Sisälläni asuva Happyhamster arvostaa ja rakastaa vanhoja esineitä sekä huolella ja rakkaudella kunnostettuja vanhoja rakennuksia. Eipä siis ihme, että kerrasta ihastuin navettarakennukseen, jossa toimii Kärkölän Kievari.
Kotipaikkakuntani entiset nuoret kokoontuvat epäsäännöllisen säännöllisesti erilaisten tapaamisten merkeissä ja me järjestelytoimikuntalaiset pyrimme mahdollisuuksien mukaan niitä järjestäessämme samalla tukemaan kotikuntamme yrittäjiä. Usein entisiä nuoria hekin. Googlailun ja viidakkorumpujen avulla löysin Kievarin.
Ihastuin paikkaan ja sen yrittäjiin jo heti ensimmäisellä tutustumiskäynnillämme tammikuun lopulla. Sisustus on täynnä yksityiskohtia ja ainakin erityisesti minua viehättäviä vanhoja esineitä.
Kievarissa voit mainiosti järjestää niin perhejuhlia, kuin vaikkapa yrityksen virkistyspäivän. Isäntäväki järjestää ruokailut ja tarvittaessa myös elämykselliset oheisohjelmat. Saunaa unohtamatta! Kyllähän sauna on meille monelle suomalaiselle kovin tärkeä. Tosin minä olen iän karttuessa todennut sen, että mikäli on tarkoitus vielä saunan jälkeen olla jollain tavoin edustuskelpoinen, niin se vaatii autolastillisen erinäisiä tarvikkeita ja kosmetiikkaa. Onneksi on oma mökkisauna, jonka jälkeen ei ole tarvetta laittautua!
Maaliskuiseen tapaamiseemme saapui reilut 40 henkeä. Se oli mielestäni varsin sopiva määrä, paikka ei tullut aivan tupaten täyteen ja saunomisesta innostuneet suoriutuivat löylyttelystään sujuvasti ennen yhteistä ruokailua.
Tilaamani tarjoilu (25 € per henkilö) sisälsi salaatteja ja paria eri kiusausta sämpylöineen ja ruokajuomineen (kotikalja, maito, mehu, vesi) sekä jälkiruuan kahveineen.
 |
| Punajuuri-omenaraaste |
 |
| Mansikka-melonisalaatti |
Hyvin maistui ruuat! Ruuat oli laitettu houkuttelevasti esille. Kiusaukset veivät kielen mennessään ja erityismaininta mansikkamelonisalaatille, sitä on tehtävä itsekin.
Kahvin kanssa maistui suklainen kääretorttu ja kyllä se on sanottava, että ruusukupeista kahvi ei voi maistua kuin hyvältä!
Illan hämärtyessä entiset nuoret käänsivät cd-soittimen nupit kaakkoon ja verestivät nuoruusmuistojaan discomeiningillä. Oi kultainen 70-luku!
Minä en olisi minä, ellen olisi ajautunut vielä jatkoillekin paikalliseen kuppilaan, mutta kaikki hauska loppuu aikanaan. Ja kiitos nyt sitten taksiuudistukselle tai ylipäätänsä maaseudun taksitarjonnalle, niin vitsit olivat kyllä vähissä, kun 40 minuuttia odotin Lahdessa keikalla ollutta taksia tyhjällä ja tuulisella taksiasemalla. Huoh, nyt ymmärrän, miksi niin monella entisellä nuorella oli seurueessaan mukana oma kuski...... Mutta ei tämä ankeus kuitenkaan pystynyt poistamaan tyytyväisyyttäni onnistuneen illan suhteen, mitähän sitä seuraavaksi keksisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti