Joulua ei pääse pakoon, ei vaikka vähän kapinoisikin sitä vastaan. Enkä minä nyt sentään mikään joulun vihaaja ole, en suinkaan! Työmatkalla joulu tuli vastaan kauniilla tavalla Ekbergin ikkunasta. Nämä ikkunat elävät muutoinkin vuodenaikojen ja juhlien mukaan, joten niitä on ilo seurata.
Joulu tuli vastaan kirpparilla. En voinut vastustaa näitä vanhoista pienistä pokaaleista sekä kristalleista ja patinoituneista kahvilusikoista tuunattuja joulukelloja. Ne olivatkin sisätiloissa ainoat kotini joulukoristeet. Koristeet, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä ovat esillä vielä pääsiäisenä ja juhannuksenakin :) Eihän ne tavallaan ole mitenkään jouluun sidottuja. Eihän?
Kuusta en kotiin hanki yleensä kuin silloin, kun perheen joulua vietetään luonani. Kuusen virkaa toimitti ja toimittaa yhä edelleen pimeän talviajan läpi tämä kuistille sijoitettu valokuusi. Aivan riittävä minulle ja valaisee kauniisti pihaa sekä portaita. Enpähän ainakaan siitä syystä kompuroi.
Joulu tuli vastaan myös joulukortteina. Kiitos niistä kaikille ystäville ja tuttaville! Itse en perinteisiä joulukortteja lähetä enää kuin kummeilleni. Heitä on elossa enää kaksi ja he tulevat kortin terveisineen minulta aina saamaan.
Muutoin ohjasin joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen ja modernisti välitin siitä tiedon ja jouluntoivotukset ystävilleni facebookin tai tekstiviestien avulla. Avustuskohteena parikin kotikaupunkini vähävaraista perhettä, joille välitin Tukiverkoston kautta jouluiloa joulukorin ja ruokakauppalahjakortin avulla.
Muutoin ohjasin joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen ja modernisti välitin siitä tiedon ja jouluntoivotukset ystävilleni facebookin tai tekstiviestien avulla. Avustuskohteena parikin kotikaupunkini vähävaraista perhettä, joille välitin Tukiverkoston kautta jouluiloa joulukorin ja ruokakauppalahjakortin avulla.
Lahjatkin kuuluvat jouluun. Vaikka menneistä vuosista lahjavuori on kutistunut melkoisesti, niin kyllä silti haluan niitä perheen kesken antaa. Pääsääntöä syötävää-juotavaa-poltettavaa noudatetaan, mutta huomioidaan mahdollisuuksien mukaan myös ajankohtaiset toiveet tai haaveet.
Nyt vietin joulua kahdessa osoitteessa. Ensin oman lapsuusperheeni kesken sisareni luona jouluaattoa ja sitten omien lasteni kanssa joulupäivää. Perinteitä ja ei-niin-perinteitä. Sopiva miksaus siis. Edellisen joulun vietosta Turussa voit lukaista täältä, klik.
Jouluaatto sisareni luona alkoi joulusaunalla jo puolilta päivin. Kiireetöntä joulutunnelmaan virittäytymistä kynttilöiden palaessa ja joulumusiikin soidessa.
Saunan jälkeen nautimme välipalaksi leipomaani sinihomejuustopiirasta, jonka ohjeen löydät täältä, klik ja siemailimme sen seurana Suomi 100 -sarjaan kuuluvaa Ayalan samppanjaa.
Sisareni ja hänen tyttärensä (ja varmaan muukin perhe, mutta nämä kaksi erityisesti) rakastavat joulua. Joulu hiipii heille jo hyvissä ajoin, koristuksiin ja tunnelmaan panostetaan. Kuten nyt vaikkapa joulupöydän kattauksesta voi nähdä. Ja kiitos lumettoman joulun, löytyi pöytäkoristeita helposti myös lähimetsästä!
Ja kuten kuuluu, joulupöytä notkui kaikista asianmukaisista herkuista. Mädit, kalat, pateet, laatikot ja kinkku myös, tottakai! Perheemme joulupöydästä löytyy aina ainakin äitimme tekemää maksalaatikkoa sekä siskon miehen imellettyä perunalaatikkoa ja kotijuustoa. Nam!
Suomalaisten jouluruokien makumaailma on sen verran haasteellinen, että perinteisesti ruokajuomana onkin ollut olut viinin sijaan. Meillä olikin viinien lisäksi mahdollisuus myös maistella erilaisia oluita ruokien kanssa. Hauska idea! Ja se on nyt tässä julkisesti myönnettävä, että olen äärettömän kateellinen noista kuvan pienistä olutlaseista. Tunnustan, vaikka kateus onkin rumaa ja varsinkin vielä jouluna!
Näin siis sujui jouluaatto leppoisasti siskon perheen parissa. Jouluyönä ei rekikyytiä ollut tarjolla, joten taksilla sitten hurautin kotiin :)
Joulupäivän vietinkin sitten Helsingissä tyttärieni ja heidän puolisoidensa kanssa. Sekä tietenkin maailman suloisimman, ihanimman ja älykkäimmän tyttärentyttäreni seurassa.
Laillani tyttäreni suosii kattauksissa myös vanhoja, kauniita astioita ja aterimia. Hänen tyylinsä on hyvin kevyttä ja haurasta, kuten voitte kuvista nähdä.
Ja aivan pakko on laittaa pari kuvaa heidän keittiöstään. Vanhat aterimet säilytetään vanhoissa laatikoissa, joita myös minä olen hänelle kirpparikierroksiltani haalinut. Kuivaruoka-ainekset puolestaan ovat kauniisti esillä Riihimäen Lasin vanhoissa lasipurkeissa. Eikö vaan näytäkin hyvältä?
Nuorin tyttäreni teki meille alkupalan. Saaristolaisleivällä graavilohitartaria. Tai siis niin piti olla, mutta minä, jonka vastuulla oli hankkia ainekset, toinkin kylmäsavulohta. Herkullista siitä tuli "väärälläkin" lohella.
Pääruuaksi paistoimme blinejä, joiden takuuvarman ohjeen löydät täältä, klik. Niitä sitten nautimme kalojen, mätien ja muiden asiaankuuluvien lisukkeiden kera. Perinteisempää puoltakin oli tarjolla laatikoiden muodossa. Ainoa blinikuva, jonka otin, oli sekin tärähtänyt, mutta pärjäämme tässä vaiheessa varmaankin ilman kuvaa! Ja vaikka nyt alkuun sanoinkin, että luvassa on myös ei- niin-perinteistä meininkiä, niin johan tämä on perinnettä, kun oman perheeni kesken blinejä jo kolmantena peräkkäisenä jouluna nautin :)
Että semmoinen oli joulu tällä kertaa. Laitan tähän loppuun vielä muutamat kuvat joulunpyhiltä.
Ja tässä omat joulukukkani vanhoissa pulloissa, vanhassa ompelukonelaatikossa. Tuikut puolestaan valurautaisessa vanhassa munkkipannussa. Minusta on hauskaa keksiä esineille uusia käyttötarkoituksia! Rautasammakko on kuin tarkoitettu nököttämään tuossa keskellä. Se ei valitettavasti ole muuttunut prinssiksi :)
Saamani lahjat liittyivät joko osittain tai kokonaan ruokaan. Ylläri! Siskoltani sain tämän huolella laudanpätkälle kootun lahjan, tyttäriltä suklaata ja lakritsijauhetta (tuntevat äitinsä) ja äidiltä sain jarrusukat. Kiitos vaan :) Äiti ilmeisesti pelkää, että villasukissani vielä joskus tulla rymistelen yläkerran portaat alas!
Sitten vaan juhannuksen kautta kohti seuraavaa joulua......
Jouluaatto sisareni luona alkoi joulusaunalla jo puolilta päivin. Kiireetöntä joulutunnelmaan virittäytymistä kynttilöiden palaessa ja joulumusiikin soidessa.
Saunan jälkeen nautimme välipalaksi leipomaani sinihomejuustopiirasta, jonka ohjeen löydät täältä, klik ja siemailimme sen seurana Suomi 100 -sarjaan kuuluvaa Ayalan samppanjaa.
Sisareni ja hänen tyttärensä (ja varmaan muukin perhe, mutta nämä kaksi erityisesti) rakastavat joulua. Joulu hiipii heille jo hyvissä ajoin, koristuksiin ja tunnelmaan panostetaan. Kuten nyt vaikkapa joulupöydän kattauksesta voi nähdä. Ja kiitos lumettoman joulun, löytyi pöytäkoristeita helposti myös lähimetsästä!
Ja kuten kuuluu, joulupöytä notkui kaikista asianmukaisista herkuista. Mädit, kalat, pateet, laatikot ja kinkku myös, tottakai! Perheemme joulupöydästä löytyy aina ainakin äitimme tekemää maksalaatikkoa sekä siskon miehen imellettyä perunalaatikkoa ja kotijuustoa. Nam!
Suomalaisten jouluruokien makumaailma on sen verran haasteellinen, että perinteisesti ruokajuomana onkin ollut olut viinin sijaan. Meillä olikin viinien lisäksi mahdollisuus myös maistella erilaisia oluita ruokien kanssa. Hauska idea! Ja se on nyt tässä julkisesti myönnettävä, että olen äärettömän kateellinen noista kuvan pienistä olutlaseista. Tunnustan, vaikka kateus onkin rumaa ja varsinkin vielä jouluna!
Näin siis sujui jouluaatto leppoisasti siskon perheen parissa. Jouluyönä ei rekikyytiä ollut tarjolla, joten taksilla sitten hurautin kotiin :)
Joulupäivän vietinkin sitten Helsingissä tyttärieni ja heidän puolisoidensa kanssa. Sekä tietenkin maailman suloisimman, ihanimman ja älykkäimmän tyttärentyttäreni seurassa.
Laillani tyttäreni suosii kattauksissa myös vanhoja, kauniita astioita ja aterimia. Hänen tyylinsä on hyvin kevyttä ja haurasta, kuten voitte kuvista nähdä.
Ja aivan pakko on laittaa pari kuvaa heidän keittiöstään. Vanhat aterimet säilytetään vanhoissa laatikoissa, joita myös minä olen hänelle kirpparikierroksiltani haalinut. Kuivaruoka-ainekset puolestaan ovat kauniisti esillä Riihimäen Lasin vanhoissa lasipurkeissa. Eikö vaan näytäkin hyvältä?
Nuorin tyttäreni teki meille alkupalan. Saaristolaisleivällä graavilohitartaria. Tai siis niin piti olla, mutta minä, jonka vastuulla oli hankkia ainekset, toinkin kylmäsavulohta. Herkullista siitä tuli "väärälläkin" lohella.
Pääruuaksi paistoimme blinejä, joiden takuuvarman ohjeen löydät täältä, klik. Niitä sitten nautimme kalojen, mätien ja muiden asiaankuuluvien lisukkeiden kera. Perinteisempää puoltakin oli tarjolla laatikoiden muodossa. Ainoa blinikuva, jonka otin, oli sekin tärähtänyt, mutta pärjäämme tässä vaiheessa varmaankin ilman kuvaa! Ja vaikka nyt alkuun sanoinkin, että luvassa on myös ei- niin-perinteistä meininkiä, niin johan tämä on perinnettä, kun oman perheeni kesken blinejä jo kolmantena peräkkäisenä jouluna nautin :)
Että semmoinen oli joulu tällä kertaa. Laitan tähän loppuun vielä muutamat kuvat joulunpyhiltä.
 |
| Tyttäreni kodissa on aina tuoreita kukkia. |
 |
| Joulupäivän maisema ei kovin jouluiselta näyttänyt, nurmikko tuolla taustalla vihertää. Vihreä joulu! |
Ja tässä omat joulukukkani vanhoissa pulloissa, vanhassa ompelukonelaatikossa. Tuikut puolestaan valurautaisessa vanhassa munkkipannussa. Minusta on hauskaa keksiä esineille uusia käyttötarkoituksia! Rautasammakko on kuin tarkoitettu nököttämään tuossa keskellä. Se ei valitettavasti ole muuttunut prinssiksi :)
Saamani lahjat liittyivät joko osittain tai kokonaan ruokaan. Ylläri! Siskoltani sain tämän huolella laudanpätkälle kootun lahjan, tyttäriltä suklaata ja lakritsijauhetta (tuntevat äitinsä) ja äidiltä sain jarrusukat. Kiitos vaan :) Äiti ilmeisesti pelkää, että villasukissani vielä joskus tulla rymistelen yläkerran portaat alas!
Sitten vaan juhannuksen kautta kohti seuraavaa joulua......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti