Lehtikaaliin hurahtanut

Mehuja, smoothieita, munakkaita, sipsejä ja nyt piirakkaa. Eipä uskoisi, että meikäläinen hurahtaa johonkin VIHREÄÄN, varsinkaan mihinkään, minkä nimessä on "kaali", mutta niin nyt vaan on käynyt.

Lehtikaali on kovastikin ollut viime aikoina esillä niin ruokablogeissa, kuin -lehdissäkin. Ja mikä mahtavinta, kotimaista tarjontaa on ollut varsin hyvin saatavilla. Sanovat, että tämä olisi myös hyvin kiitollinen itse kasvatettavaksi, mutta niin hurahtanut en sentään ole. Jotain rajaa siis pliis.

Lehtikaali-pekoni-fetapiiras

2 pientä piirasta / 8 reilua palaa

Helsingin Sanomat, Ruokatorstai 16.10.2014

150 g huoneenlämpöistä voita

n 4½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 dl paksua turkkilaista jogurttia 

1/4 tl suolaa

Täyte

2 valkosipulinkynttä (laitoin kolme)

1 pkt (170 g) pekonia

100 g lehtikaalia

2 rkl oliiviöljyä

200 g fetaa, isona palana, ei valmiiksi kuutioituna

sormisuolaa

mustapippuria

1 dl raastettua parmesaania

2 rkl paahdettuja pähkinöitä tai siemeniä

Tee ensin taikina. Sekoita voihin jauho-leivinjauheseos ja lisää sitten jogurtti sekä suola. Sekoita nopeasti tasaiseksi (minä hurautin tämän monitoimikoneella). Muotoile taikinasta kaksi palloa, kääri ne kelmuun ja nosta jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Aloita täytteen valmistus pilkkomalla lehtikaali, ellei se ole valmiiksi pilkottua. Lehtiruoti on hyvin paksu, joten se on syytä poistaa. Mikäli et käytä kaikkea pilkkomaasi kaalia, se kannattaa pakastaa ja ottaa sitten pakkasesta kourallinen kerrallaan vaikkapa munakkaaseen. Minulla taitaa nytkin olla pari pussillista pakastimessa.....

Pilko valkosipuli ja kuutioi pekoni. 

Paista niitä pannulla öljyssä, kunnes pekoni on melkein kypsää. 

Lisää lehtikaali ja jatka paistamista noin minuutti. 

Siirrä pannu pois levyltä ja lisää murennettu feta. Mausta suolalla ja pippurilla. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä sekä pekoni että feta ovat jo itsessään melko suolaisia. Minulla suolaa lipsahti ehkä hivenen liikaa.....

Nosta taikinapallot jauhotetulle alustalle ja painele joko käsin tai kauli ne noin 30 sentin kokoisiksi ympyröiksi.

Nosta (kaulin auttaa nostamisessa) ympyrät voideltuihin valurautapannuihin, joiden halkaisija on noin 20 senttiä. Ja varmasti piirakan voi tehdä muunlaisessakin pannussa/vuoassa, suuremmassakin, mutta tällä ohjeella siis kaksi pientä piirasta.

Kokeilin ensimmäistä kertaa Saga kokkausarkkia, koska ajattelin, että taikina jymähtää valurautaan niin, että saan viikon sitä jynssätä. No, ei se tässä oikein toiminut. Tuntui, ettei pohja kypsentynyt sitten millään, joten toisen piiraan kohdalla voitelin pannun huolellisesti oliiviöljyllä ja valmis tuotos irtosi pannusta kuin unelma. Eli turha oli pelko! Ja annetaan kokkausarkille uusi mahdollisuus, uudessa tehtävässä myöhemmin.

Piiras nr 2, ilman kokkausarkkia

Takaisin piirakantekoon! Nosta täyte pannuun taikinapohjalle ja taittele reunojen yli roikkuva taikina rennosti täytteen päälle.

Jos haluat (minä halusin), niin voitele reunat munalla. Ripottele täytteen päälle parmesaania. Paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Viimeistele ripottelemalla päälle siemeniä tai pähkinöitä. Minulla oli paahdettuja pinjansiemeniä. Paistoaika voi vaihdella paljonkin, riippuu niin uunista. Minun kohta 3kymppinen Husqvarna paisteli tätä kymmenisen minuuttia pidempään. Ilman kokkausarkkiakin!

Ja olihan tämä hyvää! Oli oli oli ja oli. Seuraavana päivänä otin tätä töihin evääksi ja ilahdutin tarjoamalla siskollekin lounasta. Kyllä hänkin kehui :) Ja olisi varmasti kehunut vieläkin enemmän, jos vesilasin sijaan olisi ollut tarjolla suositusviini, Max Mann Riesling 2013, Saksasta, jonka runsas hapokkuus on tarpeen jogurtin ja pekonin vuoksi ja jonka puolimakea, aromikas maku sopii mainiosti myös kaalin kanssa. Näin sanoo Helsingin Sanomat, joten sitähän pitäisi kokeilla!

Valurautapannuista löydät lisää juttua täältä, klik.