Taste of Helsinki 2015

Taste of Helsinki -tapahtuma järjestettiin nyt neljättä kertaa. Ja myös minä olin mukana neljättä kertaa. Turkulaiselle tyttärelleni tämä oli ensimmäinen, mutta veikkaanpa, että ei viimeinen kerta. Tosin ehdin jo lievästi panikoimaan, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan paikalle piti mennä ensimmäisen päivän iltana, niin sinne olikin liput loppuunmyyty! Nopea suunnitelman muutos, tytär Turusta junaan jo aamuvarhaisella ja niinpä pääsimme herkkujen makuun lounaskattauksessa. Ensimmäisen päivän lounaskattausta olen suosinut myös aikaisemmilla kerroilla (voit lukea kokemuksia täältä, klik 2014 ja klik 2013, vuonna 2012 ei blogista vielä ollut tietoa) ja tulen myös jatkossakin suosimaan. Ja jos tapahtuma on sinulle entuudestaan vieras, niin homman juju käy parhaiten selville, kun lukaiset tuon vuoden 2013 jutun alun. Perusperiaatteet ovat entisellään.

Vaikutti, että KAIKKI ruokabloggaajat olivat paikalla, sillä sen verran monta aiheeseen liittyvää päivitystä näin niin facebookissa, kuin 100 suosituinta ruokablogia -sivustollakin. Eikä ihme, tämähän on ihan loistotapahtuma! Sitten vaan kierrokselle.

Totuttuun tapaan kierros aloitetaan tuumailusamppanjalla, niin myös tänäkin vuonna. Siinä lasin ääressä on mukava selailla tapahtuman ohjelmalehtistä ja suunnitella syömisiään.

Turkulainen Kaskis on ravintola, joka on tällä hetkellä todella suosittu. Pari kertaa olen yrittänyt saada sieltä pöytää. Turhaan. Sinne on viikkojen, ehkä kuukausien jono. Eli ensimmäisenä suuntasimme kulkumme heidän pisteelleen.

Oma valintani oli sokerisuolattua lohta, savulohimoussea, saaristolaisleipää ja tilli-piimäkastiketta.

Ja tyttären valinta ylikypsää, paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia. Tämä annos valittiin tapahtuman yleisösuosikiksi, joten aivan oikeilla jäljillä olimme.

Ja vielä yhteiskuva molemmista Kaskiksen annoksista.

Tämä annos oli ehkä oudoin, mitä söimme. Ja oikeastaan tyttäreltä se jäikin syömättä. Ja aivan kuten jo 27 vuoden ajan on toimittu, minä söin häneltäkin syömättä jääneen ruuan, vaikka en pitänyt annoksesta. Äidit toimii näin! Eli ravintola Pastorin Pulpo Al Olivo. Pitkään kypsennettyä mustekalaa, rapea peruna-oliivikakku, misomajoneesia. Mustekalan suutuntuma oli lyhyesti sanottuna outo ja mauton. Peruna-oliivikakku ja majoneesi taas aivan loistavia.

Aikaisempina vuosina olen käynyt tässä tapahtumassa sisarteni ja ystävieni kanssa. Miten se eroaa sitten siitä, kun ollaan tyttären kanssa? On selkeä ero, miten paljon viinejä maistellaan. Tyttären kanssa otimme samppanjan, yhden valkoviinin sekä drinkin. Ja tietenkin hänelle yksi olut! Tällä kerralla mentiin selkeästi ruoka edellä, eikä niinkään pohdittu viinin ja ruuan sopivia yhdistelmiä. Kaksi ensimmäistä annosta mentiin alkusamppanjalla ja tässä kohdin oli vuorossa kuvassa näkyvistä viineistä keskimmäinen.

Kloster Ederbach Riesling Trocken 2014, josta vuosikerta 2013 löytyy Alkon valikoimista pikkupulloissa (0,375 l / 6,97 €). Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, karviaismainen, kevyen aprikoosinen, mineraalinen ja vivahteikas kelpo juoma Saksan Rheingausta.

Tyttäristäni toinen on miehensä kanssa pariinkin otteeseen kehunut minulle japanilaista Hoshito -ravintolaa, joten suuntasimme seuraavaksi sinne. Ja vähän petyimme....

Kouji-Härkä ja Rei-Soba Wasabikastikkeella. Ymmärsimme annoksen nimestä, että tilasimme lihaa. Ihan ok, mutta ehkä nuo nuudelit olisivat kaivanneet jotain.....

Ginger ja Ginger Aka-Misokastikkeella taas ei nimenä antanut viitettäkään minulle siitä, että tämäkin on liha-annos. Tuntui, että melko monessa paikassa oli jo vähän kyllästymiseen asti tätä ylikypsää lihaa. Annoksessa oli kyllä aivan mahtava inkiväärin tuoksu, eikä makukaan mikään huono ollut, mutta....... Hoshiton pisteellä oli kyllä aikamoinen hässäkkä, annoksia joutui odottelemaan melko pitkään, he eivät selkeästi olleet ihan varautuneet väkimäärään.

Tamperelainen Ravinteli Bertha on minulle siinä mielessä vanha tuttavuus, että olen nauttinut siellä alkuvuodesta aivan mahtavan illallisen. Siitä reissusta voit lukea täältä, klik. Nyt otimme jälkiruuan ja siitä syystä, että kuvaus "Possu-suklaa-nauta" ei kuulostanut mitenkään jälkiruokamaiselta.

Tämä annos kuului myös sarjaan "Omituisuudet". Possu annoksessa tarkoitti sitä, että kinuski oli tehty possun rasvaan ja maistui aavistuksen pekonilta. Marenki taasen oli tehty naudan verestä. Jotta näin. Tavoiteltiinko jo liikaa erikoisuutta?

Toinen Berthasta maistettu annos kantoi nimeä "Ruis-possu-sipuli", eikä mikään siitä jäänyt mieleen. Vaikka kuinka tuijotan kuvaa, en muista annoksesta mitään. Piste.

Bröd Punavuori on uuden uutukainen, hotelli Indigon yhteydestä Bulevardilta löytyvä ravintola, josta en ollut kuullut mitään positiivista. Sanoinkin tyttärelleni, että sinne emme mene. Hän kuitenkin piti päänsä ja hyvä näin.

Savustettu härkätartar, lehtipersiljamajoneesia ja ketunleipää oli päivän paras annos meidän mielestämme. Olen siis valmis antamaan ravintolalle mahdollisuuden myös kokonaisen aterian suhteen.

Sitten meitä vähän drinkitytti. Suuntasimme drinkkibaari Liberty or Deathin tiskille. En todellakaan pysty enää sanomaan, mitä näihin juomiin tuli, mutta hyvää oli. Kuljen usein työmatkallani tämän Erottajalla sijaitsevan baarin ohi, ehkä sinnekin pitää poiketa..... Skål!

Liberty or Deathin kaverit vetivät myös näytöslavalla puolen tunnin mittaisen, tiiviin esityksen aiheesta "Cocktailien kulta-aika - historiasta nykypäivän trendeihin". Mielenkiintoinen show, joka sisälsi myös pieniä maistiaisia.

Aivan viimemetreillä oli osallistuvien ravintoloiden joukkoon liittynyt Patrona. Sieltä haimme molemmille tiikerirapua "aquachile", vaahdotettua suolakeksiä ja Valentina-kastiketta. Tämä annos meni TOP3:een, että heilahti.

Maistelusetin halusin ehdottomasti päättää jälkiruokaan. Tyttären valinta oli olut :) Ragun jälkkäristä löyti lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä. Sekä vähän yllättäen tilliä. Herkullisuuden lisäksi kyseessä oli myös erittäin kaunis annos. Tähän oli kierros hyvä päättää, jäi hyvä maku suuhun. Olisko tämä sittenkin ollut minulle se paras annos?

Jännää oli sitten myöhemmin lukea, että mitkä annokset olivat yleisesti suosittuja ja mitkä sitten taas eivät. Brödin tartar-pihvi ei ollut saanut kummoisiakaan kehuja, vaikka me siitä niin kovasti pidimme. Hoshito kehuttiin ja me emme pitäneet. Nämä ovat niitä niin kuuluisia makuasioita! Ja jäihän meiltä vaikka mitä myös maistelematta, esimerkiksi Matti Jämsenin Toast Skagen, piparjuurta ja kurkkua. Annos sai sosiaalisessa mediassa kovasti kehuja ja se oli meidänkin listallamme, mutta unohdimme! Haaveeni on viettää tapahtumassa joskus aikaa kahden kattauksen verran, niin ehtisin rauhassa tutustua kaikkeen mahdolliseen.....

Sanomattakin on selvää, että kun seuraava kesäkuu ja seuraava Taste of Helsinki koittavat, niin minä olen mukana. Ja taitaa olla tyttärenikin! Kuin myös siskot, jotka joutuivat työkiireistä johtuen jättämään tämän kesän herkuttelut väliin. Ja kuten tyttäreni totesi, ihana tapahtuma, kun kaikki ihmiset ovat niin hyvällä tuulella, niin se todella pitää paikkansa! Loppuun vielä kuvia tapahtumapaikalta.

Autiot kuvat on otettu noin vartti ennen lounaskattauksen sulkeutumista.