Nykyään Etiketti -lehden nimissä järjestettävät, kaikille avoimet pruuvit tulevat varattavaksi neljä kertaa vuodessa ja aina yhtä innokkaasti käyn tarjonnan läpi. Joulun- ja kesäajan viinit ovat klassikkoja, niihin osallistun joka vuosi, koska tuotteet kuitenkin aina vaihtuvat uusiin. Olen tutustunut viinin ja ruuan yhdistämiseen, eri maiden tai rypäleiden ominaispiirteisiin. Välillä on ollut hivenen vaikeutta löytää uutta, joten kun Riistaruokien juomasuositukset -pruuvi tuli tarjolle Porvoossa, olin yhteydessä Alkon asiakaspalveluun ja sain kuin sainkin inuttua pruuvin ulottuvilleni Helsinkiin. Oli meitä muitakin riistaruuista kiinnostunutta paikalla!
Ensimmäinen viini oli minulle haasteellinen samea ja suodattamaton oranssi alkuviini. Nämä alkuviinithän ovat tällä hetkellä viinimaailman se juttu, ehkä vähän muotijuttu, mutta toistaiseksi en ole törmännyt yhteenkään, joka olisi minun makuuni. Mutta maistetaanpa!
Trapl Karpantenschiefer 2017 (24,99 €) tulee Itävallan parhaalta punaviinituottajalta, vain 25 hehtaarin tilalta. Tilalla alkuviinit tehdään juuri niin kuin ne on ammoisina aikoina tehty. Tämä viini on valmistettu saviastioissa, jotka on tuotu Georgiasta hevoskaravaanilla! Oikeasti!! Georgiasta Itävaltaan on jonkinverran matkaa..... Kuiva, hapokas, kaneliomenainen, kypsän greippinen, kevyen hunajameloninen, yrttinen, samea. Omenaa, yrttejä, anista, pihlajanmarjaa, siiderimäisyyttä. Kaikkea tätä löysimme. Omaan nenääni viini tuoksui omenamehulta ja suussani se maistui pahalta. Kaikki muut kyllä pitivät, mutta minä en. Sopii kalapöydän viiniksi, sienikeitolle, fasaanille tai muulle vaalealihaiselle riistalle, kuten vaikkapa kanille. Minä pystyn juuri ja juuri kuvittelemaan tätä lasillisen verran sienikeiton kaverina. 100% Grüner Veltliner. Viini -lehti on arvioinut viinin yhden tähden arvoiseksi (=helppo arkiviini) ja moittii hintaa ryöstöksi. Että silleen.
Kävimme keskustelua metsästyksestä yleensä ja pohdimme millainen on hyvä riistaruuan juoma. Juoman valinnassa on otettava huomioon niin ruuan valmistustapa, kuin raaka-aineen voimakkuuskin. Klassikkopareista mainittiin pinot noir + riistalinnut ja barolo tai rhônelaiset viinit isolle riistalle. Oluita unohtamattakaan.
Ensimmäisessä pruuvissa lähdimme etsimään kumppaneita pienriistalle, kuten riistalinnuille ja jäniksille.
Aloitimme varsin erinomaisella valkoviinillä. Pieropan La Rocca 2015 (29,98 €) on Italiasta Veneton alueelta, 100% Garganega. Kuiva, hapokas, kypsän keltaluumuinen, verigreippinen, hennon kermainen, mineraalinen, tamminen, tasapainoinen. Alkon luokituksen mukaisesti runsas ja paahteinen. Upea väri! 15 kuukauden tammikypsytys toi tasapainoisen tammen toffeen ja ananaksen aromien joukkoon. Hieno viini, joka kestää myös muutaman vuoden kypsytyksen. Suositellaan pienriistalle, kuten sorsalle, fasaanille, kanille ja jänikselle. Erityisesti mainittiin sienet ja se, miten viiniä oli kouluttajallemme tarjottu Pieropanin tilalla kermaisen kantarellipastan kera. Kuulemma erinomainen yhdistelmä! Viini sopii myös joulupöytään. Pidin tästä erittäin paljon ja vaikka ruokapöydässäni ei juurikaan riistalintuja tai pupuja näy, niin sieniä kyllä löytyy, joten hankinta on perusteltua. Viini -lehti antaa upeat neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen), mutta moittii kalliiksi.
En tiedä, mikä minua riivasi, mutta marjaisa ja raikas Creation Pinot Noir 2017 (29,98 €) käänsi yllättäen suupieleni hymyyn. Siis Pinot Noir, johon minulla on ikuinen viha-rakkaussuhde. Outoja asioita tapahtuu..... Tämä etelä-afrikkalainen 100% Pinot Noir on keskitäyteläinen, keskitanniininen, karpaloinen, mausteinen ja kukkainen. Hyvästä tuoksusta löytyi karpaloa, metsää, mustikanlehteä. Eli hullumpi siis lainkaan. Monikäyttöinen viini on kuitenkin niin hapokas, että se suorastaan huutaa ruokaa eli ei ole kyse mistään ns. lipittelyviinistä, vaan ruoka pitää olla. Käy kaikelle pienriistalle jäniksestä lähtien. Erityisesti kouluttajamme mainitsi, että jos valmistaa sorsaa niin, että sen maksa on mukana, niin silloin tämä viini ehdottomasti. Viini sopii hyvin myös punajuurelle, esim. punajuuri-vuohenjuustolisuke vaikkapa juuri sille sorsalle. Myös vadelma-/karhunvatukkahilloke lisukkeena mainittiin.
Kolmas tämän pruuvin juoma löikin sitten minut ja sisareni ällikällä. Mehän emme olutta juo! Liefmans Goudenband 2016 (4,36 €) on siis belgialainen olut. Ja se on myös olut, josta totesimme, että onpas hyvää! Ruskea, samea (suodattamaton), täyteläinen, miedosti humaloitu, luumuinen, hapankirsikkainen, banaaninen, vadelmainen, kevyen suklainen, hennon yrttinen. Varsinainen makupommi siis! Mielenkiintoinen erikoisuus, jota on kypsytetty tammessa 4-12 kuukautta ja joka kestää hyvin myös aikaa. Hämmentävän marjainen, mämminen, karamellinen. Alkon ruokasuosituksissa mainittiin konvehdit! Mikäli haluaa aterian kanssa viiniä, mutta punaviini ei syystä tai toisesta sovi, niin tämä toimii. Riistalinnuille tai ihan nautiskeluun. Yksi kurssilaisista vihjaisi maalaisleivän, palvatun hirven ja pihlajanmarjahillokkeen yhdistelmästä.
Pienriistaa tutumpaa minulle on suurriista, kasvoinhan hirvi- ja peurametsällä viihtyvän isän kanssa, joten sitä kohti seuraavassa pruuvissa.
Hirven liha on tummaa ja voimakasta, joten sitä kannattaa myös kunnioittaa viinivalinnalla. Hirven fileepihveille sopiva viini löytyy rotevien ja voimakkaiden punaviinien joukosta, esim. barolot. Hirvipadan kanssa taas löydät sopivan viinin vivahteikkaiden ja kehittyneiden joukosta. Mikäli marinoit lihan, siihen sopii tummat oluet tai samankaltainen viini, mitä tarjotaan valmiin ruuan kanssa.
Poroa käytän myös melko usein ja sen fileelle sopii täyteläiset ja voimakkaat viinit, kun taas padoille ja käristyksille mehevät ja hilloiset punaviinit. Erikseen mainittiin poronkäristykselle sopivana chileäinen Carmenere tai sekä espanjalaiset, että portugalilaiset punaviinit. Valmistusvinkki yhdeltä kurssilaiselta oli tarjota poroa punajuuripyreen ja rosmariini-kermakastikkeen kera. Nam.
Karhua ei pöydässäni ole näkynyt, mutta koska karhun liha on riistalihoista voimakkain ja aromaattisin, niin myös sen kanssa tarjottavat viinit pitää olla "isoja". Argentiinasta, Australiasta tai Pohjois-Rhônesta baroloita tai Shirazeja. Rotevia ja voimakkaita. Yllätyksekseni myös viilennetty portviini mainittiin.
Viña Tondonia Reserva Tinto 2005 (33,39 €) Espanjan Riojasta oli tastingissä oma suosikkini. Ehdoton ykkönen. Tila on perustettu 1800 luvulla ja vuosituotanto on 250 tuhatta pulloa. Keskitäyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, viikunainen, kypsän karpaloinen, kuivatun yrttinen, tamminen, vivahteikas. Toffeista tammea, pähkinäisyyttä, tallin taustaa, ikääntynytttä balsamicoa, syksyä, lakritsaa, lääkeyrttiä, mustetta. Tätä kaikkea viinistä löysimme. Kypsytetty 6 vuotta tammitynnyreissä (joista suurin osa amerikkalaista tammea) ja vielä toiset 6 vuotta pullossa. Ikäänsä nähden viinissä oli yllättävän tuore väri. Ruoka herättää tämän viinin loistoonsa, mutta menee myös ihan "omissa lihoissa" eli nautiskellen sellaisenaan. Suurriistaviini, joka sopii poron paistin ja fileen (sieniä mukaan ateriaan) lisäksi myös hevosen lihan kanssa. Suositeltiin nauttimaan iäkkään manchegon (ja/tai ikäkkään kaverin) kanssa. Ja minä onnekas olen saanut tätä pullollisen lahjaksi, vaan milloin sen nauttisin? Tarvitsen iäkkään kaverin siis seurakseni!
Guerrieri Rizzardi 3 Cru Amarone della Valpolicella Classico 2012 (35,12 €, saatavilla nyt vuosikerta 2013) Italian Venetosta oli vuorossa seuraavana. Tilan historia alkaa jo 1600-luvulta. Erittäin täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, mausteinen, mokkainen. Viini oli melko piukka, mutta pehmeni lasissa ja sanottiinkin, että tämä on parhaimmillaan nautittavaksi 6-8 vuotiaana. Kannattaa ehdottomasti dekantoida. Kypsytetty vähintään 3 vuotta tammessa. Nokea, lääkeyrttejä, salmiakkia, lakritsia, anista, fenkolia, yrttejä. Runsasta hedelmäisyyttä, lämpöä. Pidin tästäkin, mutta edellistä vähemmän. Yleisesti ottaen sopii kaikille sarvipäille. Roteva viini hirvelle ja peuralle, ikääntyessään kauriille. Ikääntyessä tanniinit rauhoittuvat ja sopii sitten myös jopa riistalinnuille. Vielä tässä vaiheessa sitä oli vaikea kuvitella. Viini -lehti on antanut neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta moittii kalliiksi. Arvioinnin kohteena on ollut saman vuosikerran 0,375 l pikkupullo, jonka hinta on 19,05 €.
Founders KBS (9,13 €) oli jälleen hämmentävä oluttuttavuus. Stout Amerikasta. Ruskeanmusta, erittäin täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, paahtomaltainen, kuivahedelmäinen, taatelinen, kaakaoinen, mokkainen, hennon vaniljainen, runsas, pitkä. Makeutettu suklaalla ja kahvipavuilla. Ei mikään perusölppönen! Tuote on kypsytetty bourbontynnyreissä (sieltä siis vaniljaisuus), eikä 3-5 vuoden lisäkypsytys olisi pahitteeksi. En ole ikinä aikaisemmin kuullut, että oluitakin voidaan kypsyttää! Oluet muuten kypsytetään aina pullot pystyasennossa ja tämän tuotteen valmistusvuosi löytyy etiketistä. Olut sopii hirvenfileepihveille ja tumma-aromisille pataruuille (myös nauta, karitsa). Ikääntyessään olut makeutuu ja sopii myös voimakkaille juustoille, esim. sinihomejuustot. Myös suklaakonvehdit mainitaan makuparina. Ja jos mietit, mitä KBS tarkoittaa, niin se tulee sanoista Kentucky Breakfast Stout. Alkoholia on runsaasti, peräti 11,9%, joten ihan mistään tavanomaisesta saunaoluesta ei myöskään ole kyse. Kylmä kahvi kaunistaa, totesimme lopuksi ja se kuvaa hyvin tätä hämmentävää juomaa. Ai niin, stout ja osterit on kuulemma myös klassinen yhdistelmä. Mainittakoon se nyt tässä, vaikka ei olekaan kyse riistasta......
Illan aikana ennakkoluuloni joutuivat melkoiselle koetukselle (pinot noir, oluet), eikä viimeinen tuote tuonut tähän helpotusta. Ainoa Silkki 2016 (21,48 €) kun on kotimainen marjaviini. Jälkiruokaviini, mutta siinä mielessä erikoinen, että siinä on sokeria vain gramma litraa kohden. Kuiva, keskihapokas, mustikkainen, hennon metsämarjainen, mausteinen, paahteinen. Viiniä valmistaa amerikkalainen pariskunta, joka aiemmin toimi Lepaalla, mutta nykyisin Ainoa Winery sijaitsee Päijät-Hämeessä, Hollolassa. He ovat tuoneet punaviinimenetelmän marjaviinien valmistukseen eli kun muut marjaviinivalmistajat Suomessa käyttävät viiniin vain mehun, niin nämä tuottajat käyttävät kokonaiset marjat kuorineen. Ja totta, viini ei ollut niin mehumaista, mitä yleensä tämäntyyppiset ovat, mutta valitettavasti se ei ollut ihan minun suuni mukaista. Ruokasuosituksena piiraat, erityisesti sienipiiraat. Alkon tuotetiedoissa suositellaan myös riistalintuja ja riistaa ylipäätänsä.
Ilta oli erittäin mielenkiintoinen, se on kyllä myönnettävä. Ennakkoluuloja murtui ja uusia mielenkiintoisia tuotteita löytyi. Tämä oikeasti on Etiketti -lehden pruuvien parasta antia, tutustua tuotteisiin, jotka muuten todennäköisesti myymälässä vain ohittaisi. Aina saa uusia ideoita!
Ja kun koko ilta oli puhuttu ruuasta, saamatta patonkia kummempaa purtavaksi, niin junaa odotellessa nälkä yltyi. Ratkaisu on silloin Aseman Wurstin makkaraperunat ja tuttu, turvallinen Hartwallin harmaa. Amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti