Pienimmät viinimessut ja parhain hampurilainen ikinä. Turussa.

Portaat tyttären ja vävypojan uuteen kotiin. Ensivisiitillä.

Kaksipäiväinen ruokafiilistely tyttären luona Turussa. Ensimmäinen päivä Food&Fun -tunnelmissa, joista voit lukea täältä, klik. Ja toisen päivän ohjelmassa ruoka- ja viinimessut. Sekä kirjamessut ja keräilymessut, kaikkea mahdollista siis.

En halua kuulostaa omahyväiseltä, kun sanon, että olen (näin riihimäkeläisenä) Helsingin päädyssä tottunut vähän isompaan meininkiin. Hmmm, onnistuin silti kuulostamaan omahyväiseltä....... Ihmettelen kuitenkin kovin tätä asiaa, sillä Turku on aivan tunnetusti mieletön ruokakaupunki! Ihania ruoka- ja viiniravintoloita syntyy sellaiseen tahtiin, että en meinaa millään pysyä perässä ja käyn kuitenkin testimatkoilla useamman kerran vuodessa. Ja nyt vielä oli samana viikonloppuna käynnissä ensimmäistä kertaa Suomessa ja heti mielettömän suosion saanut F&F -festari. Ja sitten köyhimmät messut, mitä olen ikinä nähnyt...... Miten tämä voi olla mahdollista? Missä olivat kaikki mielenkiintoiset näytteilleasettajat? Viinipuolella oli kolme, siis KOLME, esittelypistettä. Minulla on kotonakin kattavampi valikoima tarjolla, mitä täällä. Ja taas kuulostan omahyväiseltä. Ehkä sitten todellakin olen sitä.....

Mitä nostaisin esiin ruokamessuilta? Juustoja, juustoja, juustoja. Niitä oli todella paljon, enkä oikein tiedä, että miksi. Teemana oli Pohjoismaat, mutta kyllähän täällä pohjolassa muutakin olisi tarjolla......

Juustojen lisäksi maistettiin Fazerin osastolla jäätelöä ja sen päälle erilaisia karkkirouheita. Mitään en ostanut, mitään uutta en onnistunut löytämään. Suloisia maa-artisokkia oli myynnissä, mutta toisaalta saan niitä kaupastakin, ei niitä messuilta tarvitse kotiin kantaa.

Sitten viinipuolelle. Maistelulipukejonossakaan en vielä meinannut ymmärtää, että tästä todellakin selviää viidellä lipukkeella.... Lisäksi oli mahdollista ostaa ruokalipukkeita. Tarjolla oli neljä erilaista ruoka-annosta, joten ostin kolme lipuketta. Viinilipukkeet maksoivat 2 euroa ja ruokalipukkeet 2,50 euroa. Erillistä lasipanttia ei ollut.

Viinivalikoima oli todellakin erittäin suppea ja en olisi ikinä uskonut, että viiden lipukkeen käytetyksi saaminen on jonkinmoinen ongelma. Tulipa tämäkin sitten koettua.

Ruoka-annokset olivat iloinen yllätys! Kaikki kolme maistamaani annosta olivat oikein hyviä.

Kurpitsa-vuohenjuustokeitto

Lohimoussea saaristolaisleivällä

Lime-valkosuklaapannacotta

Keräilypuolelta tein päivän ainoat ostokseni. Tavarapuoli oli reippaasti ylihinnoiteltua (esim. meillä mökillä olevaa peltirasiaa myytiin siellä 60 eurolla), mutta levypuoli räjäytti potin! Minullahan on vanha jukeboxi, joten vinyylisinkkujen etsintä on jatkuvasti käynnissä, jotta Nightclub Hörpyn (ystävien antama nimi kotidiscolleni) musiikkitarjonnan taso pysyy korkealla. Tai ainakin taatusti tanssittavalla tasolla.

Messujen jälkeen piipahdimme lukemassa viikonlopun iltapäivälehdet Rennossa, mutta sitten alkoikin jo nälkä ilmoittamaan läsnäolostaan.....

Edellisen illan fine diningin jälkeen emme enää halunneet jatkaa samalla linjalla, mutta hyvää piti saada! Kalifornialaisravintolaksi itsensä luokitteleva Sloppy Joe ei ehkä ulkoisesti olisi houkutellut minua astumaan sisään, mutta onneksi tyttärelleni paikka oli tuttu. Joten sinne sitten siis.

EDIT: ravintolan toiminta päättynyt 31.12.2016.

Paikka näytti olevan kovin suosittu, paljon perheitä, nuoria porukoita ja me. Erittäin ystävällinen palvelu ja hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan.

Tämä oli oikeasti paras ja maukkain hampurilainen, mitä olen ikinä milloinkaan syönyt. Makua, makua ja vielä kerran makua! Viikonlopun spesiaalina tarjolla ollut Ninja-hampurilainen sisälsi wasabimajoneesia, teriyakikastiketta ja siitakesieniä. Plus itsetehdyt sämpylät! Aivan super ja hintaan 10,50 €. Juomat päälle, niin lasku kahdelta hengeltä oli 32 euroa. Minä niin suosittelen tätä mutkatonta mestaa! Hakkaa normihampurilaispaikat ihan mennen tullen!

Ja tuttuun tapaan lopuksi vähän Turku-fiiliksiä kuvina.....