Suomen Gastronominen Seura on valinnut vuoden 2016 ravintolaksi lahtelaisen ravintola Roux'n. Viinisiskot (WineSisters, ystävien yhteinen pieni viiniklubi) hyppäsivät paikallisjunaan ja lähtivät tutustumismatkalle. Pari meistä oli kyseisessä ravintolassa vieraillut jo aikaisemminkin, silloin blinien äärellä. Kertomuksen blinitaivaasta voit lukea täältä, klik. Mutta nyt siis uudelle retkelle.
Miellän Lahden nuoruuteni kotikaupungiksi, vaikka en siellä asunut, enkä kouluja käynyt, mutta olihan se kuitenkin meidän päijät-hämäläisten "pääkaupunki". Vaikka tai koska sitten en myöhemmin Kanta-Hämettä pidemmälle ole elämässäni päässyt, niin Lahdella on aina paikka sydämessäni. Ehkä siksikin ilahdutti, että Vuoden ravintola -palkinto meni juuri Lahteen, eikä aina Helsinkiin. Helsinki on ehdottomasti Suomen ravintolakartalla se ykköskaupunki, sitä ei käy kieltäminen, mutta ilahduttavasti viime vuosina on sekä Tampereelle, että Turkuun syntynyt uusia, korkeatasoisia ravintoloita, jotka ovat matkan arvoisia. Ja nyt sitten Lahteen. Mahtavaa! Lisää Gastronomisen Seuran valintaperusteista voit lukea täältä, klik.
Menu vaihtuu kausittain, toki tietyt klassikot pitävät pintansa listalta toiselle ja nyt keväiset annokset suorastaa pursusivat parsaa. Normaalin á la carten lisäksi sinulla on mahdollisuus valita erilaisista valmismenuista, jotka sisältävät 3-7 ruokalajia. Ja tietenkin kaikkiin on saatavilla viinipaketti. Me päädyimme neljään ruokalajiin viinipaketilla, tosin jälkiruuan halusimme napata toisesta menusta ja se järjestyi vaivatta.
Ensimmäisen alkuruuan viini oli chileläinen Sauvignon Blanc Expresion Reserve (ravintolahinta 52 € / pullo). Villard Estaten viineistä ja juuri tästä viinistä voit lukea tarkemmin tuottajan sivulta, klik.
Ensimmäinen annos oli käsittämättömän herkullinen, toivoin, ettei se olisi loppunut koskaan. Vihreää parsaa ja rapu Eggs Benedict oli annoksen nimi. Englantilainen muffinssi, kuningasrapua, uppomuna ja hollandaisekastiketta. Aivan täydellistä, niin visuaalisesti, kuin maultaankin. Ei voi muuta sanoa. Ja huomatkaa, yrttiöljyä!
Keitolle oli valittu viiniksi Pinot Blanc Barriques 2013. Kuiva, keskitäyteläinen, hedelmäinen, raikas. Lisää viinistä ja runojakin rustaavasta Domaine Ostertag'n viinintekijästä voit lukea Vindirektin sivuilta, klik. Viiniä ei siis löydy Alkon valikoimista, ainoastaan ravintolamyynnistä.
Parsa-aika kun on parhaimmillaan, saimme parsaa myös toisessakin annoksessa. Kuohkeaa parsakeittoa sekä pähkinää, omenaa, fenkolia ja pekonia. Sekä yrttiöljyä :) Erittäin kaunis annos, eikä vaan!
Seuraavana lautasella roseepaistettua poron ulkofileetä Inarista ja riekonrintaa Utsjoelta. Lisäksi lakritsa-riistakastiketta, kukkakaalipyreetä ja vähän jäkälää. Sekä yrttiöljytippoja. Riekko oli minulle tyystin uusi tuttavuus ja pidin siitä todella. Minulla on ollut ruokapuolella riistalinnun mentävä aukko, mutta nyt olen noin kuukauden sisään maistanut sekä pyytä, että nyt riekkoa. Miten erilaisia ne ovatkaan! Pyyn lihan ollessa kanamaisen vaaleaa, oli riekko puolestaan todella tummaa (kuvassa alaoikealla). Riekosta pidin enemmän, selkeästi enemmän makua, riistafiilistä. Nam!
Olimme vaihtaneet alkuperäiseen menuun kuuluneen Vanilla Crème Brûléen suklaiseen vaihtoehtoon, mutta emme valittaneet, kun viehättävä tarjoilijamme toi meille vahingossa ensin Brûléelle tarkoitetun viinin :) Kyllä meille tämmöinen ylimääräinen herkku maistui vallan mainiosti. Pacific Rim Riesling Vin de Glacière on erittäin aromikas, kukkaisa ja hunajainen viini, ruokasuosituksena erityisesti hedelmäiset jälkiruuat, Panna Cotta ja Crème Brûlée..... Lisää viinistä ja sen tuottajasta maahantuojan sivuilta, klik.
Seuraavaksi "oikea" viini jälkiruualle. Maury Vintage 2013 Mas Amiel, Ranska. Tummia marjoja, mausteita, kirsikkaa, vaniljaa, tummaa suklaata. Rakastan jälkiruokaviinejä, niin myös tätä. Jälkiruuan kanssa tämä oli täydellinen liitto! Lisää viinistä ja sen tuottajasta maahantuojan sivuilta, klik.
Ja sitten ateriamme huipennus, Glorian Ruoka & Viini -lehdenkin hehkuttama Suklaatrilogia. Tummasuklaamarkiisia, valkosuklaamoussea ja suklaafondant. Lisukkeena kinuskia ja mansikkageeliä. Toistan itseäni, kun totean, että tämäkin oli täydellinen makuelämys!
Elämyksillä on hintansa ja tämä ateria oli kallein, mitä ikinä koskaan olen omasta pussistani maksanut. Edellinen ennätys oli tamperalainen Bertha, jossa käynnistä voit lukea täältä, klik, mutta nyt ennätys lyötiin parilla kympillä. Eli neljän ruokalajin menu 67 €, jälkiruuan vaihto (kalliimpaan), viinipaketti 49 € ja pari lasia samppanjaa teki yhteensä 141,40 €. Se on paljon se, mutta yksikään euro ei harmittanut, koska kaikki se, mitä rahojeni vastineeksi sain, oli moitteetonta. Ruoka, viini, palvelu, miljöö. Ei turhasta ole Vuoden ravintola -titteliä saatu!
Eteisessä oli hauskasti hoidettu palautteen anto. Kouralliset taisimme kukin Ruusuja -purkkiin laittaa. Kiitos!
Junan lähtöön oli puolisen tuntia aikaa, emmekä nyt sitten halunneet aiheuttaa itsellemme mitään kulttuurishokkia menemällä huippuravintolasta suoraan Lahden rautatieaseman kuppilaan. Sen sijaan suuntasimme aseman vieressä sijaitsevan Scandicin baariin, koska tuntuikin siltä, että oli Napue time :)
Loppuun vielä kuvia ravintolan viehättävästä sisustuksesta. Menkäähän itse paikanpäälle ihastelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti