Siskon juhlaputki, osa I "Riesling"

Myös pikkusiskot täyttävät vuosia, peräti pyöreitä vuosikymmeniä. Kovasti mietin, että mitä lahjaksi, kun tavaraa on yllinkyllin hänelläkin. Lasten kanssa olen suosinut elämyslahjoja, miksi en myös sisareni kohdalla? Eikä pitkään tarvinnut asiaa miettiä, kun ravintola Mami julkisti Riesling&Spätburgunder -viikkojen ohjelmansa. Riesling on sisareni ehdoton lempirypäle, joten ensin suunnistaisimme tastingiin ja sen jälkeen vielä illalliselle nauttimaan erityisesti tätä tapahtumaa varten rakennetusta Riesling-menusta. Mietin, että ei voi kyllä mennä pieleen, kyllä minä niin hyvin siskoni tunnen! Joten niin alkoi Turkuun suuntautuvan yllätysretken huolellinen suunnittelu.

Annoin hänelle ohjeistuksen vain vaatetuksesta ja muista varusteista, sekä kellonajan, jolloin noutaisin hänet töistä. En paljastanut kohdetta kuin tyttärilleni, sillä pelkäsin, että joku puhuisi sivu suunsa. Itsellänikin oli pieniä vaikeuksia olla lipsauttamasta paljastavia yksityiskohtia.

Tietenkin hankin matkalle vähän eväitä. Itselleni Battery-tölkin, mutta kuskin osa on kuskin osa.

Ravintola Mami (punaisen rakennuksen oikeassa reunassa) on minulle entuudestaan tuttu viimesyksyisestä Food&Fun -tapahtumasta. Tarinan siitä voit lukea täältä, klik. Sisareni ei Mamissa ollut koskaan käynyt, mutta tiesin paikan olleen jo pitkään hänen toivelistallaan.

Mikäli saksalaiset viinit kiinnostavat enemmänkin, niin lisää aiheesta voit lukea Saksan Viinitiedotuksen sivuilta. Sieltä löydät kattavan tietopaketin viinialueista, rypäleistä, laatuluokituksesta sekä eri rypäleille sopivia reseptejä. Kannattaa kurkata.

Ilta alkoi Mamin kabinetissa kuuden viinin tastingillä. Meitä oli siellä mukava kymmenen hengen porukka, joten maistelu sujui varsin leppoisassa hengessä. Kaikki viinit ovat Viinitien maahantuomia, eikä niitä valitettavasti tällä hetkellä ole Suomessa saatavilla kuin ravintolamyynnistä. Maahantuojan sivuilta löydät kuitenkin vaivattomasti lisätietoa näistä maistetuista viineistä.Viinitien sommelier Antti Paasonen veti tastingin ja jatkoi vielä illallisellakin huolehtien asiakkaista yhdessä Mamin mainion henkilökunnan kanssa.

Rieslingit tulivat Saksasta Moselin alueelta, joka on tunnetuin Riesling-alue. Alue on kuuluisa jyrkistä rinteistään, joista osa on niin jyrkkiä, että sadonkorjuu onnistuu vain käsin poimien.

Nostan tarkempaan tutkiskeluun kolme viiniä, jotka jollain tavoin tekivät meikäläiseen vaikutuksen. Kolmantena maistettu Immich-Batterieberg Escheburg Riesling 2013 oli sellainen. Voimakas ja elegantti kolmen palstan viini, josta puolet on kypsytetty terästankeissa ja puolet tammessa. Säilyvyyttä viinille luvataan 10-20 vuotta. Siis ellei juo sitä. Tilalla on värikäs historia ja siitä voit käydä lukemassa lisää täältä, klik.

Suurimman yllätyksen koin illan ainoan Spätburgunderin eli Pinot Noirin äärellä. Friedrich Becker Pinot Noir "B" 2011 Pfalzin alueelta kun nyt sattui olemaan ensimmäinen Pinot Noir maailmassa, josta pidin. Hämmentävää! Hedelmäinen, mausteinen ja pehmeän tanniininen viini on kypsynyt 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Lisää tästä palkitusta tuottajasta ja heidän tuotteistaan voit lukea täältä, klik.

Kolmas erityismaininnan ansaitseva viini oli makea Weiser-Künstler Ellergrup Riesling Auslese 2013. Moselista tämäkin. Vaikka viini olikin makea, sokeria 170 g litrassa, niin silti se onnistui samalla olemaan raikas. Nam.

Tastingin jälkeen siirryimme ravintolan puolelle nauttimaan seitsemän ruokalajin illallisen, joka oli suunniteltu täysin sopimaan maistamiemme viinien kanssa.

Ensimmäisenä pöytään saapui herkullisen näköinen gratinoitu osteri. Pistou´ta ja pinjansiemeniä. Olipa hyvää! Ja kyytipoikana tarjottu Clemens Busch-Riesling Trocken 2013 sopi mineraalisuutensa ansiosta osterille erittäin hyvin.

Samalla viinillä hoitelimme toisenkin alkuruokamme, joka oli paahdettua kampasimpukkaa, parsaa ja hernehollandaisea. Annos ei olisi juurikaan voinut olla kauniimpi! Valkoista parsaa tulee syötyä harvemmin, nyt siihenkin tulee muutos. Meidän molempien mielestä viini ei ihan niin hyvin sopinut kampasimpukalle, mitä osterille, mutta tokihan se juotua tuli!

Sitten oli keiton vuoro. Ja uuden viinin eli lasiin kaadettiin Immich-Batterieberg C.A.I. Riesling 2013. Parsakeittoa, kateenkorvaa ja hillottua tomaattia. Myös tässä oli käytetty valkoista parsaa. Kateenkorva aiheuttaa minussa aina tiettyä pelonsekaista epäilyä. Olen onnistunut saamaan sekä purkkapallomaista kateenkorvaa, että aivan täydellistä, joten epäilyksen varjo lankesi yllemme. Sisareni ei tätä vasikan rintaontelosta löytyvää rauhasta ollut ennen suuhunsa laittanut, joten jännitys oli käsinkosketeltavaa..... Tämä oli aivan loistava! Ja hillottu tomaatti keiton seassa oli kerrassaan herkullista. Pitäisiköhän itsekin kokeilla? Ei nyt ehkä kuitenkaan kateenkorvaa, mutta tomaattihilloa.

Väittäisin, että tätä seuraavaa ruokaa en unohda ikinä. Ahventa ja bouillabaissea. Mikä makujen ilotulitus! Katkarapuja, kasviksia, paahdettua perunaa, valkosipuliaiolia, tähtianista, chiliä, tilkka pastista plus aivan upea paahteinen äyriäisliemi. Pyörtyminen oli lähellä! Tässä vaiheessa olimme jo myös erittäin täynnä, vaikka menumme oli vasta suunnilleen puolessa välissä...... Kolme vielä edessä! Henkilökunnan kiitokseksi on sanottava, että tarjoilutahti oli sopivan maltillinen, kiire ei ollut mihinkään, eikä tätä settiä kiireellä olisi pystynyt syömäänkään. Niin ja viini, se oli listalta kolmas eli Immich-Batterieberg Escheburg Riesling 2013, joka oli yksi kolmesta suosikistani ja sopi ruualle täydellisesti.

Merkillepantavaa oli myös sellainen pieni huomaavainen ele, että kun piipahdimme puuteroimassa ja lähtiessämme ryttäsimme taittelimme servettimme miten kuten nyt sattui menemäänkään, niin palattuamme se oli kauniisti aseteltu paikoilleen.

Friedrich Becker Pinot Noir "B" 2011 viinillä siirryimme kohti seuraavaa annosta. Ankkaa kahdella tavalla ja grillattua parsaa. Annos oli aivan liian suuri! Ja kuvasta tuli omituisen värinen, vaikka kuinka yritin sitä muokata parempaan uskoon...... Ankan koivesta oli tehty kuvassa näkyvä kuutio. Ylikypsää, erittäin herkullista lihaa. Toinen, perinteisempi tapa näkyy etualalla, rintafileetä viipaleina. Kolme siivua vähemmän olisi riittänyt vallan mainiosti. Nyt ei vaan kaikkea pystynyt syömään. Ei, vaikka kuinka olisi ollut hyvää, mutta raja se tulee meilläkin vastaan. Raja vatsaan :)

Sitten juuston kimppuun. Juustoportin vuohenjuustoa, jonka sekaan oli sekoitettu ja päälle ripoteltu gruyére-raastetta. Ja marinoitua, en vaan muista, että millä marinoitua, aprikoosia. Seuraksi Immich-Batterieberg Riesling "Batterieberg" Auslese 1991.

Loppuhuipennuksena mansikkaa ja marenkia, juomana ihanan täydellinen Weiser-Künstler Ellergrup Riesling Auslese 2013. Kuten kuvasta näkyy, tämäkin annos oli erittäin, ellei jopa liian, runsas. Emmepä olisi ikinä uskoneet, että sanomme näin jälkiruoka-annoksesta! Mansikkaa oli vaikka missä muodossa, jopa marmeladina tuolla takana. Ihanat maut, sitä ei ole tietenkään kieltäminen. Olimme turvoksissa kuin puutiaiset tämän dinnerin jälkeen ja vitsailimmekin Mamin henkilökunnan kanssa siitä, että pelkäämme kierivämme Aura-jokeen, kun jalat eivät kanna.....

Selviydyimme kuitenkin kunnialla ravintolasta ulos ja hiljakseen jokivartta pitkin kävellen takaisin majapaikkaamme tyttäreni luo :) Emmekä todellakaan jaksaneet poiketa The Old Bankin Irish Coffeella. Se oli poikkeuksellista!

Kotiinpaluu

Ja tokihan juhlat jatkuivat yllätysmeiningillä myös palauttaessani siskoni perheensä luo seuraavana päivänä. Siellä oli leivottu ja ahkeroitu yllätyskekkereitä järjestäen.

Siskon puolison pyöräyttämä pizzarulla, jonka ohje on PAKKO saada.

Siskon tyttären taidonnäyte, brownie-marenkikakku. Myös tätä haluan itsekin tehdä.

Äitimme on viime vuosina yllättänyt syntymäpäiväsankareita kuvakakulla, niin myös nyt. Siskon miehen viime syksyisen kakun löydät täältä, klik.

Ja sainhan toki minäkin omani muutama vuosi sitten :) Tähän kakkukavalkadiin onkin hyvä päättää tämä tarina!

Minä :)