maanantai 23. maaliskuuta 2015

Vähän aamiaista

Yleensä valmistan aamiaista vain itselleni. Toki välillä on pöydän ääressä enemmänkin väkeä, Hotel Maman aukioloaikoina tai kesällä mökillä, mutta melko harvinaista se on. Työaamuina en syö, enkä juo kotona mitään. Olen niin aamu-uninen, että hyvä kun saan itseni ajoissa liikkeelle, ei siinä ole aikaa mihinkään muuhun. Aamu-IC:n ravintolavaunussa juon sitten kupillisen kahvia. Kahvia, jonka laatu ja maku ei todellakaan ole mikään vakio. Vasta toimistolla, mikä tarkoittaa jopa kolmea tuntia heräämisestä, syön aamiaisleivät. Ja juon lisää kahvia. Olen siitä onnellisessa asemassa, että toimistollamme keitetään oikealla Moccamasterilla oikeaa kahvia. Eikä suinkaan mitä tahansa kahvia, vaan samassa talossa sijaitsevan kahvipaahtimo Kaffa Roasteryn Tauko porisee myös meidän keittiössämme. Se, jos mikä, on pientä arjen luxusta.

Vaikka edellisestä voisi kuvitella, että meikäläisen päivä ei käynnisty ilman kahvia, niin se on väärä käsitys. Kotona en koskaan, toistan, en koskaan keitä kahvia vain itselleni. Oli sitten aamu, päivä tai ilta tai ihan mikä hyvänsä vuorokauden aika. Kahvi kuuluu junaan ja työpäiviin toimistolle.


Ystävien kanssa mökkeillessä aamiaiset ovat runsaita brunsseja, vaikkapa täällä, klik. (Hakusanalla "Aamiainen" löytyy muitakin esimerkkejä.) Hotel Mamassakin leivotaan pataleipää ja laitetaan pöytä koreaksi viikonlopun vieraille. Mutta vain itselle tehtynä kanamunista syntyy usein se nopein ja herkullisin aamiainen, niin myös nyt, kolean keväisenä sunnuntaiaamuna.


Kaksi kananmunaa, sekaan lempparimausteita, tuoreita yrttejä, siemeniä, mitä milloinkin. Juustoraastetta. Tällä kertaa myös dukkahia. Sitten kaikki iloisesti sekaisin. 


Pannulle ensin paistumaan lehtikaalta (sitä on nykyään aina pakastimessa valmiiksi pilkottuna) ja hetken kuluttua munaseos mukaan.


Lisukkeeksi voi laittaa sienisalaattia tai nyt juuri kokeilussa olleita paahdettuja kirsikkatomaatteja, ihan loistava yhdistelmä. Tällä kertaa en tarvinnut edes leipää.


Juomana vähän hifistellen tuorepuristettua appelsiinimehua. Sitäkin tulee ihan liian harvoin tehtyä, mikä muka appelsiinin puristamisessa on niin vaikeaa? Varsinkin kun Happyhamsterilla on kone sitä varten....... Hyvät eväät, hyvä aamu, kyllä jaksaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti