Ensimmäinen kohde siis Karkkila ja siellä Retro&Romu -liike. Liikkeen aukioloajat kannattaa tarkistaa, että ei tee hukkareissua, kuten minä ja tyttäreni viime kesänä. Liikkeen tavaravalikoimaankin pääset tutustumaan hyvin tuon linkin kautta ja myös tilaamaan tuotteita postitse. Itse olen tilannut heiltä Finelin emalilautasia ja toimitus sujui hyvin.
Valikoima tietenkin vaihtelee päivittäin ja on ihan sattuman sanelema juttu, mitä milloinkin on tarjolla. Itse olin hivenen pettynyt, asiat, jotka kiinnostivat, olivat liian hinnakkaita tai sitten sivupersoonani (Happyhamster) oli niitä jo rohmunnut, joten sitten ostin jukeboxiini Gary Glitteriä. 70-luvun glamrockin suuri nimi, joka nyt näyttää kuvassa jo melkoisen elähtäneeltä tyypiltä.... Eli oli elähtänyt jo neljäkymmentä vuotta sitten! Piti oikein tarkistaa tyypin syntymävuosi, se on 1944 eli hän on nyt 72 vuotias ja istuu vankilassa kärsimässä 16 vuoden tuomiota lasten hyväksikäytöstä. Että sen sortin niljakkeen kuva minulla oli teininä seinällä ja vinyylit hyllyssä. Kaikesta huolimatta tuo musiikki kuuluu nuoruuteeni ja nyt siis myös jukeboxiini. Neljän euron investointi.
Kuvassa jukeboxini, joka kuuluu, jos nyt ei ihan nuoruuteeni, niin varmaan jo lähes parin vuosikymmenen takaisiin työmuistoihini. Monet firman juhlien jatkot on tämän vekottimen äärellä vietetty. Ja pari vuotta sitten minulle tuli eteen mahdollisuus pelastaa se kotiini. Vanhimman tyttäreni suureksi kauhistukseksi! Hankinnassa ei kuulemma ollut järjen hiventäkään, mutta pitääkö nyt aina niin ollakaan? Iloa se on kotonakin tuottanut, niin omien kuin tyttärienkin ystävien parissa, se on pääasia.
Karkkilaan emme sitten enempää jääneet tutustumaan, vaan pitkin pikkuteitä ja hivenen reittivalinnoista kinastellen jatkoimme kohti Tammelaa ja siellä Portaan kylää, Patinaputiikki kohteenamme. Ihan mielettömän hyvä paikka kaltaiselleni vanhoista tavaroista viehättyneelle.
Putiikin valikoima oli tarkoin harkittu sekoitus uutta ja vanhaa. Ja vaikka tavaraa oli paljon, kaikki oli aseteltu esille kauniisti. Vietimme siellä tovin, jos toisenkin. Tuntui, että jokaisella uudella kierroksella ympäri putiikkia silmiin osui taas jotain uutta ja mielenkiintoista.
Täältä matkaani lähtivät vanha peili (26 €) sekä täydellisesti ruostunut amppeli (5 €). Tänne on päästävä uudelleen!
Lounaalle päädyimme Räyskälän sijaan Forssaan. Forssassa on ollut Glorian Ruoka&Viini -lehdenkin kehuma ravintola Köökki, jota siis enää ei ole, mutta jonka paikalle on vappuna avattu ilmeisesti ainakin osittain samojen omistajien toimesta ravintola Vispilä.
Vispilä näytti kukkivine terasseineen oikeinkin houkuttelevalta ulospäin. Ikävä kyllä ilma oli sen verran kolea, että suosiolla siirryimme sisätiloihin.
Pöytä (ei kuitenkaan tämä kuvassa näkyvä) järjestyi vaivatta ilman etukäteisvarausta. Ravintola vaikutti suositulta, väkeä oli paljon ja meiltäkin tarkistettiin, että suoriudummeko käynnistämme parissa tunnissa ennen seuraavien asiakkaiden varausta. Eli jos olet kiinnostunut, niin suosittelen pöytävarausta.
Auto rajoitti elämää sen verran, että alkudrinkkiä ei otettu ruokavalintoja vauhdittamaan. Otettiin sitten vaan ihan vorssalaista, joka tarjoilijamme mukaan oli oikein hyvä valinta. Vettä siis :)
Emme myöskään ottaneet alkuruokia, vaan päädyimme valitsemaan seuraavanlaiset pää- ja jälkiruuat:
Ruoka oli ihan hyvää, ei mitään pakko-päästä-uudelleen-ja-vähän-äkkiä -tyyppistä, mutta ihan hyvää ja hintatasoltaan kohtuullista. Laskuni oli 32,50 € sisältäen maksan, mesiangervovanukkaan ja 12 cl punaviiniä maksalle.
Palvelun suhteen ainoa miinus tuli siitä, että kun pöytäämme valmisteltiin meille toisten asiakkaiden jälkeen, ei kostunutta ja ryttääntynyttä paperialustaa vaihdettu uuteen. Kuulostaa ehkä pikkumaiselta, mutta minua se häiritsi. Olkoonkin, että jäi sitten ennen pitkää lautasen alle piiloon. Pienet asiat saattavat vaan jäädä mieleen, nimenomaan pienet negatiiviset asiat. Tarjoilijamme (ehkä suurinpiirtein ikäluokkaamme) oli hyvinkin ystävällinen, otan mielelläni vastaan rouvittelun ja daamittelun, mutta on pakko myöntää, että pokassa oli pitelemistä, kun hän kysyi, miten jälkiruoka maistui prinsessoille. PRINSESSOILLE????? Siis mitä? Minä ainakin olen kuningatar, enkä mikään prinsessa :)
Ehkä noin viikko vierailumme jälkeen Kauppalehti Optio kirjoitti ravintolasta mairittelevan arvostelun. Voit lukea sen täältä, klik. Mielestäni aivan noin korkealle ei ylletty, mutta nämä ovat makuasioita. Tai ehkä minua vaan kirvelsi se, että autosta johtuen emme voineet nauttia illallista pitkän kaavan mukaan. Vispilän omistajien aikeissa on laajentaa niin, että Vispilöitä löytyisi kohta muistakin kaupungeista. Tällä hetkellä köydenvetoa käyvät Lahti ja kotikaupunkimme Riihimäki. Mielenkiintoista, miten käy. Aiheeseen liittyvä juttu löytyy puolestaan täältä, klik.
Loppuun vielä muutamat kuvat kuppilasta:
Kuvassa jukeboxini, joka kuuluu, jos nyt ei ihan nuoruuteeni, niin varmaan jo lähes parin vuosikymmenen takaisiin työmuistoihini. Monet firman juhlien jatkot on tämän vekottimen äärellä vietetty. Ja pari vuotta sitten minulle tuli eteen mahdollisuus pelastaa se kotiini. Vanhimman tyttäreni suureksi kauhistukseksi! Hankinnassa ei kuulemma ollut järjen hiventäkään, mutta pitääkö nyt aina niin ollakaan? Iloa se on kotonakin tuottanut, niin omien kuin tyttärienkin ystävien parissa, se on pääasia.
Karkkilaan emme sitten enempää jääneet tutustumaan, vaan pitkin pikkuteitä ja hivenen reittivalinnoista kinastellen jatkoimme kohti Tammelaa ja siellä Portaan kylää, Patinaputiikki kohteenamme. Ihan mielettömän hyvä paikka kaltaiselleni vanhoista tavaroista viehättyneelle.
Putiikin valikoima oli tarkoin harkittu sekoitus uutta ja vanhaa. Ja vaikka tavaraa oli paljon, kaikki oli aseteltu esille kauniisti. Vietimme siellä tovin, jos toisenkin. Tuntui, että jokaisella uudella kierroksella ympäri putiikkia silmiin osui taas jotain uutta ja mielenkiintoista.
Täältä matkaani lähtivät vanha peili (26 €) sekä täydellisesti ruostunut amppeli (5 €). Tänne on päästävä uudelleen!
Lounaalle päädyimme Räyskälän sijaan Forssaan. Forssassa on ollut Glorian Ruoka&Viini -lehdenkin kehuma ravintola Köökki, jota siis enää ei ole, mutta jonka paikalle on vappuna avattu ilmeisesti ainakin osittain samojen omistajien toimesta ravintola Vispilä.
Vispilä näytti kukkivine terasseineen oikeinkin houkuttelevalta ulospäin. Ikävä kyllä ilma oli sen verran kolea, että suosiolla siirryimme sisätiloihin.
Pöytä (ei kuitenkaan tämä kuvassa näkyvä) järjestyi vaivatta ilman etukäteisvarausta. Ravintola vaikutti suositulta, väkeä oli paljon ja meiltäkin tarkistettiin, että suoriudummeko käynnistämme parissa tunnissa ennen seuraavien asiakkaiden varausta. Eli jos olet kiinnostunut, niin suosittelen pöytävarausta.
Auto rajoitti elämää sen verran, että alkudrinkkiä ei otettu ruokavalintoja vauhdittamaan. Otettiin sitten vaan ihan vorssalaista, joka tarjoilijamme mukaan oli oikein hyvä valinta. Vettä siis :)
Emme myöskään ottaneet alkuruokia, vaan päädyimme valitsemaan seuraavanlaiset pää- ja jälkiruuat:
 |
| Pariloitua maksaa, purjoperunamurskaa, portter-kastiketta 18 € |
 |
| Lasagne tuorepastasta ja kauden kasviksista 17 € |
 |
| Mesiangervovanukas 8 € |
 |
| Pistaasikakkua ja mansikkamoussea 9 € |
Palvelun suhteen ainoa miinus tuli siitä, että kun pöytäämme valmisteltiin meille toisten asiakkaiden jälkeen, ei kostunutta ja ryttääntynyttä paperialustaa vaihdettu uuteen. Kuulostaa ehkä pikkumaiselta, mutta minua se häiritsi. Olkoonkin, että jäi sitten ennen pitkää lautasen alle piiloon. Pienet asiat saattavat vaan jäädä mieleen, nimenomaan pienet negatiiviset asiat. Tarjoilijamme (ehkä suurinpiirtein ikäluokkaamme) oli hyvinkin ystävällinen, otan mielelläni vastaan rouvittelun ja daamittelun, mutta on pakko myöntää, että pokassa oli pitelemistä, kun hän kysyi, miten jälkiruoka maistui prinsessoille. PRINSESSOILLE????? Siis mitä? Minä ainakin olen kuningatar, enkä mikään prinsessa :)
Ehkä noin viikko vierailumme jälkeen Kauppalehti Optio kirjoitti ravintolasta mairittelevan arvostelun. Voit lukea sen täältä, klik. Mielestäni aivan noin korkealle ei ylletty, mutta nämä ovat makuasioita. Tai ehkä minua vaan kirvelsi se, että autosta johtuen emme voineet nauttia illallista pitkän kaavan mukaan. Vispilän omistajien aikeissa on laajentaa niin, että Vispilöitä löytyisi kohta muistakin kaupungeista. Tällä hetkellä köydenvetoa käyvät Lahti ja kotikaupunkimme Riihimäki. Mielenkiintoista, miten käy. Aiheeseen liittyvä juttu löytyy puolestaan täältä, klik.
Loppuun vielä muutamat kuvat kuppilasta:
 |
| Naistenhuone |
Ja ihan vihonviimeiseksi lopuksi vielä kuva omasta keittiöstä. Näkymä vaan oli niin kotoisa, että kuva oli otettava.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti