Kevätlauantai pääsiäiskaupungissa

Ystäväni kanssa aina välillä pidämme erityisen Riihimäki -päivän. Koska itse käyn Helsingissä töissä ja olen vasta iltakuuden jälkeen kotona, niin kotikaupungin tarjontaa ei oikein ehdi hyödyntämään. Täällä moni kivijalkaliike laittaa viikolla ovet kiinni viideltä tai viimeistään kuudelta, joten yhtälö on mahdoton. Paitsi lauantaisin, mutta silloinkin pitää toimia sukkelaan, eikä makoilla iltapäivään.

Päätimme aloittaa aamusta ja aamiaisella. No, sekään ei ollut  ihan maailman yksinkertaisinta, koska mielessä ensimmäisenä olleet kahvilat avasivat ovensa vasta klo 11. Sehän ei ole enää mikään aamiaisaika, ei oikeastaan edes viikonloppuisin. Pompotiin pääsimme jo kymmeneltä, siispä sinne!

Pompoti on värikkään sisustusliikkeen ja kahvilan yhdistelmä. Kahvilan sisustus on kovastikin mieleeni ja tuo papukaija MELKEIN lähti mukaani.....

Kahvilan valikoima oli yllättävän suppea. Vierailin täällä ensimmäistä kertaa (siis kahvilassa), joten en ole ihan varma, oliko kyseessä normaali- vaiko poikkeustilanne. Oli miten oli, mutta kaikki mitä söimme, oli herkkua! (Suolainen piirakka 5 €, makea leivonnainen 4,50 €.)

Seuraava kohteemme oli satumainen Bambi ja Kuu, joka on ehkä suosikkini tällä hetkellä Riihimäellä. Vanhaa tavaraa, kukka-asetelmia, koruja, täytettyjä lintuja, yllätyksiä joka kerta.

Välittömästi kellon lyötyä 12, menimme drinkille Obelixiin. Aikaisemminhan se ei ole soveliasta! Tarjoilija tervehti meitä ystävällisesti, että hei, syömäänkö olette tulossa? Vastasimme, että ei, vaan juomaan. Mitäpä sitä kiertelemään, lounaan vuoro oli vasta myöhemmin. Elderflower French 75; Hendrick's giniä, seljankukkasiirappia, proseccoa ja sitruunamehua (8,50 €). Juoma oli juuri niin raikkaan keväinen, miltä näyttikin!

Syömään olisimme hyvin voineet jäädä myös Obelixiin, mutta matkamme jatkui kohti melko uutta Second Floor -ravintolaa. Aasialainen ravintola, josta olin kuullut kehuja. Siispä testaamaan.

Vähän oli hämmentävää, koska viimeksi (vuosia sitten) käydessäni tässä samassa tilassa, siinä toimi yökerho. Ero oli todellakin kuin yöllä ja päivällä, ennen hämyisä kuppila suorastaan tulvi valoa. Toki vuorokauden ajallakin on oma merkityksensä...... Mutta siis sisustus oli selkeää ja hyvin epätyypillistä aasialaiselle ravintolalle. Siellä ei siis kertakaikkiaan ollut yhtäkään onnea tuovaa, käpäläänsä heiluttavaa paristokäyttöistä kissaa, eikä tekokukkia. Tai en ainakaan huomannut.....

Selkeä ja siisti noutopöytä sisälsi runsaan sushivalikoiman lisäksi myös lämpimiä ruokia. Tämän viikonloppulounaan hinta on 12,80 €. Asiakkaita vaan oli harmillisen vähän siihen nähden, että ravintolan lounas ainakin viikolla kuulemma vetää väkeä. Miksi ei sitten lauantaina?

Liekö syynä vähäinen asiakasmäärä, mutta sushit olivat hivenen kuivakkaita, tovin jo syöjiään odotelleen oloisia. Pöydän parasta antia olivatkin lämpimät ruuat. Olin ehkä aavistuksen pettynyt ja jäin miettimään, tulenko tänne enää uudelleen. Erityismaininta varmaankin kaupungin edullisimmasta lonkerosta, sillä se ainoa oikea Hartwallin harmaa maksoi vain 4,50 €. Aina pitää löytää asioista se valoisa puoli!

Kaupat oli jo kierretty, joten päätimme sitten kiertää parit baarit. Noh, olimme selkeästi aivan väärään aikaan liikkeellä, sillä kun kahdessa paikassa kävimme, niin molemmissa olimme ainoat asiakkaat. Tai toisessa tarkemmin muisteltuani taisikin olla muutama muukin hetken aikaa. Tässä kaupungissa ei siis laajemmin harrasteta iltapäivädrinksuttelua! Oikeastaan jopa vähän masennuin (taas) tarjonnan kapea-alaisuudesta. Olisi niin ihanaa, jos olisi viihtyisä paikka, jonne voisi mennä nauttimaan lasillisen (tai kaksi) laadukasta viiniä. Se ei kotikaupungissani valitettavasti onnistu. Ja kyllähän minä sen ymmärrän, että pienen kaupungin pienellä väkimäärällä ei mikään vain viineihin erikoistunut, vaikkapa hämeenlinnalaisen Nooran Viinibaarin kaltainen yritys kannata, mutta jos olisi oluen ohella tarjolla edes kunnollista viiniä, niin olisin tyytyväinen. Esimerkiksi nostaisin hyvinkääläisen Crafters Barin, jonka erikoisalaa on pienpanimo-oluet, mutta josta saa halutessaan myös lasillisen hyvää viiniä ja vieläpä asianmukaisessa lasissa. Viinilistaa ei edes ole, mutta ei tarvitakaan, kun on edes yksi hyvä tarjolla. Onneksi Hyvinkäälle pääsee junalla 10 minuutissa ja Hämeenlinnaan vartissa. Muuten voi pysyä kotona, oman viinikaapin lähituntumassa. Huoh.

Vanhuus ei tule yksin ja niinpä olimme kotona aamukuuden sijaan iltakuudelta. Päivästä muistona tämä täydellisesti keittiöni väritykseen sopiva posliinilintu Bambista ja Kuusta.