Ruoka edellä siis mentiin, kuten yleensäkin ja lounaspaikan valintaan käytettiin tovi jos toinenkin. 2h+k oli sitten lopullinen valintamme. Ravintola koostuu, kuten nimestäkin näkee, baarista ja keittiöstä. Menimme keittiön puolelle.
Mukavan kodikkaan tuntuinen pieni ravintola, jossa positiivisesti ilahduimme sellaisesta sinänsä itsestäänselvyytenä pidetystä asiasta, kuin asiakkaan noteeraaminen välittömästi sisään tultaessa. Niin hullulta kuin se tuntuukin, aina ei todellakaan tervehditä, varsinkaan silloin, jos on palvelutilanne toisaalla kesken. Täällä iloisesti toivotettiin tervetulleeksi!
Menulla riitti kohtuuhintaista valinnanvaraa riittämiin, mutta lopulta päädyin nauttimaan nämä seuraavat annokset.
 |
| Häränfile carpaccio (10,80 €). Seitinohueksi leikattua häränfilettä, yrttiöljyä, rucolaa ja parmesania. |
 |
| Kantarellirisotto (15,80 €). Kantarelleja, creme fraichea, rucolaa, parmesania. |
Jälkiruoka nautittiin Champagne Bar Santessa. Autréau Brut Grand Cru'ta lasillinen ja pala mansikkaista juustokakkua. Ah, elämä!
Sitten kohti Viinikylää, joka osoittautui järjestelyidensä puolesta pettymykseksi. Portilla jaettiin valikoimaltaan hyvinkin vaikuttavat vihkoset, joissa tarjolla olevat tuotteet oli esitelty. Oli mahdollista tilata kolmen viinin maistelupaketteja ja päätimmekin, että ostamme molemmat tarjolla olevat paketit, jolloin voimme vertailla eri hintaryhmien viinejä keskenään. Noh, siinä vaiheessa, kun olimme seisseet jonossa 40 minuuttia, totesimme, että otamme kumpikin kaksi lasillista viiniä samantien, koska aika ei riitä useampaan jonotuskertaan. Se sitten siitä suunnitelmasta!
Eli kaksi viiniä kummallekin. Oma valkoviinivalintani oli peräisin Kroatiasta ja siksi se kiinnostikin. Veralda Istarska Malvazija Prestige (14,76 €) olisi voinut jäädä maistamatta. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, päärynäinen, hunajameloninen, mausteinen ja kevyen yrttinen. Minun mielestäni vain vetinen eli en pitänyt. Viini-lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Makuasioita siis.
Toinen valintani oli punainen ja sitä rakastin. Pomares Tinto 2012 Douron alueelta Portugalista. Rypäleinä Tinta Roriz, Touriga Franca, Tourica Nacional. Täyteläisen pehmeä, maussa vaniljaa ja kypsiä marjoja, pitkä jälkimaku. Eikä löydy Alkosta. Nyyh.
Ystäväni vertaili kahta eri valkoviiniä, molemmat Alsacesta, Ranskasta. Ensimmäisenä Rieflé Riesling. Kuiva, kukkaisa ja hieman mineraalinen tuoksu, runsas ja eloisa maku, jossa hieno happotasapaino ja pitkä tasapainoinen jälkimaku. Suupielet kääntyivät hymyyn ja juoma sai häneltä kolme plussaa. Tämä tuote löytyy Alkon tilausvalikoimasta (14,49 €) ja siellä luonnehdinta on hivenen lyhytsanaisempi: kuiva, erittäin hapokas, hedelmäinen, sitruksinen.
Ystäväni toinen valinta oli Deiss Alsace Blanc 2014, joka oli siinä mielessä erikoinen, että valmistuksessa oli käytetty peräti 13 Alsacen perinteistä lajiketta. Täyteläinen viini, jossa tyypillistä Alsacen konsentroituneisuutta, maku erittäin pitkä ja runsas. Tämä viini sai ystävältäni kaksi plussaa. Viini ei kuulu Alkon valikoimiin.
Viinittelyt päätettiin samppanjalla, meille molemmille uudella tuttavuudella. Philippe Gamet Brut Selection. Rypäleinä Pinot Meunier ja Pinot Noir eli blanc de noir -samppanja, jossa on käytetty vain punaisia rypäleitä. Kuiva, raikas nautiskelusamppanja, jonka maussa talviomenaa, päärynää ja luumuja. Tuotetta ei löydy Alkosta, enkä valitettavasti löytänyt maahantuojatietojakaan. Me luokittelimme juoman ruokasamppanjaksi, jotain pientä purtavaa kylkeen, niin olisimme ehkä pitäneet enemmän.
Varsin hauska yhteensattuma, josta saimme tietää vasta edellisenä päivänä, oli se, että samaisen illan esiintyjä Viinikylässä oli Million Dollar Tones (50's black rock & roll and rhythm & blues), jossa yhteinen ystävämme soittaa.
Ääninäytteisiin täältä, klik...... Maltilliseen aikaan lähdimme kohti kotia, kiitos VR:n muuttuneiden aikataulujen, jotka tehokkaasti estävät keski-ikäisen ihmisen riehaantumisen. Seuraava kesälomareissu suuntautui siskon luo Vallilaan. Siitä sitten seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti