Siskoni kanssa ollaan ihan armottomia Anssi Kela -faneja. Joten eipä tarvinnut paljon yllytystä, kun hankimme liput Tampere-talon konserttiin ja päätimme, että mehän emme Tampereella vain piipahda, vaan kun mennään, niin mennään yöksi ja nautitaan muutenkin elämästä.
Solo Sokos Hotel Torni Tampere
Tuntumaa Solo Sokos Hotel Torni Tampereeseen (luoja, mikä nimi!) olin ottanut jo reilu vuosi sitten retkeillessäni ystäväni kanssa. Tosin silloin tutustuimme lähinnä Moro Sky Barin tarjontaan :) Siitä reissusta voit lukea täältä, klik. Mutta nyt siis Tornissa ihan yöpyen!
Pidän siitä, miten hotelli on rakennettu vanhojen punatiilisten veturitallien yhteyteen. Se viehättää silmääni, mutta onhan se varsinainen torni ulospäin todella ruma. En viitsinyt siitä edes kuvaa ottaa! Sisällä on sisustuksen suhteen kylläkin onnistuttu. Jo sisäänkäynti (ensimmäinen kuva) vetureineen ja höyryjunan vihellysäänineen miellytti kaltaisiamme junalla kulkijoita.
Huoneemme sijaitsi 22. kerroksessa ja pitkin käytäviä kulkiessani ihastelin sisustusta, jonka ideat on ammennettu niin rautatiestä kuin teollisuudestakin.
Eikä huone tuottanut pettymystä, ei todellakaan. Väriä ja vinkeitä sisustusideoita sekä päräyttävä näköala, jota tässä ihastellaan pienen välipalan merkeissä. Espanjalainen punaviini puhutteli vallan mainiosti suomalaisia liha- ja karjalanpiirakoita, vaikka viinistä loput päätyivätkin illan päätteeksi viemäriin. Siis oikeaan viemäriin, ei ihmisviemäriin......
Ravintola Pyy
Illallisravintolaksi valikoitui aivan hiljattain avattu Ravintola Pyy. Olin siitä muutaman mairittelevan blogikirjoituksen lukenut ja kiinnostus heräsi. Sisko ei pistänyt vastaan.
Paitsi ehkä vähän siinä kohdassa, kun lähestyimme ravintolaa ja näimme sen sijaitsevan vanhassa matalassa ostari-tyyppisessä rakennuksessa, jossa toimi myös kirpputori ja katolla oli parkkipaikka. Täytyy myöntää, että en ihan levollisin mielin itsekään paikkaa lähestynyt, mutta reippaasti vaan sisälle!
Vastassa oli miellyttävästi sisustettu ravintola, joten huolet olivat kaikonneet. Olimme myös vähän miettineet, että oliko pöytävarauksen teko lauantai-iltapäivälle klo 15 liioittelua, mutta ehkäpä ei, sillä paikalla oli jo väkeä ja nopeasti ravintola oli aivan täynnä ja sisälle pyrkiviä jouduttiin käännyttämään ovelta.
Alkuun otimme tarjoilijan suosituksesta Freixenetin uutuuden, Freixenet Ice Cuvée Especial Cava Semi Seco (10,98 € Alkon tilausvalikoimassa ja ravintolassa 8,50 € lasillinen #katteetkohdillaan) Espanjasta, joka tarjoiltiin jäiden kera ja mintulla maustettuna. Tommy Tabermannin mietteillä koristetut viinilasit aiheuttivat meissä pientä kulmien kohottelua.....
Mietimme, että mikä vaan
Ruokalistaa oli tarkkaan tutkittu jo kotona ja itselleni oli aivan selkeää, mitä söisin pääruokana, muita valintoja joutui hetken miettimään.
Alkuun valitsin jättirapuja Chimichurri-öljyssä (10 €) eli valurautapannulla tarjottuja jättiravunpyrstöjä tirisevän kuumassa chili-valkosipuli-korianteri-oliiviöljyssä. Kotoani löytyy myös vastaavanlaisia (blini)pannuja, joten tarjoiluidean pidän mielessä, annos oli maukas, mutta ehkä hivenen tylsän näköinen. Olisihan tuohon päälle voinut vaikka ripotella tuoretta korianterisilppua koristeeksi.
Ja kun Pyyssä oltiin, enkä koskaan ollut pyytä maistanut, niin olihan sitä kokeiltava. Pyytä Pivossa! (18,90 €) oli annoksen nimi, joka sisälsi pehmeän maltaan ja katajan ryydittämässä pivo-kastikkeessa (mitä sitten lieneekään) pyynrintaa sekä hunajajuureksia ja uppopaistettuja Rosamunda-kiekkoja. Pivo muuten tarkoittaa kouraa. Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla. En ole riistalintuja syönyt ja yllätyinkin, miten vaaleaa pyyn liha oli. Maukasta, mutta mitään sellaista pakko-saada-tätä-uudelleen-ja-vähän-äkkiä -fiilistä ei kuitenkaan tullut.
Jälkiruoka oli tämän illallisen vahvin lenkki, vaikka annos ensisilmäykseltä näyttikin kovin pieneltä ja vaatimattomalta. Valkosuklaapannacotta ja omena-siiderikompotti (6,50 €) kruunasi aterian. Kokonaislaskuni, joka sisälsi alkudrinkin lisäksi kolme ruokalajia ja jokaiselle lasillisen viiniä oli 71,90 €. Kohtuuhintainen ja varsin miellyttävä kokemus, mutta koska maailma ja Tampere ovat täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia ravintoloita, niin tuskin tänne tulen uudelleen.
Aamu ja aamiainen
Sunnuntai-aamu ei tavallaan valjennut, sillä oli tosi harmaata ja tihkusateista. Emme antaneet asian suoranaisesti meitä häiritä, vaan suuntasimme hotellin aamiaisen kautta kaupungille.
Hotellin aamiaisesta sen verran, että siskoni on perheensä kanssa yöpynyt täällä pariinkiin otteeseen aikaisemmin ja hän oli aivan ihastunut siihen tapaan, että myös aamiaisella oli pöytiinohjaus. No, tästä ylellisyydestä on nyt sitten asiakkaiden toiveesta luovuttu! Siis mitä? Aivan totta, kiireiset asiakkaat eivät halua jonottaa, ei, vaikka palkintona olisi siivottu pöytä ja tarjoilija välittömästi tiedustelemassa haluaako asiakas kahvinsa tumma- vaiko normaalipaahtoisena. Ei, tätä ei haluttu, joten niinpä mekin sukkuloimme pitkin ja poikin ravintolasalia arvuutellen siivoamattomien pöytien joukosta sitä, joka mahdollisesti olisi jo kokonaan hylätty eli vapaa. Sen löytäessämme keräsimme likaiset astiat viereiselle pöydälle, pyyhkäisimme kämmensyrjällä murut pöydältä ja toinen jäi vartioimaan valloitusta toisen lähtiessä luovimaan tietään ruokapisteiden ääreen. Siskoni mielestä henkilökuntaakaan ei ollut paikalla enää entiseen malliin, mutta pienen odottelun jälkeen meiltä tultiin sentään kysymään kahvivaihtoehdoista ja oma kannu saatiin pöytään. Että näin. Ei käy kieltäminen, olin hivenen pettynyt.
Vapriikki
Anssi Kelan keikan lisäksi minulla oli toinenkin pakko-päästä-katsomaan -kohde ja tämmöiselle 70-luvun teinille se oli tietenkin Museokeskus Vapriikissa hiljattain auennut Hurriganes -näyttely.
Näyttely on avoinna 19.3.2017 saakka, joten vähän hitaammaksikin muuttunut entinen nuori ehtii sitä katsomaan. Olen varma, että jos ja kun Tampereella vuoden sisään käyn, niin menen uudelleen. Get On!
Pitkä kotimatka
Ja kun siskot reissaa, eikä ole kiire mihinkään, ei edes kotiin, niin mitä vaan voi tapahtua. Nyt tapahtui itseaiheutettu parin tunnin junanvaihto Hämeenlinnassa (matkalla Tampere-Riihimäki) ja siellä vaihtoaika vietettiin Nooran Viinibaarissa meidän "omassa" pöydässä.
Maistoimme tai siis minä maistoin kolme punaviiniä (sisko vain kaksi). Erinomaisia kaikki, emmekä pystyneet niitä paremmuusjärjestykseen laittamaan. Listaan ne tähän, oman muistin virkistykseksi sekä vinkiksi muille asiasta kiinnostuneille.
Kanonkop Kadette Pinotage (10,50 € / 16 cl) Etelä-Afrikasta. 100% Pinotage, miellyttävän täyteläinen, sopivasti makean hedelmäinen, savua ja kumia. Erittäin pitkä ja puhdas jälkimaku.Vuosikerta 2014 löytyy myös Alkon valikoimista (14,70 €). Täyteläinen, tanniininen, tummankirsikkainen, karhunvatukkainen, luumuinen, mausteinen, hennon savuinen, runsas. Alko oli kuvaillut viiniä hieman laveammin sanakääntein, mitä Noora. Viini -lehti antaa juomalle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).
Rioja Vega Reserva (10,30 € / 16 cl) Espanjan Riojasta. Rypäleinä Tempranillo, Graciano ja Mazuelo. Monivivahteinen, karhunvatukkaa, tupakkaa, nahkaa, mausteisuutta ja vaniljaa. Tyylikkäät tanniinit ja tuntuvat hapot tuovat ryhdikkyyttä. Melko runsas suutuntuma.
Toro de Piedra Grand Reserve (10,30 € / 16 cl) Chilen Curico Valley'sta. Rypäleinä Carmenere ja Cabernet Sauvignon. Karhunvatukkaa, mausteisuutta, kirsikkaa sekä tammen tuomaa paahteisuutta. Täyteläinen suutuntuma pehmein tanniinein.
Ja siskoni ei olisi siskoni, ellei hän oli maistanut yhtä Rieslingiä. Sipp Mack Riesling Tradition (9,40 €/ 16 cl ) Ranskan Alsacesta. Kuiva, kevyen sitruksinen ja raikas maku. Keskitäyteläinen rakenne hyvillä hapoilla varustettuna. Näin kertoi viinistä ravintolan viinilista.
Että semmoinen oli meidän retki. Ja mikäs sitä on retkeillessä, kun pidämme hyvin pitkälti samoista asioista eli hyvästä ruuasta, viinistä ja musiikista!
Ja koska kuvia tuli taas otettua ihan lähmältään, niin tykitän ne kaikki tähän loppuun......
Kuvatykitys
Retken virallinen startti samppanjan kera Moro Sky Barissa, 25. kerros.
Hotellin alakerran Paja Bar on sisustettu Manse Rock -henkeen.
Ravintola Pyyn naisten-/miestenhuoneosasto.
Anssi Kelan konserttikiertueen suurin keikka. Hyvä meininki! Ensimmäinen osio akustisesti ja toisessa päästettiin kaikki irti. Ihan loistosetti.
Vapriikissa
Vapriikissa testasimme luontotietämystämme. Joko kysymykset olivat ääliömäisen helppoja tai me todella olemme luontotietäjiä.....
Edellisenä iltana pyy lautasella, tässä täytettynä :)
Ja lopuksi ehkä turhin koskaan ikinä näkemäni vekotin. Parsankuorintalaite. WHAT? Kuorin parsan nopeammin kuin keksin, miten se tuohon vekottimeen tyrkätään. Ostaako joku näitä oikeasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti