkeellä vauvan ja vaunujen kanssa, oli turha yrittää sisätiloihin ja niinpä päädyimme lopulta puistoon syömään.
Sushiburritot on pakattu kivannäköisiin ja helposti kuljetettaviin pahviputkiloihin. Pakkaus aukeaa kahteen osaan ja sushiburrito on sen sisällä valmiiksi puolitettuna. Päätimme tyttäreni kanssa maistaa kahta eri makua, joista kumpikin pääsisi nauttimaan.
Smoky Harakiri (14,50 €) piti sisällään kylmäsavulohta, paahdettua sipulia, togarashimajoneesia (togarashi=japanilainen mausteseos), hoisin-kastiketta, vinaigretteä, varhaiskaalia, kurkkua, porkkanaa, retiisiä, ituja, pikkelöityä keltajuurta, romainesalaattia ja kevätsipulia. Kuvassa vasemmalla.
Tokyo Bitch (10,50 €) taas puolestaan sisälsi ketjapsoijamarinoitua tofua, togarashimajoneesia, punajuuri-amaranttia, wakame-salaattia, punakaalia, pikkelöityä retikkaa, porkkanaa, retiisiä, ituja, romainesalaattia, maissilastuja, shisoa ja misokastiketta. Kuvassa oikealla.
Itse pidin Smoky Harakirista enemmän. Makua oli molemmissa kiitettävästi, mutta puisto-olosuhteissa syöminen oli melko sotkuista touhua. Täytteitä oli niin maassa, kuin mekollakin. Seuraavalla kerralla pitää olla haarukka käsilaukussa tai sitten pötkylät on suosiolla vietävä syötäväksi toimistolle, ellei sitten jää ravintolaan. Ja jos mietit, että lähteekö nälkä, niin voin kertoa, että lähtee. Nämä ovat jättikokoisia! Itseasiassa Nyt-lehden juttu kertoo, että Tokyo Bitch painaa yli puoli kiloa :)
Vauveliseuralaisemme köllötteli lounaan ajan tyytyväisenä vaunuissaan, osittain unessa, osittain valveilla, meitä seuraillen ja meille hurmaavia hampaattomia hymyjään väläytellen.
Lounaspuistomme oli Eiran puisto, Tehtaankadun ja Laivurinkadun kulmassa. Kaunista, eikö vaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti