Syksy tuo tullessaan Alkon Etikettiklubin uudet pruuvitilaisuudet ja muutamalle niistä varasin paikat. Ensimmäisenä vuorossa tämä Suuret, pienet viinimaat, jota olin palautelomakkeissa jo moneen kertaan toivonut. Sitkeys palkittiin!
Kevään ja kesän aikana Etikettiklubi oli saanut uudet tilat ja kylläpä oli hienoa! Mikäs täällä on uutta
Kuten pruuvin nimikin kertoo, nyt keskityttiin viinimaihin, jotka monesti jäävät suurten tuottajamaiden jalkoihin. Alueellisesti pysyimme Euroopassa, Välimeren ympäristössä ja Kaukasuksella. Eikun matkaan! Englanti, Kreikka, Unkari, Libanon, Luxemburg, Kroatia, Makedonia, Georgia.....
*) tuotekuvat Alkon nettisivuilta
Jo startti englantilaisella kuohuviinillä oli mielenkiintoinen. Balfour 1503 Classic Cuvée Brut (34,90 €) löytyy yllättäen Alkon vakiovalikoiman puolelta. Muutamia vuosia sitten oli vastaava tuote (en muista, oliko se tämä sama) tarjolla vain tilausvalikoiman kautta ja sieltäkin hyvin rajoitetusti. Tosin rajallinen saatavuus on myös nyt eli mikäli juomaa mielit, niin älä aikaile! Juuri tällä hetkellä, kun tätä kirjoitan (8.10.2016) Suomen Alkoista tätä löytyy vain viitisensataa pulloa. Erittäin kuiva, hapokas, aprikoosinen, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen mausteinen, hennon hunajainen, vivahteikas. Erittäin hyvä kuohuva, jonka sekä laatu että hinta ovat samppanjan tasolla. Rypäleinä klassiset samppanjarypäleet: Pinot Noir, Chardonnay, Pinot Meunier. Olisi mielenkiintoista maistaa tätä sokkona samppanjan rinnalla. Nam. Viini -lehtikin pitää antaen neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).
Englannissa on yllätyksekseni harjoitettu viininviljelyä jo pari tuhatta vuotta, mutta tietoisuus siitä on lisääntynyt vasta parin viime vuosikymmenen aikana, kun viinien laatu on kohonnut. Olosuhteet muistuttavat Ranskan Champagnen maakuntaa, joten alue sopii mainiosti kuohuviinirypäleiden (Chardonnay, Pinot Blanc, Pinot Gris, Pinot Meunier, Pinot Noir ja Pinot Noir Précoce) viljelyyn, joten peräti 66% tuotannosta on kuohuviinejä. Englannin laatukuohuviinit tehdään samalla perinteisellä menetelmällä kuin samppanja ja ne ovat voittaneet lukuisia kilpailuja. Samppanjaan verrattuna viineistä löytyy enemmän rapsakkaa terävyyttä ja raikasta viheromenaisuutta. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.
Ensimmäisessä pruuvissa maistelimme valkoviinejä, neljä niitä oli listalla, joten eiköhän aloiteta!
J. Boutari & Son on Kreikan tunnetuin tunnetuin tuottaja, mutta Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Boutari Santorini 2015 (18,99 €) ei kyllä tastingryhmäämme saanut innostumaan. No hyi hitto sentään, oli ensimmäinen kommenttini maistettuani juomaa. Tuoksu oli kukkea, mutta maku jotenkin vähän kitkeränsorttinen. Olin varma, että tässä on nyt minun kohdallani harvinainen maljakkoviini (eli viini, joka maistoin jälkeen hulautetaan sylkyastiaan), mutta yllätyksekseni viini lämmetessään muutti luonnettaan, jos ei nyt herkuksi, niin aivan kelvolliseksi. Jopa 300 vuotiaista köynnöksistä saaduista rypäleistä valmistetun viini makua luonnehditaan kuivaksi, hapokkaaksi, hedelmäiseksi, sitruksiseksi, yrttiseksi. Runsaasta, vähän öljyisestä suutuntumasta kouluttajamme löysi jopa pientä savuisuuden vivahdetta. Mistään ei kuitenkaan käynyt ilmi, mikä rypäle oli kyseessä..... Ruokasuosituksina kantarellirisotto, vaalea grillattu/savustettu kala, siika, ahven. Myös vaalea liha, mausteinen kana. Illan päätteeksi suoritetussa äänestyksessä tätä viiniä ei äänestänyt kukaan. Ei jatkoon.
Kreikan viineistä ainakin turistimatkoilla käyneillä tulee ensimmäisenä mieleen pihkalla maustettu Retsina. Muistan sitä itsekin 80-luvun seuramatkoilla siemailleeni, mutta onneksi viiniharrastukseni on ohjannut minua uusiin suuntiin! Kreikan tuotantomäärät ovat lähellä klassisen viinialueen, Ranskan Bourgognen tuotantoa, joten ihan pienistä määristä ei ole kyse. Ja vaikka on kyse kuumasta alueesta, niin vuorilla on kuitenkin viileää ja se mahdollistaa myös raikkaiden valkoviinien tuotannon. Kouluttajamme vinkkasi, että Alkon tilausvalikoimassa on muutama kreikkalainen punaviini, joita hän innosti maistamaan. Pitänee tutkia asiaa. Boutarin tuotantoa nekin.
Sitten kohti Unkaria. Mád Furmint 2013 (15,14 €) tulee Tokaji'n alueelta. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, kevyen keltaluumuinen, mausteinen, hennon paahteinen. Unkarissa viljellään paljon kansainvälisiä, tunnettuja rypäleitä, mutta myös paikallisia. Tässä käytetty Furmint on arvostettu rypälelajike, jota viljellään erityisesti Unkarissa ja käytetään myös Tokajien makeiden viinien valmistukseen. Tämä viini kuitenkin oli raikas, freesi ja kuiva. Kouluttajamme löysi tästäkin savuisuutta. Hmmm. Ehkä se, että kypsytys hiivasakkojen päällä tuo viiniin paahteisuutta, ilman tammen käyttöä, toi sitä savuisuuttakin. Ryhmämme totesi, että kiva ja laadukas, modernilla otteella valmistettu viini. Plus mukavan mallinen pullo! Minäkin pidin tästä, vaikka lasiin kaataessani hämmästelin vesimäistä väritystä, että ei väriä juuri lainkaan. Ruokaa kyllä kaipasin kaveriksi, mutta olihan lounaasta jo aikaa..... Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen sekä edullinen ostos). Suosituksena kala- ja äyriäisruuat sekä ruokaisat salaatit. Täsmäehdotuksena simpukka-pekonisalaatti, joka vaikuttaa juuri niin oudolta, että sitähän pitää kokeilla.
Luxemburgissakaan ei olla ihan uuden äärellä viininviljelyn suhteen. Kuulemma jo Rooman valtakunnan ajoista asti sitä on harjoitettu. Ilmankos on homma hallussa! Château de Schengen Riesling 2014 (19,90 €) hurmasi koko porukan ja tässä olikin valkoviinien osalta illan voittaja. Kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, viheromenainen, keyven aprikoosinen, mineraalinen, hennon yrttinen. Löysimme myös hentoisen petrolin häivähdyksen. Loistova valinta kaloille ja äyriäisille. Sisareni piti tästä erityisen paljon, enkä ihmettele, sillä kaikki elementit olivat kohdillaan. Sokeria viinissä on 7 g litraa kohti, mutta se ei tunnu makeutena, vaan sopivasti pehmentää ja pyöristää happoja, joita löytyy 7,4 g. Viini -lehti on samoilla linjoilla kanssamme neljällä tähdellään (=harmoninen, laadultaan erinomainen).
Luxemburg tuottaa pääasiassa valko- ja kuohuviinejä. Kuohuvat ovat kuin Ranskan Crémantit, pehmeitä ja hienostuneita.
Viimeinen neljästä valkoviinistä jakoi voimakkaasti mielipiteitä. Libanonista, jesuiittapappien perustamalta (vuonna 1857) tilalta tulee Château Ksara Blanc de Blancs 2014 (13,79 €), rypäleinä Sauvignon, Chardonnay ja Sémillon. Kuiva, hapokas, sitruksinen, viherherukkainen, yrttinen, mausteinen, tamminen. Maistaessa kitalakeen jää jännä vähän voinen ja tamminen jälkimaku. Viini on ehdottomasti parhaimmillaan viileänä, sillä tammisuus korostuu ehkä jopa vähän liikaa, kun viini lasissa lämpenee. Ruokasuosituksena mausteiset kanaruuat, sienirisotot ja jopa punainen liha, jos ei voi tai halua nauttia sen kanssa punaviiniä. Viini -lehti on antanut vaatimattomat kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus) ja moittii vielä kalliiksikin.
Sitten punaisten pariin, niitäkin listalla neljä kappaletta. Kroatian kautta Libanoniin. Eikun menoks.
Kroatian olisimme kyllä voineet vaikka jättää väliin. Ystäväni tuomitsi viinin tylysti yskänlääkkeeksi :) Telus Plavac Mali 2013 (14,89 €) Kroatiasta siis. Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, kypsän karpaloinen, tummasuklainen, mausteinen, kevyen yrttinen. Plavac Mali oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta se on Dalmatian alueen viljellyin rypäle. Väri oli hailakka, maku kitkerä. Minun mielestäni. Napakka tiukka rakenne muistuttaa Nebbioloa ja hapankirsikka muutenkin viittaa Italiaan. No ilmankos, minullahan on ristiriitainen käsitys italialaisista viineistä..... Ruokasuosituksena valkosipulinen ja/tai yrttinen lammas. Kiva, hyvä ja persoonallinen uutuus, sanoi kouluttajamme. Häh? Minä sanon, että ei jatkoon. Makuasioita todellakin, sillä Viini -lehti arvioi tuotteen kolmen tähden (=laadukas ja hyvin tehty) arvoiseksi.
Makedonia tuottaa pääasiassa valkoviinejä, mutta nyt maistelussa punainen, Ezimit Vino Vranec Barrique 2011 (10,03 €). Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, luumuinen, mausteinen, tamminen. Vranec on jälleen rypäleenä vieras, mutta alueen viljellyin. Harvoin tämän hintaluokan viiniä luokitellaan ryhmään Roteva&Voimakas. Mielenkiinnolla lähdin maistamaan. Ensivaikutelma pullon perusteella oli positiivinen, pullo on kieltämättä kaunis. Yksinkertainen ja kaunis. Tuoksu oli melko ohut ja mausta vuoden mittainen tammikypsytys oli taittanut tanniineja sopivasti. Tykkäsin, että hintaansa nähden aivan loistava viini. Hyvä yleisviini mille tahansa. Tastingissä pidin tästä todella paljon, mutta myöhemmin en samaa fiilistä tämän viinin kanssa ole saavuttanut. Viini -lehti ei ole antanut tälle tähden tähteä (=laadullisesti vaatimaton) ja pitää hintaakin ryöstönä. En nyt ihan näinkään jyrkille linjoille lähtisi, kyllä tästä kympin voi pulittaa.
Georgiassa ollaan todella viinin tekemisen alkulähteillä, sillä kyseessä on maailman vanhin viinimaa, jonka viinihistoria vie 8000 vuoden päähän. Tbilvino Mukuzani 2013 (14,99 €) 100% Saperavi-rypäleestä. Keskitäyteläinen, tanniininen, punaherukkainen, vadelmainen, yrttinen, mausteinen, hennon kukkainen. Tuoksu oli ihana, mutta myös sen verran persoonallinen, että sitä saattaa luulla jopa korkkiviaksi. Ellei tiedä, mitä korkkivika on. Väittäisin, että kun kerran korkkivikaan törmää, sen kyllä tunnistaa. Ainakin itselleni kävi niin, ei ollut epäilystäkään. Voimakas tuoksu, voimakas yrttisyys, joten ruokaahan tämä hyvä ja luonteikas viini vaatii rinnalleen. Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).
Vankasta perinteestä huolimatta Georgian viinit ovat jääneet melko tuntemattomiksi ja niitä on viety aikaisemmin lähinnä vain Venäjän markkinoille. Georgiassa on käsittämättömät 525 omaa rypälelajiketta, mutta tärkein niistä on Rkatsiteli, jonka osuus on yli 40% kaikista köynnöksistä. Nykyaikaisten valmistusmenetelmien ohella Georgiassa käytetään edelleen myös perinteistä saviruukkukypsytystä.
Myös punaisten setti päättyi Libanoniin. Chateau Musar 2007 (35,70 €) oli minulle entuudestaan tuttu, sillä sen vuosikertaa 2005 oli maistettu jo Viinisiskojen Lähi-itäkekkereissä, klik. Täyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, viikunainen, nahkainen, tallinen, elegantti. Rypäleinä Cabernet Sauvignon, Cinsault, Carignan. Musar tulee nuorimmillaankin myyntiin vasta 7 vuotta vuosikerrasta, viini kestää hyvin ikääntymistä, jopa 20-30 vuotta. Aromeissa rusinaisuutta, rustiikkisuutta ja ikääntyminen näkyi jo vähän rusehtavana värinä. Upea viini, joka on parhaimmillaan meditaatioviininä talvi-iltana, takkatulen äärellä, hyvässä seurassa juustolautasen kera. Taidan hankkia pullollisen itselleni joululahjaksi!
Libanon on erityisen tunnettu hienoista punaviineistä, jotka ovat usein tumman hedelmäisiä ja lämpimän mausteisia. Tärkeimmät viinitarhat sijaitsevat Bekaan laaksossa ja viljeltävät lajikkeet ovat enimmäkseen ranskalaisia.
Makumatkamme päättyi makeissa merkeissä Unkariin, kuuluvathan tokaji-viinit jalohomeisten jälkiruokaviinien klassikoihin. Puklus Pincézet Tokaji Aszú 5 Puttonyos 2008 (29,40 € / ½ l). Rypäleinä Furmint ja Hárslevelü. Makea, erittäin hapokas, aprikoosinen, ananaksinen, kypsän sitruksinen, hunajainen, kevyen mausteinen, tyylikäs, pitkä. Tästä modernin ja raikkaan tyylin viinistä löysimme vielä kypsää persikkaakin. Jälkiruokaviini pääsee oikeuksiinsa jälkiruuan kanssa, mutta tätä voi mainiosti ottaa lasillisen pitkän päivän päätteeksi. Myös tasting oli hienoa päättää juuri tähän viiniin, sillä Viini-lehtikin on antanut juomalle täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja kehuu vielä edulliseksi ostokseksikin.
Tastingin jälkeen kävimme katsomassa, miltä näyttää remontin kokenut ja vastikään uudelleen avattu Arkadian Alko.
Ja upeaahan siellä oli. Tuotteet tyylikkäästi esillä ja valikoima kertakaikkisen hieno ja monipuolinen Myymälässä saa ajan kulumaan mainiosti hyllyjä tutkimalla ja kyllähän sitä ostettavaakin mukaan tarttui.
Samppanjahyllyillä viihdyimme erityisen pitkään ja mikäpä oli viihtyessä vaikkapa tätä mahtavaa 15 litran pulloa ihmetellessä. Koon havainnollistamiseksi nostin viereen, en suinkaan mitään piccolopulloa, vaan ihan normaalikokoisen 75 cl pullon. Tuo Alkon erikoisvalikoimaan kuuluva Pol Roger Réserve Champagne Brut Nebuchadnezzar muuten maksaa 1.422, 80 euroa, joten taidanpa pysyä noissa normikokoisissa....... Mutta onhan sitä kiva käydä ihmettelemässä!
Tähän loppuun onkin hyvä kerrata, miten erikokoiset samppanjapullot on nimetty:
- Piccolo eli quart 0,1875 l
- Demie 0,375 l
- Normaali 0,75 l
- Magnum 1,5 l
- Jeroboam 3 l
- Reoboam 4,5 l
- Metusalem 6 l
- Salmanazar 9 l
- Baltasar 12 l
- Nebukadnesar 15 l
Tärkeää nippelitietoa, jolla voi sopivassa tilanteessa vähän päteä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti