Happyhamsterin huivit

Sivupersoonani rakastaa huiveja. Oli kesä tai talvi, juhla tai arki niin kaulassani keikkuu huivi. Siis lähestulkoon aina. Ja olen muuten varmasti ainoa ihminen maailmassa, joka on lyönyt kirveellä reiän omassa kaulassaan olevaan silkkihuiviin. Juu-u, näin minulle kävi viime kesänä, kun kaadoin ja karsin pusikkoa mökillä. Olin kumartuneena eteenpäin, kohotin kirveen napauttaakseni oksan rungosta irti ja ehdin kyllä nähdä, mutta käsky aivoista ei kiirinyt käteen saakka, kun samalla hetkellä pitkän huivin solmu aukesi ja huivi putosi puun ja kirveen väliin. Heh, oikeasti vähän nauratti, mutta vein rakkaan huivini ompelijalle korjattavaksi (enkä katsonut tarpeelliseksi selittää, mitä oli tapahtunut). Käytän sitä siis edelleen, mutta en enää välttämättä puuhommissa. Eli mitä vaan voi tapahtua......

Taitaa olla sanomattakin selvää, että huiveja on paljon valtavasti, mutta aktiivikäytössä vain osa. Jotain oli siis tehtävä. Vuosia sitten olin hankkinut kirpparilta Korsetteja -laatikon, varmaankin entisajan asusteliikkeen peruja. Korsetteja ei nyt laatikollista ollut, joten tästähän tulisi oivallinen huivien säilytyspaikka.

Huivit olivat levittäytyneet ympäri taloa. Pääosin puisissa laatikoissa eteisen naulakon hyllyillä, mutta myös vaatehuoneesta löytyi korillinen. Vähän tällä hetkellä pinnalla olevan japanilaisen siivousguru Marie Kondon oppien mukaisesti keräsin kaikki huivit samaan paikkaan, salin pöydälle.

Tässä on se hyvä puoli, että silloin todella konkretisoitui se, miten paljon niitä olikaan! Ja miten paljon oli niitä, joiden olemassaoloa en enää muistanut lainkaan. Sinne ne olivat hautautuneet laatikoiden pohjimmaisiksi, päällimmäisten vain ollessa käytössä. Oli todellakin korkea aika räjäyttää tämä varasto!

Lopulta oli yllättävän helppoa karsia ne, jotka eivät enää tuntuneet omilta. Ne olivat väärän värisiä (ruskeita, kirkkaan vihreitä, jopa vaaleanpunaisia) tai niissä oli outoja kuvioita (arvaanko edes kertoa, mutta esim. norsuja, lehmiä). Tai sitten muuten vaan aika oli ajanut niistä ohi.

Säilytettävät huivit viikkasin Kondon oppien mukaan pystyasentoon korsetti-laatikkoon. Näin näen yhdellä silmäyksellä kaikki väri- ja kuosivaihtoehdot. Ylijääneet lähtevät kiertoon, ilahduttamaan ja lämmittämään.

Seuraavaksi maritan/raivaan/siivoan, mitä verbiä tässä nyt ikinä halutaankaan käyttää, laukut. Uskon, että siitäkin tulee silmät avaava kokemus.......