Remmi-tuolin salaisuus

Etäpiiska viuhui tyttäreni toimesta. Joulu välipäivineen ei kuulemma todellakaan ole mikään syy olla päivittämättä blogia ja edistämättä (ikuisuus)raivausprojektia. Siispä toimeen ja vierashuoneen kimppuun.

Ja pakko myöntää, että melkeinpä jo itseänikin on alkanut kiinnostaa tämä Remmi-tuolille vaivihkaa ilmestyneen paperiläjän sisältö. Läjän syntyajankohtaa en pysty tarkemmin määrittelemään, joten eikun kimppuun vaan uudenvuodenpäivän kunniaksi setvimään salaisuuksien kasauman sisältöä. Ihme kyllä, läjä näyttää kuvassa todellisuutta pienemmältä......

Ja todellakin tarkempi tarkastelu kertoo, että kyseessähän on ns. paniikkisiivouslaatikon sisällön väliaikainen sijoituspaikka. Ilmeisesti paniikkisiivouslaatikkoa on tarvittu vieläkin kipeämmin jossain muussa kohteessa. Kyseinen laatikkohan otetaan käyttöön silloin, kun on tulossa vieraita ja alakerran sinänsä edustuskelpoiset tilat pitää äkkiä saada kuntoon. Silloin otetaan mikä tahansa käsille osuva kori tai laatikko, johon ylimääräiset tavarat paiskataan ja kiikutetaan yläkertaan. Ja unohdetaan. Se on tosi näppärä menetelmä....

Ja mitä täältä sitten löytyi. Ensinnäkin kolme kappaletta sukututkimuksia, joista äitini oli jo aivan varma, että olen ne hukannut. No en tietenkään ollut, vaan olin ne huolella säilönyt. Nythän on kylläkin todella suuri vaara, että jymähdänkin lukemaan tätä 1700-luvulle johtavaa tutkimusta...... Siispä eteenpäin!

Kasan sisällön analysointi kertoo ulkopuolisellekin henkilölle paljon elämästäni. Olen esimerkiksi opiskellut sekä englantia (Languista kielikoulun materiaalikansio vuodelta 1997) että italiaa (alkeet kansalaisopistossa lukuvuodella 2010-2011). Ammatillista pätevyyttä on ylläpidetty suorittamalla Markkinointi-instituutissa Yrityshallinnon tutkinto ja Helsingin Kauppakamarin esimieskoulutukseenkin on osallistuttu. Olisikohan kaiken näihin liittyvien papereiden loppusijoituspaikka sittenkin ihan työnantajan tiloissa työhuoneessani?

Ja mitä vielä? Nippu tyttäreni konfirmaatiokutsuja vuodelta 2001, Iltalehden Mannerheim-extra, Alkon hinnasto vuodelta 1999 (miksi?), tyttärien koulukuva ala-asteajoilta (nuorin on kädet ristissä eturivissä, vanhin näyttää kapinoivan kuvausta oikeassa reunassa), pari numeroa BONK-sanomia sekä älytön määrä ruokaohjeita ja ylläri, ylläri, lehtiä. Ja runko 50-vuotisjuhlieni puheesta.

Loppuanalyysinä kerron, että kyse ei olekaan aivan tyypillisestä paniikkisiivouslaatikon sisällöstä. Roinan ikäjakauma on sen verran laaja. Uskoisin, että tässä onkin alunperin ollut kyse kirjaston aikaisemmasta siivousyrityksestä, jolloin nämä säästettävät ja tärkeät kamat, joita ei kuitenkaan ole tarkoitettu kirjahyllyyn, onkin pinottu kirjoituspöydälle jatkokäsittelyä varten. Ja siitä ne ovat sitten aivan sattumanvaraisesti osuneet paniikkisiivouslaatikkoon loppukesästä 2011, koska tuoreinta tavaraa oli se mun puheen runko.

Hitto, ihan kuin olisin arkeologi :)

ps. paperinkeräykseen 7,2 kiloa