Happylobster: Pruuvi: Saksan helmet

Pruuvatessamme Alkon Etikettiklubissa saksalaisia viinejä tutustuimme neljään merkittävään viinialueeseen, jotka karkeasti voidaan jakaa klassisen ja modernin tyylin alueisiin. Mutta ennenkuin sukellamme yhdeksän viinin kautta syvemmälle Saksaan, aloitetaan ilta kuohuvalla. Kuten lähes aina näissä pruuveissa.

Kaikki tuotekuvat ovat Alkon omilta sivuilta.

Wegele Gutssekt Riesling Brut (23,60 €) on Alkon tilausvalikoimasta löytyvä perinteisellä menetelmällä (=samppanjamenetelmällä) valmistettu vallan kelpo kuohuviini. Väriltään vaalean vihreä, hieman kehittynyt. Tuoksu hedelmäinen ja maku erittäin kuiva, hapokas, helmäinen, sitruksinen, yrttinen. Kaikenkaikkiaan varsin raikas, elegantti ja tyylikäs juoma, josta pidin oikein paljon. Ainoastaan tarjoilulämpötilassa olisi voinut olla toivomisen varaa, olisin toivonut saavani tämän hivenen viileämpänä, mitä se nyt tarjottiin.

Mosel ja Rheingau

Ensimmäisenä tutustuimme klassisiin ja arvostettuihin Moselin ja Rheingaun alueisiin. Molemmilla alueilla keskitytään ennen kaikkea Riesling-rypäleen viljelyyn ja niinpä esimerkiksi Moselin tuotannosta peräti 90% on valkoviiniä. Mosel on tunnettu tyyppillisistä saksalaisista, herkullisista, pitkäikäisistä makeista ja puolimakeista valkoviineistä, vaikka suuntaus sielläkin on tätä nykyä kuivempaan suuntaan. Rheingaun parhaat viinitarhat sijaitsevat Rhein-joen varrella ja viinit puolestaan ovat aromikkaita, hapokkaita, voimakkaita ja hienostuneita. Maistetaanpa!

Schloss Schönborn Hattenheim Pfaffenberg Riesling 2011 (15,99 €) Alkon tilausvalikoimasta on kuiva, hapokas, sitruksinen, hedelmäinen ja aromikas yhden palstan viini Rheingausta. Väriltään viini on viherkeltainen, hieman kehittyneen oloinen ja tuoksu on kukkea, mukana sitrusta, persikkaa, vahapintaista omenaa. Schloss Schönbornin viinitila on perustettu jo 1300-luvulla ja se on sekä suuri että arvostettu tuottaja. Pidin tästä viinistä erittäin paljon. Näin kesäaikaan se sopii erityisen hyvin vaikkapa grillatun vihreän parsan kanssa. Taidankin kokeilla! Viini -lehdestä löytyy arvio vuosikerrasta 2009, joka on jo poistunut Alkon normivalikoimista, mutta se on saanut täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini).

Samalta tuottajalta, samalta alueelta tuli seuraavakin viini, Schloss Schönborn Hattenheim Alte Reben Riesling 2012 (26,90 €), tilausvalikoimasta tämäkin. Kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen. Rypäleet ovat peräisin vanhoista köynnöksistä (=Alte Reben) laajalta alueelta. Vanhat köynnökset tuottavat vain vähän rypäleitä ja siitä syystä viiniin tulee hyvin intensiivinen maku. Pieni aavistus petrolin aromia löytyi, mikä Rieslingiin tulee ikääntymisen myötä. Suutuntuma oli miellyttävä, hivenen öljyinen. Hymynaaman piirsin muistiinpanoihini myös tämän viinin kohdalle.

Sitten vielä maistiainen Moselista. Markus Molitor Haus Klosterberg Riesling 2014 (20,30 €), tilausvalikoiman tuote. Kuiva, hapokas, sitruksinen, runsaan hedelmäinen, yrttinen. Sinällään elegantti viini, mutta vuosikerta niin tuore, että joutaa hetkeksi kellariin kypsymään. Tuoksu hedelmäinen, mutta ainakin minulla oli vaikeuksia saada siitä kiinni. Jäännössokeria 9 g litrassa ja niinpä ruokasuositukset veivät itäisille maille; sushi, wasabi, soija, vietnamilaiset kevätkääryleet, mutta ei curry, eikä tuliset ruuat. Tykkäsin minä tästäkin. Ihan ilman kellarointia.

Rheinhessen ja Pfalz

Modernit tuulet puhaltavat puolestaan Rheinhessenin ja Pfalzin alueilla, missä sijaitsevat maan suurimmat viinilaueet. Nuoret, ennakkoluulottomat, kokeilevat tuottajat saavat aikaan hyvän hinta-laatusuhteen omaavia viinejä. Alueiden ilmasto on lämmin ja kuiva, mikä mahdollistaa maukkaiden ja melko täyteläisten viinien valmistamisen. Otetaanpa maistiaiset molemmilta alueilta.

Dreissigacker Bechtheimer Silvaner 2012 (21,90 €) edustaa modernia, nuorta osaamista ja tuottajalla on kuulemma suorastaan radikaali näkemys luomuviljelystä. Bechtheimerin kylästä, Rheinhessenistä. Noh, meikäläiseen ei moinen iskenyt, en pitänyt tästä Alkon tilausvalikoiman viinistä oikeastaan lainkaan. Jännittävää tai ainakin nyt erikoista oli se, että vaikka Silvanerin perusominaisuus on tietynlainen hentoisuus, niin se oli tästä viinistä kaukana. Tammisuus oikein hyökkäsi läpi. Tuotekuvaus sanoo viinistä, että se on kuiva, hapokas, hedelmäinen, mausteinen ja paahteinen.

Kouluttaja vinkkasi, että samalta tuottajalta löytyy Alkon perusvalikoimasta hyvä Riesling eli Dreissigacker Organic Riesling 2015 (14,95 €). Kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, mineraalinen, kevyen mausteinen, vivahteikas. Sitä saattaisin kyllä maistaa....

Sitten Pfalziin. Dr. Bürkin-Wolf Wachenheimer Riesling 2013 (19,81 €) Alkon tilausvalikoimasta on kuiva, hapokas, hedelmäinen ja sitruksinen. Biodynaaminen viini, johon käsin poimitaan tarkoin valitut rypäleet. Ja kas kummaa, pidin tästäkin!

Punaiset

Saksan punaviinien suhteen olen hyvin ennakkoluuloinen. Ihan turha minulle puhua niistä "salanimellä" Spätburgunder, sillä sitä lähes tulkoon inhoamaani Pinot Noiriahan ne ovat. Viinit eivät ole täyteläisiä, mutta niissä on kuulemma tyylikkyyttä. Vadelmaa, kirsikkaa, orvokkia, maanläheistä metsäisyyttä.

Saksasta löytyy myös Dornfelder-viinejä, rypäle, joka on Helfensteinerin ja Heroldreben risteytys. Saksassa kehitetty. Siitä saadaan tummia, hedelmäisiä, muhkeita ja runsaita viinejä. Eipä vaan löydy Alkon valikoimista, joten maistossa oli pari näitä ennakkoluulojeni kohteita.

Pfalzin Becker Family on Saksan kuuluisimpia ja arvostetuimpia Pinot Noir -tuottajia ja heidän valikoimistaan löytyy Becker Family Pinot Noir 2012 (16,85 €). Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, kirsikkainen. Väri oli mielestäni omituinen, mutta näin tuhtien viinien ystävälle klassinen vaalean hailakka Pinot Noir -väri tietenkin näyttäytyi outona. Se, että tuottaja on nimennyt tuotteensa Pinor Noir'ksi viestinee siitä, että viini on enemmän Bourgogne -tyyppinen. Olen vuosi sitten maistanut saman tuottajan Spätburgunder "B":n, 12 kk tammessa kypsyneen ja siitä väitän pitäneeni. Tästä hämmentävästä tapahtumasta voit lukea täältä, klik. Mutta siis tästä nyt maistetusta en pitänyt sitten lainkaan. Viini -lehti antaa arvionsa vain Alkon normaalivalikoiman, ei tilaus- eikä erikoisvalikoiman viineistä ja koska tässä pruuvissa oli ehkä poikkeuksellisen paljon tilausvalikoiman tuotteita, niin arvioitakaan ei löytynyt. Vaan tästä löytyi! Viini -lehti on antanut neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).

Becker Landgraf Gau-Odernheimer Spätburgunder 2013 (19,60 €) Rheinhessenin alueelta miellytti edellistä enemmän, vaikka ei mitään suoranaisia riemuntunteita herättänytkään. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kypsän karpaloinen, hennon orvokkinen, mausteinen, kevyen tamminen, aromikas viini on Alkossa "Erikoiserä" -merkin alla, joten sitä on vain rajallisesti saatavilla. Tanniinit olivat pehmet, aromeista löytyi ruutia, lakritsaa, kypsiä karpaloita. Kouluttajamme mukaan orvokki ja kukkeus kuuluvat laadukkaaseen Pinot Noiriin. Myös tämä viini saa Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).

Makeat

Rakastan jälkiruokaviinejä, joten sanomattakin selvää, että odotin tätä osiota enemmän kuin malttamattomana. Saksalaiset makeat viinit jaetaan kolmeen predikaattiluokkaan:

Beerenauslese: ylikypsät, jalohomeiset rypäleet. Toimivina makupareina voimakkaat juustot, marjat & hedelmät, makeat jälkiruuat tai ihan vaan nautiskelu.
Eiswein: jäätyneinä poimitut ja puristetut ylikypsät rypäleet. Marjoille & hedelmille, makeille jälkiruuille, nautiskeluun.
Trockenbeerenauslese: rusinoituneet, jalohomeiset rypäleeet. Voimakkaille juustoille, makeille jälkiruuille, erityisesti suklaaherkuille, nautiskeluun.

Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2015 (14,99 €). Puolimakea, hapokas, kypsän omenainen, kevyen yrttinen. Tämä hyvän hinta-laatusuhteen viini on raikas, vaikka sokeria löytyy 40 g litraa kohden, mikä on klassinen sokerimäärä Moselin vanhemman tyylin valkoviinien valmistuksessa. Pidin tuotteesta, vaikka kyseessä ei ollutkaan jällkiruokaviini, vaan enemmänkin ruokaviini vaikkapa aasialaisille ruuille. Viini -lehdeltä kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Luojan tähden näitä saksalaisten viinien nimiä! Onneksi nykyään on itsepalvelumyymälät, jäisi meinaan muuten tämä viini hankkimatta :) Winzerverein Deidesheim Herrgottsacker Riesling Auslese 2010 (15,37 €) räjäytti tajuntani. Makea, erittäin hapokas, aprikoosinen, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen mineraalinen, vivahteikas. Viini tulee kuumalta Pfalzin alueelta ja siihen on rypäletertuista yksitellen kerätty vain täydelliset rypäleet. Siihen nähden hinta on kuitenkin mielestäni maltillinen. Sokeria löytyy 70 g litraa kohden ja koska sokeria on näinkin paljon, se tasoittaa mukavasti happoisuutta. Hanhenmaksallekin tätä suositeltiin, mutta minä nauttisin jälkiruuaksi ihan vain pelkältään. Jälkiruokaviiniähän ei tarjota kovin suurta määrää, ravintola-annos on 8 cl. Kotioloissa ehkä vähän enemmän... Viini -lehden arvioitsijat pitävät myös neljän tähden verran (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuivat vielä edulliseksi ostokseksi. Sitähän minäkin!

Illan voi tiivistää oheiseen kaavakuvaan saksalaisten viinien laatuluokituksista, ehkä kouluttajamme kertoma pysyy näin paremmin muistissa.

Loppuun vielä muutamat kuvat matkan varrelta Salmisaaresta rautatieasemalle. Kävellen, koska oli sisko matkassa, muuten olisin hurauttanut matkan metrolla. Toisaalta sitten olisi jäänyt mielenkiintoisia asioita näkemättä....