Mumun kokkikerhossa joulutunnelmia

Mumun kokkikerhossa oli tällä kertaa jo vähän joulufiiliksiä. Ja mikäpä ettei, sillä naperon vuodessakin on viisi vuodenaikaa ja niistä joulu on se viides. Säätilasta tosin joulufiilis oli varsin kaukana, mutta kaikessa harmaudessaankin näkymä tyttären perheen kodin keittiön ikkunasta, yli Helsingin keskustan kattojen, on sangen viehättävä.

Ikkunassa Kaj Franckin Ateenan aamu (Iittala)

Mumun kokkikerhossa on ainakin toistaiseksi keskitytty enemmän herkkujen puolelle, viimeksi leivoimme banaanikakkua, klik. Nyt meillä oli peräti kahta sorttia, suolaista ja makeaa.

Suolaiset joulutortut

valmiita voitaikinalevyjä

kananmuna voiteluun

maustamatonta tuorejuustoa

kirjolohen mätiä

tillitupsuja

Taikina sulatetaan pakkauksen ohjeen mukaan ja taitellaan tortut perinteiseen malliin. Voidellaan kananmunalla ja paistetaan kunnes ovat kauniin värisiä. 

Annetaan hetki jäähtyä, laitetaan keskelle nokare tuorejuustoa sekä mätiä. Koristellaan tillillä. Helppoa, näyttävää ja herkullista! 

Joulumausteiset kauralastut

Kodin Kuvalehti 23/26.11.2020

16 kpl

50 g voita

2 dl kaurahiutaleita

1 dl fariinisokeria

2 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl inkiväärijauhetta

1 tl kardemummaa

1 muna

Päälle

valko- ja/tai tummaa suklaata

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet kulhossa, lisää joukkoon voisula ja muna. Lusikoi pieniä taikinanokareita leivinpaperoidulle uunipellille. Paista kauralastuja 200 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia tai kunnes ne saavat hieman väriä. Sulata suklaa ja kasta jäähtyneet keksit suklaaseen. Jos haluat, voit vielä koristella keksit. 

Me halusimme laittaa vähän sydämiä. Malta antaa suklaan kovettua ennen tarjoilua. Me emme malttaneet!

Naperon itsensä koristelemaan, oman huoneen jouluikkunaan, olivat päässeet mukaan myös parhaat ystävät!

Kylmästä lämpimään

En ole mikään matkailija, enkä varsinkaan kaukomatkailija. Viime vuosina oikeastaan kaikkinainen matkustelu Suomen rajojen ulkopuolelle on jäänyt melko vähäiseksi. Tallinnaa ja Tukholmaa en oikein edes laske ulkomailla oleviksi. No, nythän niihinkään ei pääse, vaan pysytään tiukasti kotona, neljän seinän sisällä. Kirjaimellisesti, koska korona. 

Pimeä ja tihkusateinen joulukuun alun lauantai, Itsenäisyyspäivän aatto. Balilainen kalakeitto. Mikä ettei! Kylmästä lämpimään, edes mielikuvissa. 

Balilainen peruna-kalakeitto

Glorian Ruoka&Viini 10/2020

4 annosta

8 dl vettä

2 dl pakasteherneitä

4 isoa perunaa

2 salottisipuli

2 valkosipulinkynttä

20 g tuoretta inkivääriä

1 tl kurkumaa

2 rkl öljyä

1 kalaliemikuutio

500 g kuhafileetä

1 tlk (400 g) kookosmaitoa

2 rkl sambal oelek -tahnaa

1 rkl kalakastiketta

1 ruukku thaibasilikaa

Liemipohjan nesteen osana käytin purkillisen itse tekemääni rapulientä. Sitä on pakastimessa purkkitolkulla, joten onhan sitä myös käytettävä! Eli jätin pois kalaliemikuution. Ja herneitä käytin koko pussillisen, en sitä käynyt sen enempää mittailemaan. Sambal oelek -tahnaa laitoin varovaisesti vain yhden ruokalusikallisen, tulisemman ruuan ystävät laittanevat enemmän.

Kuumenna vesi lientä varten. Laita herneet siivilään, huuhtele ja jätä valumaan. Kuori ja kuutioi perunat. Kahdeksan pientää perunaa vastannee neljää suurta.

Kuori sipulit, valkosipulit ja inkivääri. Pilko vähän, laita tehosekoittimeen, lisää kurkuma ja soseuta karkeaksi tahnaksi. 

Paista sipulitahnaa öljyssä kattilassa tai korkeareunaisessa kasarissa noin minuutti, lisää perunakuutiot ja paista 2-3 minuuttia. Lisää kuuma vesi ja liemikuutio, kiehauta ja peitä kannella. Anna kiehua 5-8 minuuttia, kunnes peruna on kypsää. Leikkaa sillä aikaa kala sopiviksi suupaloiksi.

Sekoita kookosmaito, sambal oelek ja kalakastike keittoon ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää kalat kiehuvaan liemeen ja hauduta kannen alla noin 4 minuuttia. Hienonna sillä aikaa basilika.

Lisää herneet ja basilika juuri ennen tarjoilua.

Balilaista keittoa vanhalta Arabian lautaselta.  Ihan huippuhyvä soppa, ei muuta voi sanoa. Sopivasti makua ja väriä.

Ja viini. Viini ei mielestäni sopinut keiton kanssa alkuunkaan, mutta on muutoin nautittuna varsin erinomainen. Saksalainen, vivahteikas ja ryhdikäs valkoviini Balthasar Ress 'Von Unserem' Rheingau Riesling Trocken 2018 (16,99 €). Kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, herukkainen, viheromenainen, mineraalinen, hennon petrolinen. 100% Riesling. Viinilehdeltä neljä tähteä (harmoninen, laadultaan erinomainen). 

Mumun kokkikerhossa banaanikakkua

Olen 4,5 vuotiaan tyttärentyttäreni kanssa syksyllä aloittanut kokkikerhot. Neiti pitää kovasti makeasta, joten olemme jo valmistaneet sekä suklaakakkua että korvapuusteja. Lasten kahvila Skidilässä saimme idean banaanikakusta ja se olikin vuorossa, kun pikkuneiti matkusti ensimmäistä kertaa aivan yksin viikonlopun viettoon Riihimäelle, mumulaan. Tosin mumun noutamana, että ei ihan yksin kuitenkaan. Banaanikakun ohjeita on netti pullollaan, mutta me emme tyytyneet sen vähempään, kuin maailman parhaaseen.

Maailman paras banaanikakku

Cebicin keittiö -blogi

2 kananmunaa

2½ dl sokeria

2 banaania muussattuna

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

2 tl vanilliinisokeria

8 rkl kuohukermaa

150 g voita sulatettuna

2½ dl vehnäjauhoja

kanelia maun mukaan

Ohje on helppo ja sopii oikein hyvin pienen kokkaajan tehtäväksi. Mumun avustuksella tietenkin.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa kuohkeaksi ja löysähköksi taikinaksi. Voitele ja korppujauhota vuoka, kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 200 asteisessa uunissa noin tunnin verran. 

Kakku tummuu päältä kauniisti, älä huolestu siitä. Koita kypsyys tikulla tai jollain puikolla, sukkapuikkokin käy paremman puutteessa. Kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen kumoamista. 

Ellei kakku tule syödyksi kerralla, säilytä sitä jääkaapissa, niin maku vain paranee. Tämä kakku matkusti Helsinkiin vanhempien maisteltavaksi, mutta pari siivua jäi toki tänne mumulaankin. Ja jos nyt oli kyseessä naperon ensimmäinen banaanikakku, niin ensimmäinen se oli myös minulle. Miten ihmeessä en tämmöistä helppoa herkkua ole aikaisemmin tehnyt? 

Ja kyllähän pikkuleipuri tarvitsi myös ihan oikeaa ruokaakin. Ruokaa varten ostin Riihimäen Rekon kautta suoraan kalastaja Ronny Holmströmiltä leppäsavustetun kirjolohifileen. 

Helppo savulohikiusaus

Peggyn pieni punainen keittiö -blogi

noin 6 annosta

1 kg peruna-sipuliseosta (pakaste)

250 g savulohifileepala

100 g fetaa

1 tl (luomu)sitruunan raastetta

suolaa ja pippuria oman maun mukaan

4 dl kermaa

nippu tuoretta ruohosipulia

nokare voita vuoan voiteluun

Murustele savulohi ja feta käsin. Raasta pesty sitruuna ja hienonna ruohosipuli. Jätin tässä kohdin sitruunan raastamatta, mutta raasteen sijaan lorautin kiusaukseen hivenen sitruunamehua. Sekoita kermaa lukuunottamatta kaikki muut raaka-aineet voidellussa vuoassa. Kaada kerma vuokaan ja paista 200 asteisen uunin keskitasolla noin 60 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä. 

Harvinaista kyllä, mutta tästä ruuasta ei ole yhtäkään valokuvaa. Ei valmistuksesta, eikä valmiista ruuasta. Ihme. Mutta hyvää oli! Maittoi hyvin naperolle ja minäkin sain kiusauksesta lounasta pariksi päiväksi. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Remppaburgerilla

Olen perinteisellä marraslomalla. Jo usean vuoden ajan olen lomaillut tämän marraskuun viimeisen viikon. Ja ei, en ole aikaisemminkaan (paitsi 7 vuotta sitten) matkustanut mihinkään, vaan viikko on puhtaasti kodinhoidollinen ja liittyy siihen, miten mökkikausi on päätetty ja on aika keskittyä vain yhden kiinteistön hoitoon. Eli kotiin. Vähän retuperälle jääneeseen kotiin. Tosin tämä keskittyminen oli tarkoitus aloittaa kolmantena lomapäivänä, mutta huomaan puuhaavani kaikkea muuta...... Toisten kodeissa.

Tyttäreni perhe on muuttamassa ja uusi koti on remontin vallassa. Koska tyttäreni on juuri nyt myös lomalla, remonttilomalla, niin lupasin mennä häntä auttamaan. Niinpä me kahdestaan vietimme päivän kuumailmapuhaltimien kera, poistaen ovista maaleja, joita on 130 vuoden aikana kertynyt melkoisen monta kerrosta. Miten palkitsevaakaan on tehdä työtä, jossa kättensä jäljen näkee välittömästi! Mainiota vastapainoa meidän molempien normityölle. Ja miten ovien peilit tulevatkin esiin aivan eri tavoin, kun kulmia pyöristäneet paksut maalikerrokset ovat poissa. 

Mutta eihän töitä syömättä jaksa tehdä. Eikä varsinkaan fyysisiä töitä. Siispä burgerille! Bun2Bun sijaitsee Helsingin Viiskulmassa, paikalla, jossa ennen oli vuosia mainio japanilainen ravintola. Punavuoren kulmat ovat minulle tutut, sillä onhan työpaikkani toimisto sijainnut niillä seuduin vuosikymmeniä. Mikä Punavuori-ikävätsunami päälleni vyöryikään! Vaikka rakastankin (kyllä, kyllä toimistoa voi rakastaa) uutta toimistoamme Arabiassa, niin onhan se todettava, että siellä ei ympäristössä ole oikein mitään. Tai ei siis ole viehättäviä pikkuravintoloita, eikä kivijalkakauppoja. Miten sitä aina alkaakin kaivata juuri sitä, mitä ei ole? Onhan siellä meri, kauniit puistot, historiaa henkivä vanha tehdaskiinteistö jne. Toisaalta tällä hetkellä, koronapakolaisena, etätöissä kotona ei ole sitäkään vähää. Ei varsinkaan merta. Huoh. 

Mutta siis Bun2Bun. Pieni, neljän vegaaniravintolan ketju. Tyttären perhe on paikan antimista käynyt nauttimassa jo useammankin kerran, joten siinä menin mukana, tyttäreni suositusten mukaan. Burgerit olivat maukkaita ja meheviä. Vegaanisten tuotteiden kohdalla pitäisi oikeastaan aina muistaa se, että ei edes lähde vertaamaan niitä vastaaviin ei-vegaanisiin. Mutta kyllähän sitä niin silti tekee. Ainakin kaltaiseni sekasyöjä. Kasvispohjainen pihvi ei kuitenkaan ole jauhelihapihvi, vaan tyystin eri tuote, eikä se tarkoita sitä, että se olisi parempi tai huonompi, se vaan on erilainen. Ja kuten sanottu, nämä burgerit lisukkeineen olivat maukkaita. Tryffelimajoneesille jo tässä vaiheessa erityismaininta! 

Minun tarjottimeltani löytyi The Bluecheese. Beyond Meat -pihvi, vegaaninen sinihomevuustotahna, paprikahilloke, rucola, piparjuurimajo, balsamico. Lisukkeeksi otin ranskalaiset ja tryffelimajoneesin. Vuusto on siis vegaaninen juusto, mutta englanniksi edelleenkin cheese. Hämmentävän hyvin tahnaan oli saatu sinihomejuuston maku, mutta majoneeseista sanoisin, että ne olivat parempia mitä "oikeat" majoneesit. Olisin halunnut nuolla tryffelimajoneesikipon viimeisetkin rippeet! 

Aivan loistavaa on se, että Bun2Bun nettisivuilta löytyy myös tarkat tuotetiedot.  Meinaan pikkuisen kiinnosti, mistä aineksista majoneesia parempi majoneesi oikein syntyykään!

Tyttären valinta oli Bun2Bun Club. Beyond Meat -pihvi, salaatti, tomaatti, sipuli, bbq-kastike, piparjuurimajo, sinappi. Ja lisukkeena ihan törkeän hyvät bataattiranut ja vielä vähän lisää piparjuurimajoneesia. 

Ketjun muut ravintolat löytyvät Helsingistä Punavuoren lisäksi sekä Kalliosta että Kampin ja Redin kauppakeskuksista. Sinne vaan maistelemaan, et tule pettymään!

The Pikaruoka

Tiedäthän sen tunteen, kun on nälkä, mutta et oikein jaksa kokata? Et haluaisi tinkiä ruuan maukkaudesta, mutta et vaan jaksa panostaa. Minulla oli monestakin syystä juuri tämmöinen lauantai. Alun perin olin suunnitellut, että teen tämän sapuskan mökillä, mutta lopulta kävikin niin, että umpiuupuneena ja nälissäni valmistinkin tämän kotona. Ihan aina ei mene asiat suunnitellusti, mökin talvipaketointi siis oottakoon vielä tovin.

Niin kuin moni asia tänä päivänä, niin myös tämä resepti on tuttu sosiaalisesta mediasta ja iltapäivälehdistä. Älä anna ikävältä kalskahtavan nimen hämätä, sekin kertoo vain tästä ajasta, mutta se on todettava, että tämän helpommaksi ei ruuanlaitto juurikaan voi tulla.

Koronapasta

Samasta padasta

3 annosta

1 tlk (400 g) valmista tomaattipohjaista pastakastiketta

2 dl ruokakermaa

1 pkt (250-300 g) ravioleja tai tortellineja

1 pallo mozzarellaa

tuoreita yrttejä, esim. basilikaa

Yritin panostaa raaka-aineisiin. Pastakastike oli basilikalla maustettua, ruokakerma oli sitä paksumpaa sorttia ja raviolit herkkutattitäytteisiä. 

Sekoita pastakastike ja ruokakerma pienessä uunivuoassa. Lisää tortellinit sekaan. Revi päälle mozzarellaa. 

Paista 225 -asteisessa uunissa 25 minuuttia tai kunnes pinta on mukavasti vähän ruskistunut. Revi tuoretta basilikaa valmiin annoksen päälle.

Hei oikeesti, ei kyllä äly nyrjähtänyt tässä hommassa, eikä astioitakaan liattu kuin vuoan ja lautasen verran. Ja mikä parasta, tämä oli todella hyvää. Nam! Korona tai ei, tätä kannattaa kyllä valmistaa.

Tarte tatin ruusukaalista

Uusimmasta Viinilehdestä halusin ehdottomasti kokeilla ruusukaalipiirakan tarte tatin -tyyliin. Ruusukaali on varsin monipuolinen raaka-aine, eikä mikään mielestäni voita hunajavoissa paistettuja ruusukaaleja. Tai ruusukaaleja ja cashewpähköitä vaahterasiirapissa.....

Ruusukaali -tarte tatin

Viinilehti 8/2020

6 annosta

1 (400 g) iso lehtitaikinalevy

1 rs (350 g) ruusukaalia

2 valkosipulinkynttä

2 rosmariininoksaa

100 g pekonia (kasvisversiossa korvaa

 pekoni aurinkokuivatulla tomaatilla)

2 rkl öljyä

3 rkl hunajaa

1 rkl balsamicoa

3/4 tl suolaa

1 dl pekaanipähkinöitä

Yrtti-tuorejuustotahna

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl hunajaa

1/4 tl suolaa

1 dl yrttejä hienonnettuna

 (esim. minttu, basilika, kirveli)

Ota lehtitaikinalevy pakkauksesta sulamaan 15-30 minuutiksi. En ole oikein tottunut pakastetaikinoiden käyttäjä. Enkä sitten onnistunut löytämään sopivaa lehtitaikinaa, joten otin sopivan painoisen ja valmiiksi pyöreän piirakkataikinan. Mikä sitten saattoikin osoittautua virheeksi. Noh, tällä nyt mentiin, seuraavalla kerralla keskityn taikina-asiaan perusteellisemmin.

Puhdista ruusukaalit ja leikkaa ne puoliksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Hienonna rosmariini. Suikaloi pekoni. Paista pekoni tilkassa öljyä (miksi? minä paistoin pekonin omassa rasvassaan ja lisäsin öljyn vasta ruusukaalien kanssa) uunin kestävässä paistinpannussa (tai missä nyt ikinä paistatkaan).

Lisää ruusukaalit, valkosipulit ja rosmariinit pannulle. Ja öljy! Paista sekoitellen viitisen minuuttia, kunnes ruusukaalit ovat hieman ruskistuneet. Sekoita joukkoon pekaanipähkinät (kokonaisina). 

Jos sinulla on uunin kestävä pannu, niin piirakka valmistuu näppärästi alusta loppuun yhdessä astiassa, mutta mikäli sinulla sellaista ei ole, niin tässä vaiheessa siirrä paistetut ainekset voideltuun piirakkavuokaan. Voitele pannun/vuoan reunoja hieman öljyllä ja levitä täytteen päälle lehtitaikinalevy. Painele taikinan reunat pannun/vuoan pohjaan. Pistele haarukalla muutama reikä taikinakuoreen. Kypsennä 225 -asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes taikinakuori on paistunut kauniin ruskeaksi ja rapeaksi. Anna jäähtyä muutama minuutti ja kiepauta piiras tarjoilulautaselle täytepuoli ylöspäin. 

Sekoita yrtti-tuorejuustotahnan ainekset keskenään kulhossa. Tarjoile ruusukaali -tarte tatinin kanssa.

Ja sitten arviot. Taikina oli vikaostos, sen tavallaan tiesin jo alun alkaenkin. Piirakka maistui hyvältä, mutta rakenteessa ei ollut pähkinöiden lisäksi mitään rapeutta ja jotenkin syytän taikinaa myös piirakan ankeasta ulkonäöstä. Aina on hyvä löytää syyllinen! Eli kannattaa kokeilla, mutta oikealla taikinalla.

Viikon takaiseen viikonloppuuni kuului myös visiitti synnyinpaikkakunnallani, Kärkölässä. Siellä sijaitsee kaltaiseni keräilijän aarreaitta ja taivas, Antiikkistudio. Lämpimästi suosittelen vierailua sinne, tarkista vaan ensin aukioloajat FB-sivuilta, sillä paikka on auki säännöllisen epäsäännöllisesti. Loppuun kuvakavalkadi Antiikkistudiolta. Enkä muuten ostanut tällä kerralla mitään, mikä onkin suoranainen ihme. Äidin matkaan kylläkin lähti kuvissakin näkyvä valkoinen posliinienkeli.