Happyhamster: Rojukaapin raivaus

Siitä onkin kulunut jo kotvan aikaa, kun viimeksi olen nostanut esiin Happyhamsterin projekteja. Hmmm, itseasiassa vuoden 2015 aikana kirjoitin aiheesta vain yhden jutun, joka kertoi Hamsterin eteisestä tai paremminkin tuulikaapista. Mitä sitä selittelemään, ruuan ja viinin kanssa elämä on niin paljon lystimpää..... Mutta jotta totuus ei unohtuisi eli se, mistä tämä koko blogi sai alkunsa, niin on syytä katsoa, mitä eteisen kaappi oli nielaissut sisäänsä. Eli näemmä vuodesta toiseen pyörin yhä vain eteisessä...... Mittarikaapiksi tätä kaappia kutsutaan, koska kyllähän siellä kaiken roinan takana se sähkömittarikin lymyilee. Ja edelleenkin on todettava, että tämä itsensähäpäisy -metodi jollain kierolla tavalla toimii meikäläisen kohdalla...... Eikun kaappiin!

Pääsääntöisesti säilytän kaapissa työkaluja, nauloja, ruuveja ja sen sellaista. Tavaroita, jotka periaatteessa kuuluisivat autotallin puolelle, mutta jotka on mukavampi pitää käden ulottuvilla. Jos nyt vaikka yhtäkkiä iskee suunnaton naulaamisen tarve. Tai joku muu vastaavanlainen tarve. Ongelma on vaan ollut se, että kun tarve iskee, on valtavan työlästä löytää tarvitsemansa, koska kaappiin on tullut vain tungetuksi tavaraa. Ilman mitään sen suurempaa suunnitelmallisuutta tai järjestelmällisyyttä. Siihen oli nyt tarkoitus saada muutos.

Tartuin puuhaan hivenen siivousguru Marie Kondon oppien mukaisesti. Kaikki kamat kaapista ulos, järjestely ryhmiin, puhuttelu, lajittelu jne. Vaikka en kirjaa ole vielä(kään) lukenut, niin paljon olen metodista muuten kuullut ja lukenutkin. Liityin jopa KonmariSuomi -facebookryhmään ja se jos mikä on ihan parasta viihdettä!  Toki siellä on hyviä keskusteluja ja saa oivallisia vinkkejä, mutta tietty hurmahenkisyys ryhmässä vallitsee. Tavallaan uskon siihen, että laittamalla asiat/tavarat ympäriltäsi järjestykseen (=marittamalla), samalla järjestät myös ajatuksiasi, omaa päätäsi, omaa elämääsi kaiken kaikkiaan. Olenhan itsekin huomannut viimeaikoina sen, että tavarasta luopuminen tuottaa lähes suurempaa mielihyvää, mitä tavaran hankkiminen. Mutta poislähteville roinille en vielä ole jutellut, en kiittänyt, en hyvästellyt. Ehkä sekin päivä koittaa.......

Ja aivan kuin johdatuksena tälle projektille osui paikallisella kirpparilla, Femmatorilla, silmiini siistit, puiset laatikot. Tukevat, umpipuiset. Lapun mukaan Lundian laatikoita, hintaan 5 € per kappale. Huomattavasti käytännöllisemmät, mitä aikaisemmat 80-luvun suursuosikit, pastelliväriset muovikorit.

Eli hyllyt tyhjiksi ja sitten lajittelemaan ja ihmettelemään. Mitä kaikkea kaappi onkaan vuosien vuosikymmenten aikana hotkaissut sisäänsä.

Huopatassuja on näemmä hankittu jokaisella Ikea-käynnillä. Varastoa riittää vuosiksi.

Kolme toimivaa ja kaksi käyttökelvotonta mittaa. Vanhat mitat ovat jollain tavoin sympaattisia, en raaskinut niistä sittenkään hankkiutua eroon, vaikka niillä ei mitään kannata mitata.

Neljä avaamatonta valosarjapakkausta. Huoh.

Jospa tulevana keväänä saisi verkon edes yhteen ikkunaan. Asiaan on varauduttu sekä markka- että euroaikaan. Mitä tähänkään voi sanoa? Ei oikein mitään.

Tavarat lajittelin uusiin puulaatikoihin. Hämmästyin, että vaikkapa erilaisia teippejä ja naruja oli kokonaisen laatikollisen verran! Nyt kaikki samantyyppiset kamat ovat yhdessä paikassa ja yhdellä silmäyksellä pystyn tarkistamaan vaikkapa nyt huopatassujen varastotilanteen Ikeaan lähtiessä :) Dymo-koneella sujui merkinnätkin kätevästi. Aivan ääneen itseäni kiittelin!

Tavaramäärä ei radikaalisti vähentynyt, mutta kaapin sisältö selkeytyi ja järjestystä on nyt helpompi pitää yllä. Kaikella on oma paikkansa.

Tietysti voidaan sitten vielä olla montaa mieltä siitä, että kuinka paljon vanhoja kakkuvuokia pitää ihmisellä olla, kun niitä kuitenkin käytetään vain satunnaisesti talvisin jäälyhtyjen tekoon ja onko niiden paikka tässä kaapissa. Ei varmaankaan. Tai vanhat kahvipurkit. Tai rikkoutunut, mutta ah niin kaunis lampetti. Vaateharja ja ukonpää-naulakko, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen, päätyvät kyllä käyttöön. Mutta eihän tämä mikään tyylipuhdas Marie Kondo -suoritus ollut, ei todellakaan, mutta matkalla sitä kohti......