Loppusyksylle on varattu paikat useampaankin viinipruuviin. Niistä nyt vuorossa Etiketti-klubin Monivivahteinen Portugali. Etikettiklubilaisia on tänä syksynä jo hemmoteltu saman teeman 20 -sivuisella vihkosella, joka sisältää viinitietouden lisäksi myös herkullisia reseptejä. Madeirassa haudutettu kananrinta paahdetun kurpitsan kera vaikuttaa kyllä kokeilun arvoiselta. Tai yrttinen lammaspata........ Mutta niihin sitten ehkä myöhemmin, nyt viinejä maistelemaan! Ja jo heti alkuun huomasin ilokseni, että kaikki pruuvattavat juomat olivat ennenkokemattomia. Hyvä!
Portugali tunnetaan erityisesti sekä portviineistään että madeirasta. Punaviinien puolelta olen myös löytänyt monta suosikkia vuosien varrella, mutta valkoviineille en ole erityisemmin lämmennyt. Vetiset ja kevyet Vinho Verdet on ollut helppo ohittaa.
Portugali tuottaa 6,7 miljoonaa hehtolitraa viiniä vuodessa ja suurin DOC-tuotantoalue on maan pohjoisosassa sijaitseva Vinhos Verdes. Portugalissa viiniä kulautetaan kurkusta alas 49 litraa vuodessa henkilöä kohti, kun vastaava luku Suomessa on 11 litraa.
Tiesit varmaan, että perinteiset korkit valmistetaan korkkitammen kaarnasta, mutta tiesitkö, että 60% maailman korkkituotannosta tulee Portugalista? Kaarnaa pääsee korjaamaan vasta 25 -vuotiaista tammista ja "satoa" voi korjata 8-10 vuoden välein.
Aloitusjuomana oli Niepoort Dry White Port (16,50 €), valkoinen, kuiva portviini. Kuiva, vaikka sokeria löytyykin 60 g litraa kohden. Kullankeltainen, päärynäinen, aprikoosinen, hennon hunajainen, mineraalinen, kevyen mausteinen, lämmin. Yllätyin, että pidin tästä. Enkä halunnut sekoittaa makua lisäksi tarjotulla tonicilla. 50/50 suhteessa tätä portviiniä ja tonic-vettä saadaan Port&Tonic -drinkki, jota voisin kuvitella siemailevani kesällä. Jäisenä ja sitruunaisena. Sellaisenaan tämä port sopii sekä juustoille, että ei ehkä niin makeille jälkiruuille. Viini -lehti suosittelee suklaajälkiruuille antaen neljä tähteä (harmoninen ja laadultaan erinomainen) tälle laatuunsa nähden edulliselle juomalle.
Seuraavaksi pari valkoviiniä. Ensimmäisenä Morgadio da Torre Alvarinho Vinho Verde (14,80 €). Kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, limettinen, aprikoosinen, kevyen mausteinen, pitkä. Eikä lainkaan minun makuuni, pidin tätä myös kalliina, olihan hinta tuplaten sen, mitä tavalliset vinho verdet. Rypäleenä Alvarinho, joka on tunnetuin paikallisista valkoviinirypäleistä. Viini -lehti antaa kolme tähteä laadukkaalle ja hyvin tehdylle tuotteelle. Myös kouluttajamme oli sitä mieltä, että kyseessä on kunnianhimoisesti valmistettu viini. Rapuja ja muitakin äyriäisiä voisin kyllä tämän kanssa syödä, sillä selkeästi oma suuni kaipasi ruokaa......
Toisestakaan valkoviinistä en innostunut. Suostun kyllä juomaan, mutta en välttämättä ostamaan, sillä tätäkin pidin vähän liian tyyriinä...... Carm Branco (13,50 €), kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hunajameloninen, hennon yrttinen, mineraalinen. Sokeria 7 g litrassa, mikä tuo mukanaan makuun runsautta ja pyöreyttä. Ruokasuosituksina vaikkapa savulohipasta, mausteiset ja yrttiset ruuat. Myös tälle viinille Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Mitäpä sitä kinaamaan, makuasiat ovat makuasioita. Mutta jos minun olisi PAKKO näistä kahdesta viinistä valita, niin valinta ehkä kallistuisi ensimmäisen puoleen..... Ehkä.
Seuraavaksi kolme punaviiniä. Ensimmäisenä Quinta da Garrida Touriga Nacional (15,99 €), täyteläinen, tanniininen, kypsän karpaloinen, punaherukkainen, mausteinen, vaniljainen. Tämän luokittelimme porukalla selkeästi ruokaviiniksi vaikkapa tuhdeille lihapadoille, sienirisotoille. Vähän sellainen syksyviini syksyisille sapuskoille. Viini on valmistettu terästankeissa, mutta kypsytetty 12 kk ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Sieltä se vaniljaisuus on peräisin. Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii kalliiksi. Minäkin pidin, mutta jos luokitus on Roteva&Voimakas ja maussa vaniljaa, niin silloin se ei ole mikään yllätys.
Toisena laseihin kaadettiin Alma Grande Reserva (19,98 €), 100% Touriga Nacional. Täyteläinen, keskitanniininen, kypsän luumuinen, karhunvatukkainen, nahkainen, mausteinen, kevyen tamminen. Viini on valmistettu Douron alueelle tyypillisissä kivisissä sammioissa (en ole ikinä kuullut sellaisista!) ja sitten kypsytetty 9 kk tammitynnyreissä, joista puolet ovat olleet uusia. Viini -lehti antaa huippupisteet eli neljä tähteä (=harmoninen, laadultaa erinomainen) ja täsmäreseptinä herkulliselta vaikuttavan poronsisäfileen ohjeen. Tuhtien liharuokien lisäksi viini sopii mainiosti kovien ja suolaisien juustojen kaveriksi. Omalla punaviinien ranking-listalla tämä viini sijoittui pronssille.
Kun taas tämä viini sai minulta kultaa :) Esperão Reserva (19,98 €) sai minut hurmioon. Täyteläinen, erittäin tanniininen, karhunvatukkainen, karpaloinen, mustikkainen, mausteinen, hennon nahkainen, tamminen, lämmin, pitkä. Niin minun juttuni! Join myös seuralaisteni annokset, sekä kävin ostamassa pullon kotiin! Tanniineja ei tässä kannata pelästyä, sillä viinin runsas, muheva ja pyöreä hedelmäisyys tasapainoittavat niitä. Jos tähän ihastut, niin muista, että viinin etiketti vaihtuu vuosikerroittain eli ei kannata panikoida, jos tuttua etikettiä ei yhtäkkiä löydykään..... Viini -lehti on antanut täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja vieläpä edullinen ostos! Ruokasuosituksena riista ja tummat liharuuat, mutta aivan täydellinen meditaatioviini, joka ei ruokaa seurakseen kaipaa. Ainoastaan rauhallisen iltahetken, kynttilöitä, juustoja......
Mainittava on vielä se, että viinikirjoittaja Pekka Suorsa on omissa arvioinneissaan antanut näille kaikille kolmelle punaviineille 90 pistettä eli erinomaisista tuotteista oli kyse.
Alkon symbolit ovat välillä hivenen kryptisiä, mutta näille meditaatio- eli nautiskeluviineillekin on aivan oma merkkinsä. Keskimmäinen rivi, toinen merkki vasemmalta. Kuva napattu Alkon nettisivuilta.
Madeiraa myydään Suomessa hyvin vähän, eikä Alkon valikoimistakaan niitä löydy kuin seitsemän. Toivottavasti tämän hehkutuksen jälkeen myydään hivenen enemmän. Madeiran klassiset rypäletyypit ovat Sercial (kuiva), Verdelho (puolikuiva), Boal (puolimakea) ja Malmsey (makea). Malmsey tunnetaan ehkä paremmin Malvasiana. Madeira on maailman pitkäikäisin viini ja myös perinteikäs ruokaviini. Ikämerkinnät menevät näin: Reserve (5 v), Special reserve (10 v) ja Extra reserve (15 v). Me saimme maisteluun 5 ja 10 vuotiaat madeirat.
Cossart Gordon 5 Year Old Sercial Madeira (12,98 €). Eli Sercial on kuiva, "vain" 40 g sokeria litrassa. Kullanruskea, kuiva,taatelinen, aprikoosinen, tyylikkään pähkinäinen. Vaatii kanssaan ruokaa, vaikkapa sienikeiton. Lurauttaisin sitä myös keiton sekaan. Käytetään myös aperitiivina pienten suupalojen, kuten oliivien ja pähkinöiden kanssa. Ja toimii kuulemma yllättävän hyvin viilennettynä sushin kanssa. Sitä on vähän vaikea uskoa...... Cossart Gordon on muuten maailman vanhin madeiratalo, perustettu jo vuonna 1745. Viini -lehti arvioi tämän neljän tähden arvoiseksi (=harmoninen ja laadultaan erinomainen) sekä kehuu myös edulliseksi ostokseksi. Suosituksena sielläkin täyteläiset, kermaiset keitot. Vaikkapa herkkusienikeitto.
Toinen madeira oli jotain kertakaikkisen käsittämättömän ihanaa. H&H Madeira Malvasia 10 Year Old (19,48 €). Mahonginruskea, makea, viikunainen, rusinainen, aprikoosinen, kahvinen, hennon pähkinäinen, lämmin pitkä. Tätä madeiraan on kypsytetty amerikkalaisissa tammitynnyreissä vähintään kymmenen vuoden ajan. Tarjotaan viileänä, sopii suklaisille jälkiruuille, jäätelön sekaan, voimakkaiden juustojen kanssa. Tulipa kouluttajalta vinkki tarjota tätä pääsiäisenä mämmin kera! Mainio tuliaisviini kylään mennessä, mutta minäpä ostinkin tätä itselleni kotiin mennessä! Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen) sekä tryffelikakun ohjeen. Viinistä löytyy myös 20-vuotinen viiden tähden versio, en edes uskalla kuvitella, millainen elämys se olisi.....
Sitten lopuksi portviinien pariin. Portviinitarhat sijaitsevat Dourojoen laaksossa, joka on yksi maailmanperintökohteista. Yllättäen portviinien suurin kuluttajamaa on Ranska, Hollanti tulee seuraavana. Port on monipuolinen viini ja sille on satojen vuosien aikana ehtinyt syntyä lukuisia eri alatyyppejä. Niistä tunnetuimmat ovat ruby ja tawny. Rubyportit ova hedelmäisiä ja nuoria, tawnyt taas pitkään tynnyrikypsytettyjä.
Burmester 20 Years Old Tawny (20,30 €) oli maistelussa ensimmäisenä. Kuparinruskea, makea, pähkinäinen, viikunainen, rusinainen, hennon mausteinen, tyylikäs ja pitkä juoma on hyvä yleisviini juustolautaselle sekä voimakkaille juustoille. Kuin myös pähkinäisille kuivakakuille tai ihan vaan fiilistelyyn sikarin kera :) Noh, sikarin voinee myös jättää pois. Viini -lehdeltä irtoaa neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen).
Illan toinen port ja viimeinen eli kymmenes juoma oli Smith Woodhouse Late Bottled Vintage Port (25,90 €). Tummanpunainen, makea, viikunainen, kirsikkainen, mustikkainen, mausteinen, lämmin, pitkä. Mielestäni tuoksu oli kovinkin mitätön, mutta maku hyvä ja se vielä parani juoman lämmetessä. Tämä on klassikkokumppani suklaisille jälkiruuille. Vintageportit pitää muistaa dekantoida, sillä niissä saattaa olla kertyneenä runsaastikin sakkaa. Minä en tästä kuitenkaan innostunut läheskään yhtä paljon mitä Viini -lehti antaessaan täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja hinta-laatusuhdekin on luokiteltu luokkaan LöYTö.
Seuraava Etiketti-klubin pruuvi, johon aion osallistua, käsittelee Syrah- eli Shiraz -viinejä. Niitä odotellessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti